tiistai 31. toukokuuta 2011

Toukokuun tykästykset

Toukokuun laukku on ollut kirpparilta löytämäni Topshopin keinonahkainen, tilava laukku. Siitä hajosi jo valitettavasti yksi kiinnitysmekanismi. Laukun miinuspuoli on, että sitä ei saa kokonaan kiinni, mutta ainakin siinä mahtuu raahaamaan hyvin vaihtovaatteet ja eväät töihin, ison satsin kirjoja kirjastosta ja osan ruokaostoksista. Olispa kaupoissa enemmän tällaisia siistejä yksinkertaisia laukkuja, nykyään niissä tuppaa olemaan kaikenmaailman tingel-tangeleita :(. Tai saahan sitä varmasti mitä haluaa jos on laittaa valuuttaa tiskiin, varmaan olisikin paikallaan jos haluaa aikaa ja kulutusta kestävän laukun.


Vihdoin ja viimein Benefitin Stay Don't Pray loppui, ja sain ottaa käyttöön legendaarisen Urban Decayn Primer Potionin. Tilasin jostain nettikaupasta tuplapakkauksen, jossa oli myös värillinen "Sin"-versio. Ja vihdoin pääsee myös Diorin "Navy Design" -paletti kunnolla käyttöön, sillä mokomat luomivärit eivät ilman kunnollista pohjustajaa pysy hetkeäkään paikoillaan.

Lumenen Arctic Duet luomiväriduo "Hyvästit Kesälle". Tämä on hyvä esimerkki pysyvästä edullisemmasta luomiväristä. Sain tämän entiseltä esimieheltäni, hän oli saanut tästä kamalan allergiareaktion, kuten monista muistakin meikeistä. Olen tykästynyt kevään kunniaksi myös lämpimän hehkuvaan silmämeikkiin, ja olen käyttänyt siihen mm. tämän paletin jompaa kumpaa väriä yksinään. Alle sopiikin hyvin UDPP "Sin".

kuva
Rupert Friend, ah.. Rrrakastan pukudraamoja ja muita menneeseen sijoittuvia elokuvia, ei tarvitse olla hääppöinenkään tekele, niin tykkään katsella ihan vaan pukujen, kampausten ja lavastusten takia. Kahtelin dvd:ltä kippeenä ollessani tämän herran tähdittämät Chérin (josta kuva) ja Nuoren Victorian, aikaisemmin olen nähnyt näyttelijän ainakin Ylpeydessä ja ennakkoluulossa. Mielettömän persoonalliset ja ilmeikkäät kasvot, hän voi uskottavasti näytellä todella eriluonteisia rooleja, vaikka sekä herttaista poikaa että täydellistä pissipäätä. Chérin hahmossa oli vähän molempia ja kaikkea siltä väliltä, ei voinut kuin huokailla ihastuksesta.

sunnuntai 29. toukokuuta 2011

Joka-aamuiset ystäväni

Vippaskonstin innoittamana väsäilin tällaisen postauksen..
Näitä minä sudin nassuuni lähes joka aamu, ja nämä lähtevät myös reissuille mukaan. Käsveskassa kulkee myös huulimeikkipussi, joka sisältää myös kuvassa olevan puuterin ja kasvopaperit. Aikaa menee 15-20 minuuttia, syön ja juon tosin samalla. Kovin mielelläni en ovesta ulos lähde ainakaan ilman meikkivoidetta, kulmaväriä ja ripsaria. Ehtisin periaatteessa meikata junassakin ja ehkä kehtaisinkin, koska siellä on siihen aikaan vain hyvin vähän porukkaa, mutta tykkään syventyä mieluummin johonkin kirjaan tai lukea blogeja kännykällä.

Käytän tällä hetkellä MACin Studio Stick Foundationia SPF 15, joka vaatii alleen primerin (Lumenen Beauty Base Matifying Primer). Nestemäisten meikkivoiteiden kanssa en ole primeria aina käyttänyt, mutta tuo puikkomeikkivoide levittyy vaan niin paljon nopeammin ja siistimmin pohjustuksen päälle. Silmänalusille Benefitin Erase Pastea, muille peitettäville kohdille Estée Lauderin Double Wear Stay-in-Place Concealer SPF 10. Jos ehdin, niin sipaisen Smashboxin O-Glow'ta poskille. Mahtava tuote, tällä on vaikea saada poskipunaövereitä aikaan. Aine on sähäkän fuksianväristä, mutta muuttuu iholla luonnolliseksi punaksi. Jos taas ehdin, ikivanhaa The Body Shopin ruskeaa poskipunaa varjostukseksi. T-alueelle Lumene Natural Coden Skin Perfector Shine & Redness Eliminatoria. Päivän mittaan korjailen meikkiä The Body Shopin Tea Tree -kasvopapereilla, jotka siis imevät rasvaa iholta, ja Estée Lauderin AeroMatte Ultralucent Pressed Powderilla.

Kulmat laitan kuosiin Rimmelin Professional Eyebrow Pencilin sävyllä "Hazel" ja Lumenen kulmien muotoiluvahalla. Luomen pohjustukseksi Urban Decayn Primer Potion, silmien sisänurkkiin Palladion Shadow&Liner Herbal Crayonin sävyä "Champagne", ylärajauksiksi Rimmelin Soft Kohl Kajal Eye Pencilin sävyä "064 Stormy Grey", alarajauksiksi The Body Shopin valkoista kajalia. Luomivärejä toki vaihtelen, mutta usein käytän Make Up Storen "Muffinia" kulmaluulle ja sisänurkkaan, ja joskus jos en muuta ehdi, niin myös koko luomelle. Ripsivärinä tällä hetkellä Oriflamen musta Wonder Lash Mascara.

Huulimeikitkin vaihtelee, mutta eniten olen käyttänyt Cliniquen Long Last Glosswearin SPF 15 sävyä "Guava Gold" ja Clarinsin Colour Quench Lip Balmin sävyä "03". Oikeastaan suht saman värisiä ovat, mutta Clinique on pitkäkestoisempi ja Clarins hoitavampi.

Näitä tulee käytettyä eniten: The Body Shopin poskipunasuti, Ecotoolsin meikkivoidesivellin, TBS:n napakka luomivärisivellin, Seppälästä ostettu Bodytalk-merkkinen tuuhea ja pehmeä luomivärisivellin, samanlainen H&M:ltä, pieni sivellin MSCHIC by Seppälä, kynänmuotoinen Goshin sivellin, H&M:n kabuki ja jotkut random-ripsentaivuttimet. Body Shopin sudit ovat muuten yli kymmenen vuotta vanhoja, saas nähdä kestävätkö nuo halvemmat yhtä kauan. Ecotoolsin sivellin on ihana, suosittelen! Tarkoitus olisi jossain vaiheessa hankkia Ecotoolsia lisää. 

keskiviikko 25. toukokuuta 2011

Eeva Kilpi: Talvisodan aika

"Muisti sallii pienen tuokion omakohtaista kokemusta, ulkonaisesti aivan liikkumattoman hetken. Me seisomme isän kanssa pihamaalla ja kuulostelemme. Jostakin kaukaa kuin taivaanrannan takaa kuuluu jatkuva kumu. Minun mielestäni se tuntuu myös jalkapohjissani, olen tuntevinani että maa vapisee, mutta liekö se mahdollista. Isä sanoi: - Se kuuluu Kannakselta. Ne ovat tykit.
  Kun ajattelen asiaa nyt, minusta tuntuu, että kuulemamme jylinä on saattanut olla myös Viipurin pommitus. Tapahtumien järjestys on siinä määrin hämärtynyt. Tai sitten se oli minun lapsuuteni sortuminen.  
  Osa minusta seisoo yhä siinä isän rinnalla omalla pihamaalla ja kuuntelee. Minä olen vielä hetken pikkutyttö, minulla on lapsuus, koti ja vanhemmat enkä minä ole vielä tajunnut, että Jumala ei kuullutkaan rukouksiani. 

Se hetki jatkuu eikä mikään mitä sen lisäksi tapahtuu ota sitä pois."

Enpä ole pitkään aikaan nauttinut tai liikuttunut kirjan lukemisesta näin paljon kuin lukiessani Eeva Kilven (1928-) muistelmateosta talvisodan ajalta, jolloin hän siis oli 11-vuotias!

Yleensä en pidä ollenkaan ainakaan fiktiivisistä lapsuuskuvauksista, ehkä koska ovat usein aika ankeita ja/tai niitä lukiessa muistuu liian hyvin mieleen omat kipeät kokemukset niiltä vuosilta. Mutta tätä lukiessani ei ollut tietoakaan sellaisesta, vaikka niin voisi luulla. Toki kirja oli siis hyvin koskettava, varsinkin koska Kilpi kuvasi kokemuksiaan, tunteitaan, muistojaan niin kauniisti ja eläväisesti, mutta ahdistava se ei ollut. Eeva Kilven perhe asui Hiitolassa Karjalassa, ja pian talvisodan syttymisen jälkeen perhe pakeni pommituksia lännemmäksi, ja sodan päätyttyä oli juurruttava uuteen kotiin. Evakossa elettiin tiiviisti sukulaisnaisten- ja lasten kanssa, ja niissä oloissa ihmisten väliset jännitteet ja paineet tuntuivat korostuvan erityisesti. Aikuisten välillä kummallisessakin suhtautumisessa lapsiin ja lasten juttuihin oli minullekin niin paljon tuttua.

Tykästyin tässä myös siihen, että muistikuvia kuvailtiin niin rehellisesti, kerrottiin kuinka hataria, epäselviä ja vääristyneitäkin ne välillä olivat. Enpä ole nimittäin muistelmissa tällaiseen muistojen kuvailutapaan törmännyt. Muistojen tukena Kilpi on käyttänyt alueen sotapäiväkirjaa, jossa kuvaillaan vihollistoimintaa ja säätä.

Kirjailija tuo mielestäni hienosti esiin sukulaistensa ja tuttaviensa persoonat, oli ihana lukea räiskyvästä nuoresta tädistä, haastavanluonteisesta äidistä, optimistisesta adventistitädistä, itsenäisestä mummista, läheiseltä tuntuvasta isästä, ja pienten sisarusten sekä serkusten pienistä konflikteista. Lapsi aisti myös aikuisten sukulaisten väliset skismat varmaan paremmin kuin nämä arvasivatkaan. 

Olen ollut jo jonkin aikaa jälleen hirmuisen kiinnostunut näistä ajoista, etenkin naisten ja lasten näkökulmasta. Tällaisista kuvauksista vain saa niin paljon paremmin kiinni sen ajan tunnelmista kuin perinteisemmästä sotahistoriasta. Tosin viime aikoina minua on alkanut kiinnostaa sekin, sehän se kaiken taustalla tietenkin oli. Itseänikin on hieman ihmetyttänyt tämä kiinnostus, mutta ehkä siinä on kyse siitä, kun on niin vaikea käsittää, että omillekin sukulaisille on tapahtunut jotain niin poikkeavaa. Itse kun on saanut kasvaa niin vakaassa yhteiskunnassa. Soditaanhan tänäkin päivänä, mutta tuhansien kilometrien päässä olevat tapahtumat eivät vaan kosketa samalla tavalla.

Eeva Kilpi on onnekseni kirjoittanut myös muita muistelmateoksia näistä ajoista, ja käsitellyt aihetta muussakin tuotannossaan, tartun niihin varmasti jatkossa :).


"Toinen tytär kulkee osan päivää huivi pässä, välillä taas hänenpunainen tukkansa on kammattu ihmeen hienoille kiiltäville rullille. Miten hän ne saa aikaan?
   - Paperilla, hän vastaa.
  Ja kun ei kukaan ota tajutakseen, miten rullat oikein syntyvät, hän näyttäytyy yhtenä päivänä paperirullat päässä. Hän on leikellyt kokonaisen sanomalehden kapeiksi suikaleiksi, kiertänyt ne pitkulaisiksi pötköiksi, suikertanut hiuksena niiden ympärille ja solminut ne päistään umpisolmuun. Siellä ovat sotauutiset, joita olisin niin mielelläni tutkinut, hänen hiustensa kihartimina. Sopii vain aavistella, mitä maailmaa mullistavia uutisia hänen päässään lukee. VIHOLLISEN HYÖKKÄYKSET PYSÄYTETTY VIIPURIN ETEEN. - - - Eräänä päivänä hänen päässään oli varmaan myös se uutinen, jossa sanottiin: NEUVOSTOLIITON RAUHANEHDOT JÄTETTY SUOMEN HALLITUKSELLE."

tiistai 24. toukokuuta 2011

Mavalan Paris: punaa kynsiin

En voi ostolakkoni, loppusuoralla olevan Project-10-Panin, takia rynniä lakkakaupoille hamstraamaan karkkivärejä kynsiin, joten ei auta kuin shoppailla omasta kynsilakkarasiasta. Etsin varmaan vuosi sitten täydellistä punaista kynsilakkaa, ja tulin ostaneeksi useamman Mavalan kaupunkien mukaan nimetyn lakan. Kaupassa on todella vaikea kuvitella, miltä lakka kynsissä näyttää. Nyt olen kuitenkin onnessani niistä silloin hudeiltakin tuntuneista, esim. tämä Paris on ihanan räikeä punainen ja sopii värinnälkään oikein hyvin! Madrid on mielestäni hyvin samantapainen, ehkä hieman puolukkaisempi? Paris on varsinkin auringonvalossa lähes neonvärinen, ja minulle tulee tästä mieleen punaiset pelargonit.

Mavalalla on ihanat värivalikoimat ja sopivan pienet pullot (sekä hinnat), mutta pysyvyydessä on toivomisen varaa.. taidanpa sitten joskus ostolakon päätyttyä satsata jatkossa laadukkaampiin lakkoihin. Jos ihmettelette lakkapinnan epätasaisuutta, niin Sally Hansenin päällyslakassani on jotain ihme hippusia, jotka sen tekevät. Möh.

Kynsieni ja kynsinauhojen kunnossa on vielä parantamisen varaa, mutta suuri helpotus on ollut, kun hoksasin alkaa käyttää hansikkaita käsiä kuluttavia juttuja tehdessä, ja joskus jos muistan, laitan yöksi rasvatut kätöset hansikkaisiin muhimaan. Hieman olen haaveillut rakennekynsistä ratkaisuksi kynsien lohkeilu- ja liuskoittumisongelmiin, mutta ajattelin vielä tovin katsella jos saisin omiin kynsiin omin neuvoin jotain parannusta. Ja jos saisi aikaiseksi, voisihan sitä käydä ammattilaisella ihan perusmanikyyrissä silloin tällöin, ehkä sekin auttaisi.

maanantai 23. toukokuuta 2011

Tyylin aika - Claire Aho Taidehallissa 29. huhtikuuta - 7. elokuuta 2011

kuva
Tykkään käydä silloin tällöin taidenäyttelyissä ja museoissa, etenkin taide piristää ja inspiroi minua paljonkin. Pidän varsinkin valokuvista ja vekkulista nykytaiteesta, joka antaa tilaa omille oivalluksille, sekä tietysti klassikoista. Perjantaina kävimme katsomassa Claire Ahon 50- ja 60-luvun muoti- mainos- ja aikakauslehtikuvista kootun näyttelyn nimeltä Tyylin aika. Kuvat olivat pääasiassa värivalokuvia, joten kokemus oli varsinainen piristysruiske. Kirkkaita värejä, kauniita selkeitä kuvia, ihania naisia kampauksineen, meikkeineen, vaatteineen ja terveine kurveineen. Kiinnitin huomioni etenkin 50-luvun ihaniin kampauksiin, mätsääviin värikkäisiin huuliin ja kynsiin, ja tosiaan siihen, että sen ajan (alusvaate)mainoksissa oli vielä normaalikokoisia naisia..

Täytyy myöntää, olen aina ollut aikamoinen nostalgikko ja eskapisti, kiinnostunut vanhoista esineistä, tarinoista historiasta. Tietyissä rajoissa jatkuvuus ja perinteikkyys vetoaa myös, esim. tässä näyttelyssä oli esillä kansikuvia lehdistä, jotka ilmestyvät edelleen (Apu, Suomen Kuvalehti, Eeva, MeNaiset), mainoskuvia tuotteista, joita löytyy vieläkin kaupoista (Fazerin Sininen, Jaffa) ja muutamien julkisuuden henkilöiden nuoruudenkuvia (Lenita Airisto -en olisi tunnistanut-, Pirkko Arstila, Teija Sopanen).

Näyttely on auki 7.8.2011 saakka, joten aikaa on vielä!

perjantai 20. toukokuuta 2011

Entäs aurinko?

Paula Begounin Don't Go to the Cosmetics Counter without Me:tä tavaillessani havahduin siihen, että olen ihan laiminlyönyt aurinkosuojan. Kirjassa painotetaan sen tärkeyttä sen seitsemään kertaan, ja sanotaan sen olevan paras anti age -keino. En pala kovin helposti, joten siksi en ole juuri motivoitunut asiaa ajattelemaan. Nyt olen kyllä lueskellut ristiriitaisia tietoja ja mielipiteitä aurinkovoiteista ja suojista. Aurinkosuojakemikaaleilla on omat vaaransa ilmeisesti, mutta toisaalta on ihon suojatta jättämiselläkin, aurinko kun vanhentaa ihoa yms. En tiedä sitten, ilmeisesti fysikaaliset suojat olisivat paras vaihtoehto?

No, minun luonteeni ei anna heittää hyvää tuotetta roskiin, ellei se sitten ole aivan susi noin käytössä. Ostamatta uutta löysin kaapeistani siis nämä juttuset, jotka väittävät sisältävänsä suojakertoimen/UV-suojaa. Hiustuotteissa ei suojakertoimia mainita, mutta mainostetaan siis että suojaisivat UV-säteiltä. Hmmm!?! Nykyinen hiusvärini on kyllä haalistunut aika nopeasti. Vichyn Aqualia Antiox Fluid SPF 12 ei sopinut kasvoilleni sitten ollenkaan, näyttivät rasvaisilta kuin mikä alta aikayksikön, mutta käytän tuubin loppuun kaulalla ja dekolteella. Yllätyksekseni löysin suojakertoimia myös muutamista meikeistä. Cliniquen Long Last Glosswearissa (minulla on sävy "Guavagold") on SPF 15, samoin MAC:in Studio Stick -puikkomeikkivoiteessa, Estée Lauderin Double Wear Stay-in-Place concealerissa 10 ja The Body Shopin mineraalimeikkivoiteessa 25.

Paula Begoun muuten kirjoitti noista kiinteistä meikkivoiteista, etteivät välttämättä sovellu epäpuhtaalle iholle, että saattaisivat aiheuttaa lisää ongelmia, samaa sanottiin kasvosaippuoista. Taidanpa vältellä siis jatkossa, kun ei siitä mitään haittaakaan ole, eivät ole muutenkaan niin yleisiä. Mutta toki nämä jo omistamani käytetään tunnollisesti loppuun :D. Tosin en ehkä muutenkaan enää ostaisi puikkomeikkivoidetta, koska minulla on kuitenkin kuiviakin kohtia ihossa, joita se ikävästi korostaa. Saman efektin pahempana tekee meikkipuuteri.


Luonnonkosmetiikka-aurinkovoiteet kiinnostaisivat, mutta käytetäänpä edelliset ensin loppuun..

tiistai 17. toukokuuta 2011

Leffa-aakkoset

Luin tästä leffa-aakkosmeemistä Mustaa kajalia -blogista, ja innostuin itsekin väsäämään tällaisen. Olipa muuten vaikea muistaa elokuvien nimiä, ne muistuivat mieleeni ennemmin kuvina ja tunnelmina. Monet jouduin etsimään ohjaajien ja näyttelijöiden kautta IMDB:stä. Käytin leffojen alkuperäisiä nimiä, muuten olisi ollut liikaa tunkua tiettyihin kirjaimiin. U:n kohdalla oli pakko fuskata, en kertakaikkiaan keksinyt muuta. Ja onhan ohjaaja suomalainen.. Tässäpä tulee:

American Beauty
kuva

Before Sunrise
kuva

Le Concert
kuva
The Dreamers

The English Patient
kuva
Le Fabuleux destin d'Amélie Poulain
kuva
Gegen die wand
kuva
Heavenly Creatures
kuva

Interview with the vampire
kuva
Jackie Brown
kuva

Kuutamolla
kuva
 L.A. Confidential
kuva

Matador
kuva
Notorious
kuva

O brother where art thou
kuva

Practical Magic
kuva

The Queen
kuva

Romeo + Juliet
kuva

Sitcom
kuva

Todo sobre mi madre
kuva

Uusi ihminen
Le Violon Rouge
kuva

The Wrong Trousers
kuva

X?

 Y tu mamá también
kuva

Z?
Å?

sunnuntai 15. toukokuuta 2011

Tiina Kaitaniemi: Luonnollinen lapsuus

Kuva
Kuulin jokin aika sitten Yle Puheelta Tiina Kaitaniemen haastattelun otsikolla "Vaadimmeko vauvalta liikaa?" (tms., valitettavasti haastattelua ei enää löydy Areenasta, tällaisen videon kuitenkin löysin), ja kiinnostuin sen myötä tästä kirjasta.

Itselläni ei siis ole lapsia, enkä jaksa uskoa että tulee olemaankaan (joo joo, never say never, kuultu on, kertaa x..), mutta olen siinä iässä, että tuttavapiiriini vauvoja putkahtelee, ja itsekin varmaan olen juuri siinä vauvanhankkimisiässä. Joten ehkä minulla sitten on alitajuinen tarve käsitellä asiaa tietoa hankkimalla, olen lukenut suurella mielenkiinnolla kasoittain Vauva-, Kaksplus- ja Meidän perhe -lehtiä ja keskustellut aiheesta yhtä innolla. Tutustuttuani lähemmin eri-ikäisiin lapsiin olen alkanut viihtyä heidän seurassaan tiettyyn rajaan asti, eli en siis mitenkään vihaa lapsia tms., enkä kummeksu vanhemmiksi haluavia tai sellaisina viihtyviä. Elelen eräänlaisessa uusioperheessä, joten lapsia tosiaan kuuluu elämääni läheisestikin.

Kirjailijatar on siis evoluutio- ja käyttäytymisekologiaan erikoistunut ekologi ja kahden pojan äiti. Kirja on mielestäni kannanotto länsimaisiin lapsenkasvatustapoihin, eräänlainen kasvatusopas vanhemmuuden alkutaipaleelle, ja ihan perusasioita luonnonvalinnasta. Hyvin mielenkiintoista oli lukea esim. muiden kädellisten pariutumis-, lisääntymis- ja poikasenhoitotavoista, sekä esimerkeiksi nostettujen eri puolillla maapalloa elävien heimojen tavoista. Tällä kirjalla on paljon annettavaa myös vapaaehtoisesti lapsettomalle, se auttaa ymmärtämään tietenkin sukulaisia ja tuttavia, sukulaisuussuhteita, parinvalintaa, seksuaalisuutta, parisuhdetta, ihmisyyttä. Siis sitä millaisiksi luonnonvalinta on meidät aikojen saatossa muovannut, ja miksi toimimme niinkuin toimimme.

Kirjassa kerrotaan hyvin laajasti, miten lapsi saa ominaisuutensa, kirjan sanoin, miten "laadukas" jälkeläisestä tulee ja miten esim. ympäristötekijät tai hormonit vaikuttavat toimintaamme. Tätä opusta kannattaakin lukea jäät hatussa, jos ei ole tottunut - kuten esim. allekirjoittanut - lukemaan evoluutiobiologiaa, faktat ovat aika karuja. Teksti saattaa tuntua hyvin hyvin syyllistävältä, jos on itse vanhempi, mutta tieteellistä faktaahan kirja pelkästään sisältää. Kirjan kritiikki länsimaisia lastenhoitotapoja ja "-ongelmia" kohtaan perustellaan sillä, että ne ovat yksinkertaisesti luonnottomia. Kritiikin kohteiksi joutuvat mm. nykyiset tapamme synnyttää, imettää, kuljettaa ja nukuttaa lasta. Kaitaniemellä onkin johdannossa hyvä pointti: hänen mielestään tietoa ei tule jättää kertomatta siksi, että joku voi pahoittaa mielensä.

Loppuun jälleen muutama mielenkiintoinen anekdootti. Kirjassa kerrottiin että kosmetiikka on ollut naisten keinona kumppanista kilpailussa jo ammoisista ajoista saakka: "vanhin löydetty huulipuna on 70 000-130 000 vuotta vanha, ja se on varhaisimpia löydettyjä ihmisen tekemiä esineitä". Luin mielenkiinnolla myös sopivasta lastenhankkimisiästä.. kirjailijan mukaan 28 vuotta, joka on Suomessa keskimääräinen ensimmäisen lapsen saamisikä, "on pieneen perheeseen ja lasten laatuun tähtäävälle naiselle aivan sopiva ikä". Naisilla laatuun panostaminen korostuu, koska "kustannustehokkuus" on pienempi kuin miehellä. Lapsen laatuun taas vaikuttavat äidin resurssit ja asema. Siispä: "Jokainen nainen, jolle annetaan vaihtoehdoksi lisääntyä nyt tai parantaa asemiaan, parantaa asemiaan - ainakin niin kauan kuin lisääntyminen myöhemmin on vielä mahdollista. Siten nykyaikainen nainen, joka käy koulut loppuun ja hankkii uran ennen lapsia, toimii luonnonvalinnan aikoinaan suosimalla tavalla." Kirjassa myös kerrottiin moneen otteeseen, että vanhempi äiti panostaa enemmän lapsen hoitoon kuin nuorempi, koska hänellä ei ole enää niin paljon aikaa eikä varaa siirtää resursseja tuleviin lisääntymisiin. Teiniäitejä on kuulemma esiintynyt vasta, kun ravitsemustilanne on ollut riittävän hyvä, eli eipä juuri vielä pleistoseenikaudella. Nämä olivat siis siinä mielessä kiinnostavia tietoja, että olen kuullut monesti itkettävän juuri sitä, että lastenhankintaa lykätään "liian vanhoiksi".

perjantai 13. toukokuuta 2011

Matti Kurjensaari: Loistava Olavi Paavolainen

Kuva
Takakannesta: "Olavi Paavolainen oli rikas ja värikäs henkilö, jonka vaikutus ulottui laajalti yli kirjallisuuden rajojen. Hän oli Tulenkantajien - itsenäisyydenajan ensimmäisen kirjallisen liikkeen - luojia ja johtajia, sen todellinen vaikuttajahahmo, mainosmies, aatteiden antaja. Hän oli näkijä ja profeetta, monessa asiassa aikaansa edellä.

Matti Kurjensaaren teos ystävästään Olavi Paavolaisesta on mittava henkilö- ja ajankuva. Se on vauhdikas ja loistava analyysi miehestä, jonka koko henkilö oli taideteos, ja joka halusi vaikuttaa kirjailijan tavoin - suoraan ihmiseen."


Olen viime aikoina lukenut ja lainaillut paljon tietokirjoja, olen aika utelias aiheesta kuin aiheesta, ja luen mielelläni sujuvaa ja helpohkoa tekstiä sisältäviä tietokirjoja ihan viihteenä. Vähän kuin aikakauslehtien artikkeleita (harmi, että olen niin hidas lukija, mielenkiintoisten kirjojen ja lehtien pinot vain kasvavat, kun tahkoan jotakin teosta läpi, tämänkin parissa meni varmaan kuukausi). Elämäkertojen anti minulle on ennen kaikkea ajan (ja paikan) kuvassa, jonkin henkilön elämän kautta saa jonkinlaisen käsityksen eri aikakausien tunnelmasta ja lisätietoa historiastakin.

Tämä "Loistava Olavi Paavolainen" oli kirjastossa tyrkyllä, josta sen nappasin. Jotakin olin kuullut tästä hahmosta, esim. talvi- ja jatkosotia käsittelevissä kirjoissa on ollut viittauksia Paavolaisen Synkkä Yksinpuhelu -kirjaan. Pokkari näytti ohuudessan ja keveydessään harmittomalta, mutta eipä se sitä sitten ollutkaan, ainakaan minulle. Ilman kummoisia taustatietoja Olavi Paavolaisesta (1903-1964), tai hänen aikansa kirjallisuudesta tätä oli todella hankala lukea. Elämäkertana tämä ei ollut mitenkään kattava, eikä selkeälukuinen, vaan sisältää tietenkin paljon minulle vieraita nimiä, teoksia ja kiemuraisia analyyseja esim. kirjallisuuden tilasta, ajan hengestä jne. Paavolainen vaikuttaa tämän kirjan perusteella todella erikoislaatuiselta persoonalta, jota en oikein pystynyt hahmottamaan tosiaan ilman mitään taustatietoja, tai lukematta yhtään hänen kirjoittamaansa kirjaa. Tosin kirja onnistui herättämään minussa mielenkiinnon lukea mainittuja kirjailijoita, ja uteliaisuuden moneen henkilöön. Ensimmäisenä tulee mieleen Helvi Hämäläinen ja Säädytön murhenäytelmä, jossa on henkilöhahmona karikatyyri Olavi Paavolaisesta. Ja kyllähän tästä välittyi esim. Paavolaisen nuoruuden 20-luvun tunnelma hyvin, siitä olikin ehkä mukavin lukea, samoin iso-isoäidin ja isoäidin aikaisesta Helsingistä.

Olavi Paavolaiselle oli muuten oma ja muiden, myös naistensa ulkonäkö tarkkaa, ja kirjan mukaan hän vaikutti jokaisen seurustelukumppaninsa ulkoiseen olemukseen. Nuorempana häntä kiinnosti myös muotipiirtäjän ammatti, ja sitä lähelle hän pääsi työskennellessään Turussa mainostoimistossa, jonka palveluksessa järjesti muotinäytöksiä ja -kuvauksia, olipa itsekin mallina. Toisena anekdoottina kirjasta täytyy blogini muihin aiheisiin liittyen mainita, etten ollut tiennyt, että natsit suhtautuivat kielteisesti naisten kauneudenhoitoon ja meikkaamiseen, kieltoa jopa valvottiin poliisivoimin, kunnes resurssit suunnattiin muualle.


Kirjan loppu oli Paavolaisen elämän lopun tavoin synkkä, tämä pätkä ehkä kertoo hyvin sen, millaisen kuvan hänestä tämän kirjan perusteella sain:
"Oliko hän sittenkin luonnonlahjakkuus, joka sisäisistä syistä ei pystynyt kehittämään itseään - päävoimanaan loitsunomainen, profeettamainen näkemisen kyky. Ja joka oli tuomittu putoamaan veneestä, kun aika muuttui. Ja kun ei enää saanut kosketusta aikaan, ei tiennyt mitä Suomessa ja maailmalla todella tapahtui, hän jäi tahallisesti ja tahattomasti syrjään. Ja kun ei enää ollut etulinjanmies, avantgardisti, hän ei halunnut olla mitään. Hän halusi kuolla."

sunnuntai 8. toukokuuta 2011

Silmämeikkejä

Haluan kehittyä ja oppia lisää tällä tärkeällä elämänalueella, ja iltojen ratoksi aina välillä kokeilen erilaisia silmämeikkejä, yleensä telkkarin ääressä. Aamulla kun ei ole aikaa alkaa vain kokeilemaan.

Tässä ensimmäisessä halusin kokeilla NYX:in jumbokynää sävyssä "Slate", joka on metallinen tummansiniharmaa. Blogeista olin oppinut tämänkin, että luomiväri vahvistuu, kun sitä levittää esim. mustan päälle. Luomet on muuten pohjustettu Benefitin Stay Don't Praylla, joka ei todellakaan ole nimensä veroinen silmämeikinpohjustusaine. Wet 'n Wildin "Envyä" en ollut sitäkään kauheasti vielä käyttänyt. Meikkaan yleensä silmän ihan eri tavalla, ja halusin kokeilla tällaista meikkiä, missä käytetään pääasiassa yhtä, tummempaa väriä. Ihan hyvältä näyttää tällainenkin, vaikka yleensä pyrin silmiä suurentavaan meikkiin. Kyllä tämäkin suurentaa, kun luomiväriä levittää tarpeeksi suurelle alueelle. Sisänurkassa taisi olla hopeaa DuWopin Blue Eyes -paletista, alaluomella tumman sinistä samaisesta paletista. Häivyttelyyn on käytetty Make Up Storen "Muffin" Microshadow-luomiväriä. Rajasin silmät muistaakseni Rimmelin Soft Kohl Kajal Eye Pencilin sävyllä "064 Stormy Grey", ja ripsissä on Oriflamen mustaa Wonder Lash Mascaraa. Kulmissa käytän Rimmelin Professional Eyebrow Penciliä, väriä "Hazel" ja Lumenen kulmien muotoiluvahaa, joka on myös ruskeaa.
Kuvassa on kummallisia pieniä kuplia, olisivatkohan tulleet salamasta, tai sitten kameran linssissä on ollut jotain kosteutta?
 Toiseen silmään tein tällaisen vaaleamman meikin, halusin käyttää vaaleanpunaista, harmaata ja MAC:in "Scene"-satinluomiväriä. Pohjustajan päällä on Diorin Les tubes de l'été Cream Eyeshadow'ta "821", eli vaaleanpunaista. Sen päällä kerros vaaleanharmaata Golden Rose -paletista. Yritin kovasti häivytellä tuolla Scenellä, jonka pigmentti ei kyllä ole kovin kummoinen. Se on kaunis savunharmaa väri, joka oli silloin hakusessa kun tämän hankin. Rajaus NYX:n "Jet Blackilla" Felt Tip Linerilla. Alaluomen sisärajaus Body Shopin valkoisella kajalilla (tarkemmat nimet ovat kuluneet kynästä pois). Ripsissä samaa Oriflamea mitä edellisessäkin. Tämä oli oikein kaunis meikki lasienkin takaa! Rajaus ja vaalea luomiväri toivat silmän muodon kauniisti esiin.
Tämä ei ole paras mahdollinen kuva, mutta laitetaan nyt tämäkin. Tässä meikissä on käytetty lähinnä DuWopin Blue Eyes -palettia, sen kaikkia sävyjä. Sisänurkassa hopeaa, ja siitä sitten vaaleammasta tummempaan edeten, alaluomella vaaleampia sinisiä. Rajauksena paletin tummansininen rajausväri, joka on oikein hyvä, ja käytän paletin mukana tullutta sivellintä sen levitykseen. Diorin Navy Design -paletissa on suht. samanvärinen rajausväri, mutta se on niin kovaa, että sillä on vaikea saada nättiä rajausta aikaiseksi. Sisärajauksena taas Body Shopin valkoinen kajal. Ripsissä Gosh Extreme Lenght Coloured Mascaraa sävyssä "Grey". En nyt sitten niistä ekstremepituuksista tiedä, ja muutenkin tämä ripsari jättää paljon toivomisen varaa.. Luomilla muuten nuo Blue Eyes -paletin taivaansiniset muuttuivat ennemminkin siniharmaiksi, eli paletti on ihan käyttökelpoinen :). Tilasin sen heräteostoksena LookFantastic.comista, ja noita vastaavia paletteja on saatavilla eri väreissä.

torstai 5. toukokuuta 2011

Pakkelipakki

Kiitos tämänkin päätymisestä omistukseeni kuuluu kauneusblogeille, taannoin monet hommailivat muistaakseni Bauhausista tyylikästä metallinväristä työkalupakkia. Minä en jaksanut lähteä meikkien takia erikseen Vantaalle haahuilemaan, kun muuta asiaa ei sinne suunnalle ollut, mutta pidin rautakaupoissa (silloin kun tällaista etsiskelin, oli muutakin asiaa niihin) silmäni auki. Työkalupakeista ei oikein sopivaa löytynyt, mutta sitten poikaystäväni äkkäsi, että kalastustarvikepakki voisi olla se mitä etsin (ompelutarvikepakkikin olisi voinut olla, mutta ehkä niissä on liian pienet lokerot?). Suuntasimme Honkkariin ja sieltähän sitten tärppäsi, oli oikein valinnanvaraakin, oli isompaa ja pienempää. Tämä taisi olla jotain siltä väliltä. Hinta ei kirpaissut pahasti, olisikohan ollut hieman reilun kympin? Plano on amerikkalainen merkki, ja bongasin muuten tuossa Jane Austen Book Club -elokuvassa tämän samaisen pakin, yhdellä henkilöllä oli tällainen tismalleen samanlainen koruaskartelutarvikepakkina :).
"Ostoslakon", jota siis on tullut rikottua jo useampaan kertaan, aloittamiseen oli syytäkin, sillä tällä hetkellä tässä on säilytystilaa juuri ja juuri tarpeeksi. Todellakin toivon, että tila tulee riittämään jatkossakin, eikä käy hullusti tämän asian kanssa :). Näiden pakkeleiden lisäksi minulla on pieni mutta täysi meikkipussi käsilaukussa (huulimeikkejä, puuteripaperia, puuteria yms.), ja kynsilakoille oma rasiansa.
Noita pikkulokeroita saa jonkun verran säädeltyä, mutta ei kovin paljon. Ylhäällä minulla on pienempiä luomivärejä, pikkusiveltimiä yms., pitkulaisessa lokerossa siveltimiä, teroittimia ja pisimpiä kyniä. Alemmalla "tarjottimella" on huulimeikkejä ja -rasva, silmämeikinpohjustajia, peiteaineita, valokynä, mineraalimeikkinäytteitä, ripsivärit ja kulmiin tarkoitetut tuotteet sekä silmänrajausjuttuja. Isossa pohjalokerossa kaikenlaista iloisesti sekaisin: matkameikkipaletit, isommat luomiväripaletit, avaamaton ripsari ja kulmakarvageeli, kasvoprimeri, nestemäinen poskipuna, meikkivoiteita, puutereita, aurinkopuuteri, ripsentaivuttimet, peili yms. Siinä huonona puolena on, että alimmaisia tuotteita tulee helposti käytettyä vähemmän.

Tämä on ollut todella kätevä, tätä ennen säilytin meikkejä vanhassa laakeassa pyöreässä peltisessä keksirasiassa. Meikkipusseista en tykkää, koska sieltä on hankala kaivella tarvitsemiaan tuotteita, varsinkin pienempiä esineitä, ja niistä tulee niin sottaisia nopeasti. Tuota pakkiakin olen jo monesti imuroinut ja pyyhkinyt.

keskiviikko 4. toukokuuta 2011

Veden värejä

Kuvasta voi varmaan päätellä, että sininen ja vihreä kuuluvat suosikkiväreihin. Huvittaa, miten näitä onkin kertynyt.. Nämä sävyt vaan miellyttävät silmääni, ja siis ostelen muitakin asioita mielelläni näissä väreissä.

Kuvassa ylhäällä Inglotin freedom-paletti ja DuWopin "Blue Eyes" -paletti (tummin sininen on rajausväri), alhaalla NYX:in Triple Eyeshadow "Sweet Lagoon / Aqua / Ocean", Wet 'n Wildin "Envy", Goshin Effect Powder "Sea Me" ja Anytimen Sinitaivas, josta valkoinen käytetty loppuun ajat sitten (käytin ennen arkisin lähinnä valkoista helmiäisluomiväriä, ja monesta paletista onkin juuri valkoinen kulunut loppuun). Vaikka näissä on suht. samoja värejä, niin koostumukset poikkeavat toisistaan jonkun verran.

Käytän silmälaseja, ja miinusta on aika paljon, joten silmämeikki voi olla aika räväkkäkin, lasit aina kuitenkin  latistavat sitä aika reippaastikin. Tässä meikki, jossa apinoin Make Up Storen lehdessä ollutta silmämeikkikuvaa. Siis en väitä, että tämä olisi erityisen räväkkä, mutta turkoosilla voi sellaisen saada aikaiseksi. Käytin meikissä NYX:in ja Inglotin paletteja, alaluomella NYX:in Long Pencil Lip:iä (kyllä..) sävyssä "Prune", ja Diorin "Navy Design" -paletista tumminta luomiväriä. Ripsissä Oriflamen musta Wonder Lash Mascara. Joka on ihan paras.


Siinä on kuminen harja, toinen puoli aivan lyhyin nystyröin, ja toisella puolella perinteiset pidemmät harjakset. Tällä saa ihanan siistit ja erotellut ripset, pidentävä on mielestäni myös. Ehkä paras ripsari, joka minulla on ollut. Myös alaripset saa tehtyä siististi, itseasiassa aikaisemmin en ole pahemmin alaripsia meikannutkaan, mutta tällä saa väriä juuri sopivasti. Katsoin Oriflamen sivuilta, että tätä saisi myös "Prune"-sävyssä, varmaankin siis violetti tai luumu.. Houkuttelisi kyllä hieman..