sunnuntai 31. tammikuuta 2016

Tammikuun loppuneet


Tammikuussa loppui hieman vähemmän täysikokoisia tuotteita, kun otin asiakseni näiden pussinäytteiden kuluttamisen.


Cliniquen Mild Clarifiying Lotionia meni jo kolmas pullo. Tässä geelimäisessä kasvovedessä on pieni pitoisuus salisyylihappoa, joka kuorii kemiallisesti. Tilasin tilalle Paula's Choicen 2 % BHA-lotionia, sillä se on eläinkokeeton ja toisekseen tehokkaampi. Kunhan se mun paketti joskus vaan löytää perille, ollut matkalla Hollannista jo pari viikkoa.

EkoPharman Vadelma-Keramidi Naamio teki jännän kiristävän, liiankin napakan tunteen kasvoille. En ostaisi.

Dermosilin Nature Eye Cream on siis Dermosilin EcoCert-sertifioitua luonnonkosmetiikkasarjaa. Ihan hyvä oli, paksuudeltaan juuri sopiva.


Crabtree & Evelynin Spiced Ginger Ultra-Moisturising Hand Therapy oli käsilaukkurasvana. Sopi tuoksunsa puolesta joulunaikaan hyvin.

Essencen The Gel Nail Polish jätti jännän mattaisen pinnan. Tarkoitus on kai, että värilakka takertuu siihen paremmin. Pysyvyys riippuu minusta kuitenkin aina enemmän itse värilakasta, joten en osaa sanoa tämän tehokkuudesta.

Värilakoista loppui ihana Orlyn minilakka You're Blushing ja pikakuivattaja Inm Out The Door.


Exuviancen Skin Caring Foundation SPF 15:sta kehuin tässä postauksessa. Ihanan helppo ja luonnollisen pinnan jättävä meikkivoide.

Dermalogican Skinperfect Primer SPF 30*:ntä (unohtui kuvasta) en olisi kyllä tähän vuodenaikaan tarvinnut, mutta tuubi alkoi olla jo aika vanha. Voisin ostaa kesäksi, mutta tykkään toisaalta enemmän rasvaiselle iholle tarkoitetuista varsinaisista aurinkosuojista.

Ripsareita loppui tai poistin käytöstä peräti kolme.

Dermosilin Moist Proof Mascara on 38-tyyppinen, lämpimällä vedellä poistettava vedenkestävä ripsiväri. Jälki ei ollut kovin ihmeellistä ja loppua kohden aika epäsiistiäkin, mutta tämä oli ihanan helppo poistaa. Tähän ehkä sopisi paremmin tiheäpiikkinen kumiharja.

Rimmelin kurkuntuoksuisessa Wake Me Up -ripsarissa oli todella muhkea harja, jolla sotkin luometkin joka kerta, jäi siksi vähälle käytölle. Massa oli todella löysää. Ainoat plussat olivat siis pirtsakka pakkaus ja kurkuntuoksu.

L'Oréal Paris'n Volume Million Lashes Féline* oli muuten kelpo ripsari, mutta pakkaus oli ihan susi. Se "niistäjä" putkilon suulla irtoili koko ajan, kunnes pakkaus hajosi täysin. Olen lukenut muistakin blogeista samaa..


Roskiin heitän nämä:

Dermosilin Nature Deo Roll-on muutaman kokeilun jälkeen. Ei toiminut sitten alkuunkaan :(. Olisi pitänyt uskoa huonoja arvosteluja.

Lumenen Lingonberry Lip Lacquer jäi melkolailla käyttämättä, tämä oli sen verran hirveää liisteriä. Nyt jo liikaa ikää..

The Body Shopin Tea Tree Oil alkaa olla jo aika ikääntynyt. Pullossa on noin puolet jäljellä, kaadan tipan vessanpesuainepulloon, joka sisältää muutenkin teepuuöljyä. Eipä mene sekään sitten hukkaan :D.

Hyvän Olon Maailman Make-up Blenderit* jäivät multa käyttämättä, koska nämä ovat makuuni aivan liian kovia. Alkuperäinen Beauty Blender ja Kicksin kopio ovat paaljon joustavampia ja huokoisampia ja sopivat paremmin mieltymyksiini. Näilläkin tietysti voisi jotain tarkempaa hommaa tehdä, esim. korostuksia tai laittaa peiteainetta, mutta enpä jaksa kikkailla.

*Saatu blogin kautta.

Heille, joita nämä asiat kiinnostavat, kerron, että mainituista merkeistä ainoastaan The Body Shop ja Dermalogica ovat sertifioidusti eläinkokeettomia, eli löytyvät Animalian listalta. Sertifioitua luonnonkosmetiikkaa puolestaan ovat Dermosilin Nature-sarjan tuotteet, EkoPharma on sertifioimatonta kotimaista luonnonkosmetiikkaa.

perjantai 29. tammikuuta 2016

Concrete Minerals -tilaus


Nämä olivat niitä luomivärejä, mistä vihjailin viime viikolla! Olen jo todella pitkään halunnut tilata Concrete Mineralsin indiemeikkejä ja vihdoin sen tein. Tilasin suoraan heidän omasta nettikaupastaan, mutta jälkikäteen huomasin, että niitä olisi saanut myös Euroopasta esim. CutECOsmeticsista. Mieluummin olisin tosiaan Euroopasta tilannut, niin ei olisi tarvinnut miettiä ALVeja. Tilaus tuli kuitenkin nopeasti, jo seuraavalla viikolla postituksesta. Postitukseen puolestaan meni muistaakseni viitisen päivää tilauksesta. Nuo indie-firmat ovat usein yhden tai muutaman henkilön puljuja, joten heillä voi joskus postitus hieman kestää. Olen kuullut muutaman huononkin kokemuksen Concrete Mineralsin asiakapalvelusta ja toimituksen kestosta, mutta itselläni ei ollut valittamista.

Concrete Mineralsilla on Leaping Bunny -merkki eli HCS-standardi ja kaikki tuotteet ovat vegaanisia. Merkiltä löytyy sekä mattaisia, että hohtavia jauheluomivärejä, silmämeikinpohjustaja sekä huulivärejä.


Olin erityisen kiinnostunut tuosta Electric Eye Primerista! Valitettavasti sekään ei toimi omilla hankalilla luomillani :(. Koostumus on erittäin liukas ja hyvin hennosti hohtava.


Mattaisista Pro Matte Eyshadow'eista valitsin tuollaisen lämpimän, hieman persikkaisen häivytyssävyn nimeltään Cosmonaut. Sävy on ihan inasen tummempi kuin oma ihoni, siis täydellinen siihen tehtävään, mihin sen ajattelinkin.

Hohtavista ostin Rocked'in, joka on läpikuultava persikka liilalla shiftauksella. Tosi nätti ja herkkä sävy. Kerrostuu tosi kivasti esim. ulkonurkan tumman sävyn kanssa.

Concrete Minerals ei myy erikseen pussinäytteitä, mutta kylkiäisinä sain Wicked'in, joka on tuollainen savuinen violetti turkoosilla shiftauksella. Niin nätti!

Blood and Guts on punaruskea sinivihreällä shiftauksella.

Tässä aiemmassa postauksessani on kaikilla neljällä luomivärillä tekemäni hillitty silmämeikki.

sunnuntai 24. tammikuuta 2016

Iho-ongelmista uuteen ruokavalioon?


Tällä viikolla vietin talvilomaani mukavan leppoisasti, tiedossa oli mm. kampaajakäynti ja vähän blogiin liittyvää ohjelmaa sekä sukulointia. Mistä olen erityisen iloinen on se, että olen mietiskellyt ja ottanut asioista selvää ruokaan liittyen. Olen ollut viime vuosina tyyppi, joka ärsyyntyy jatkuvasta ruokapuheesta.. töllö on täynnä ruokaohjelmia ja jokaisella tuntuu olevan jokin erityinen ruokavalio, jonka ilosanomaa halutaan sitten jakaa muillekin (todellakin, ruoka tuntuu olevan joillekin uusi uskonto). Olen skipannut blogeista yleensä ruokapostaukset ja lehdistä kaikki ruoka- ja terveysjutut. Mutta nyt sitten kirjottelen tässä postausta, jonka olisin itsekin jättänyt väliin vielä jokin aika sitten :D.

(Tosin, kirjoitinhan minä viime kuun puolella Satokausikalenterista, joka kyllä aiheutti minullekin pientä orastavaa kiinnostusta ruoanlaittoa kohtaan. Lähinnä se tosin sai testailemaan uusia hedelmiä, mitä tietysti voi nauttia ihan ilman erityistä valmistusta.)

Kävin viime viikon viikonloppuna kosmetologilla, jolta satuin kysäisemään suun ja nenän ympärillä olevasta jatkuvasta punoituksesta. Minulla on tuota punoitusta todella usein, enkä ole ajatellut siitä sen kummempaa, koska minulla ei oikeastaan lyhyitä jaksoja lukuunottamatta ole koskaan ollut täydellisen tasaisen väristä ihoa. Mutta kosmetologilla tajusin, etteivät ne kaikki voi olla finniarpia, koska minulla on finnejä ja valkopäitä kuitenkin suhteellisen vähän nykyään, yleensä muutama tiettyyn aikaan kuukaudesta. Kosmetologi ei sitten osannut ehdottaa muuta, kuin miettimään ruokavaliotani, eli syönkö suuria määriä esim. soijaa, maitotuotteita, viljaa tai sokeria? No, minähän syön noita kaikkia paitsi soijaa, ja paljon.

Asiaa pohdittiin myös toisten bloggaajien kanssa, ja useampikin ehdotti, että minullakin voisi olla suunympärysihottuma eli perioraalidermatiitti eli POD. Linkki vie Duodecimin artikkeliin, lisäksi aiheesta ovat postanneet esim. Mustaa kajalia- ja Juille's -blogien pitäjät. No, POD ei ole tämän postauksen aihe, mutta se oli suurin syy, miksi lähdin koko ruokavalioasiaa pohtimaan.

Olen todella kiitollinen kosmetologille, että ehdotti asiaa, koska vaikka mikään ruoassa ei tuota punoitusta olisikaan ollut aiheuttamassa, niin se sai minut pohtimaan aihetta. Ja niin minun oli syytäkin tehdä, koska olen syönyt ihan miten sattuu. Lähdin saman tien vähentämään maitoa ruuistani, koska se tuntui loogisimmalta miedosta laktoosi-intoleranssistani johtuen (ei diagnosoitu, mutta vatsani ei kestä suuria määriä maitotuotteita kerralla/saman päivän aikana). Olen ollut lakto-ovo-vegetaristi yli 15 vuotta, ja joskus kymmenisen vuotta sitten on elämässäni ollut jakso, jolloin söin lähes täysin vegaanisesti. Ihan silkasta mukavuudenhalusta se sitten jäi, koska varsinkin kodin ulkopuolella kyseinen ruokavalio ei ole/ainakaan silloin ei ollut mikään helppo. En kyllä toisaalta ole koskaan ollut mikään kovin intohimoinen ruoanlaittaja lyhyitä innostuskausia lukuunottamatta.

Lomallani olenkin lueskellut ravitsemusasioita, katsellut YouTubesta videoita aiheesta (etenkin Unnatural Vegan -kanavalla on mielenkiintoista eettistä pohdintaa), katsonut karjatalouden ympäristövaikutuksista kertovan Cowspiracy-dokumentin Netflixistä, lukenut Elina Lappalaisen Syötäväksi kasvatetut -kirjaa.. Mitä enemmän tietoa tulee, sitä vahvemmin alan kallistua vegaaniruokavalion kannalle, mutta varma en vielä ole. Totuus on se, että olen melko laiska ja mukavuudenhaluinen ihminen.. Ainakin olen jo alkanut väsäillä maidottomia ja munattomia sapuskoja kotona, toki nyt kaapeissa olevan eläinperäiset tuotteet käytetään loppuun eikä heitetä roskiin. Nyt on toisaalta paljon helpompaa toteuttaa kyseistä ruokavaliota kuin kymmenisen vuotta sitten, netissä on hyviä sivustoja kulutusvalintoja helpottamaan ja kaupan on vaikka mitä korvikejuustoa, -maitoa ja jopa -lihaa. Asun pääkaupunkiseudun kupeessa, joten minulla on pääsy erikoiskauppoihin, mutta marketistakin löytyy vaikka mitä vaihtoehtoja.

Olen helposti innostuvaista tyyppiä, ja olen aloittanut lukuisia harrastuksia intoa puhkuen, mutta kiinnostus on lopahtanut pian. Toisaalta jotkut jutut ovat jääneet pidemmäksikin aikaa elämääni, kuten nyt vaikka kosmetiikka tai geokätköily. Uudessa ruokavaliossa alkuinnostus on toisaalta hyvä asia, sillä ottaa aikansa hankkia tietoa ja kehitellä uusia vakkariruokia. Eniten mietityttää asiaan liittyvä sosiaalinen paine ihan kaikilta tahoilta. Nykyään harvemmin enää lakto-ovo-vegetaristin valintoja kukaan tulee kyseenalaistamaan, mutta maito ja munat voivat olla toinen juttu. Minun ei varmaankaan pitäisi liikaa miettiä, millä nimikkeellä itseäni kutsun ja mitä muut minusta ajattelevat kun teen sitä tai tätä. Silti ajattelin edetä rauhassa. Kotona ei paineita ole, mies on tainnut olla vain iloinen, kun minäkin välillä vaivaudun tekemään ruokaa :D. (Syömme siis yhteisiä ruokia, vaikka mies on sekasyöjä.) Toisaalta, ainakin teen sitten jatkossa näiden uusien tietojen pohjalta tietoisempia valintoja ja minulla on parempaa tietoa ravitsemuksesta, tuli minusta sitten vegaania tai ei.

Hieman kyllä itseänikin huvittaa, että kaikki lähti pienestä punoituksesta..

Oletteko te tehneet ruokavaliomuutoksia viime aikoina, mitkä asiat olivat vaikuttimina?

torstai 21. tammikuuta 2016

Eilisen naama


Tässäpä eilisen naama samalla viikolla postissa saapuneilla luomiväreillä. Nytpäs pidänkin teitä jännityksessä ja esittelen ne tarkemmin myöhemmin.. Sen verran sanon, että piiitkästä aikaa tuli tilattua indie-kosmetiikkaa rapakon takaa!


Meikatessa ne käyttäytyivät moitteettomasti, mutta merkin oma luomiväriprimer ei niinkään. Hö.
Ripsissä Dr. Hausckan Volume Mascara (näyte saatu blogin kautta) ja huulilla Laveran Beautiful Lips Brilliant Care -huulipuna sävyssä 04 Creamy Nut.  Jos kiinnostaa niin löpisin jälkimmäisestä enemmän elokuussa.

Vietän parhaillaan talvilomaa ja tällä naamalla kävin vihdoin Ateneumissa katsomassa valokuvaaja Henri Cartier-Bressonin näyttelyn (vielä ehtii, näyttely on auki tämän kuun loppuun) ja Kiasman kahvilassa syömässä melkoisen pahaa sienilasagnea.

sunnuntai 17. tammikuuta 2016

Toinen mahdollisuus eli Bottega Verde -haalinta


Vegaanikosmetiikkablogi Rabbit Glow'ssa on jonkun verran esitelty italialaisen, Leaping Bunny -sertifioidun kosmetiikkamerkin, Bottega Verden, tuotteita. Olen joskus kokeillut Bottega Verdeltä muutamaa tuotetta, mutta ne olivat todella voimakkaasti hajustettuja, ja sain toisesta ärsytystä. Niinpä tie ei ole noiden kokeilujen jälkeen vienyt BV:n liikkeeseen.

Bottega Verden sivuilla puhutaan luonnonkosmetiikasta, mutta mitään sertifikaattia tietääkseni ei ole ja tuotteissa on myös muita, kuin sertifioidussa luonnonkosmetiikassa hyväksyttäviä ainesosia (esim. silikoneja). Lisäksi merkin tuotteiden ulkoasu on ehkä hieman vanhahtava. Mutta koska kyseessä on kuitenkin eläinkokeeton ja suht edullinen firma, joka tarjoaa kaikenlaista kosmetiikkaa meikeistä kynsilakkoihin, hiustuotteista hajuvesiin, halusin antaa tuotteille uuden mahdollisuuden.

Liike löytyy Helsingistä Fredrikinkatu 26:sta, lisäksi tuotteita on jonkin verran myynnissä esim. apteekeissa ja FB-sivun mukaan joissakin Citymarketeissa. Verkkokauppakin on, ja yli 40 euron arvoiset tilaukset toimitetaan postikuluitta.

Suomalaisilta sivuilta löytyy muuten vegaaniset tuotteet listattuna erillisiin tiedostoihin. Ja ihan mukavasti niitä löytyykin. Itse en ole vegaani, mutta aihe kiinnostaa muuten vaan :). Ajattelin pyrkiä jatkossa suosimaan entistä enemmän eläinystävällistä kosmetiikkaa. Olen lakto-ovovegetaristi, mutta en ollut aiemmin tullut samoissa määrin ajatelleeksi, että kosmetiikassa voi olla minullekin ei-sopivia ainesosia. Vaikka INCI-listoja onkin tullut jonkin verran syynäiltyä, en ole aina tajunnut pysähtyä miettimään aineosien alkuperää. (Myönnän siis avoimesti ajattelemattomuuteni/idioottimaisuuteni..) Tietysti istukat sun muut ovat harvinaisempia, mutta kyllä niitäkin siis löytyy. Ja jotkut ainesosat voivat olla joko kasvi- tai eläinperäisiä, kuten hyvin yleinen glyseriini. Esim. retinoli voi olla peräisin kalasta tai kananmunista. Lisätietoa esim. Vegaanituotteet-sivulta.

No mutta, mennään itse tilaukseen. Kaikki, paitsi kynsilakanpoistoaine ovat vegaanisia (sisältää hunajaa).

Uteliaisuudella testaan Lineafiori Refreshing floral spray deodorantin, joka on alumiiniton. Pullo on iso, 125 milliä, mikä ilahduttaa tällaista deodorantin suurkuluttajaa. Toivottavasti tämä toimii! Tuoksu on hyvin mieto.

Käsisaippuaakin meillä kuluu. Delicate hand wash with Mint and Basil extracts sopii erityisen hyvin keittiöön, sillä se lupaa poistaa pahoja hajuja. Basilikaa ei kyllä voimakkaan mintun alta haista.

Ajattelin, että tämä Hand cream with nourishing extra virgin Olive oil olisi suht miedon hajuinen, mutta tuoksu on voimakkaan parfyyminen. Tulee mieleen ne tuoksupotpourrit.

Acetone free Mild Nail Enamel with Honey Extract on aika voimakkaasti käryävää, mutta toimii ihan jees. Aika hintava tämä tosin on, 50 millin pullo maksaa 8,56 euroa.


Vedenkestävä ripsari oli loppu, joten tilasin myöhempää testailua varten Ultra lenghthening and thickening Mascaran, joka oli alennuksessa 10,99 euroa. Jemmailen tätä tosiaan jonkun aikaa, sillä minulla on nyt peräti kolme ei-vedenkestävää auki :D.

Kulmakynän (Long lasting eyebrow pencil with Vitamin E) kanssa kävi tuuri, sillä nettisivuilla ei ole mitään kuvia sävyistä. Sävy Cappuccino kuulosti kuitenkin lämpimän ruskealta ja sitähän se oli. En ole vielä testannut kulmiin, mutta vaikuttaa koostumukseltaan oivalta kulmakynältä, ei ole liian pehmeä!

Ilahduin kylkiäisistä, mukana tuli pari pussinäytettä ja tämä täysikokoinen Collagen Code Eye contour cream. Kollageeni tuotteessa on kasviperäistä :). Koostumus on mukavan tuhti.

Bottega Verdestä ei kovin usein saa blogeista lukea, mutta onko merkki teille lukijoille tuttu?

Bottega Verde Long lasting eyebrow pencil with Vitamin E "Cappuccino"

keskiviikko 13. tammikuuta 2016

Älä osta / Saa ostaa


Viime vuoden lopuksi räknäilin yhteen loppuneiden tuotteiden määrät yhteen. Tein noiden laskutoimitusten pohjalta puhelimen Wunderlist-sovellukseen tällaiset listat. Toinen on nimeltään "Älä osta" ja sisältää tuotteet, joita minulta löytyy omista jemmoista jo yllin kyllin, jopa monen vuoden tarpeiksi. "Saa ostaa" -listalla on tuotteet, joita minulla ei joko ole ollenkaan tai joita on sen verran vähän, että varakappale tulee ihan tarpeeseenkin. Kun olen ostellut kyseistä tuotetta tarpeeksi, poistan sen tietysti listalta.

Kosmetiikkafriikkinä minusta on ihanaa tutustua aina vaan uusiin merkkeihin ja sarjoihin. Näin voin sellaisiin törmätessani tarkistaa listoilta nopeasti, mitä on ok ostaa ja mitä ei. Etenkin ulkomailla tai messuilla iskee usein kummallisia ostosmanioita, kun ulottuvilla on sellaisia merkkejä, joita muuten joutuu tilailemaan hankalasti ulkomaisista nettikaupoista. Jospa nämä listat toisivat vähän tolkkua tuohon osteluun. Jää nähtäväksi.

Kannattaa muuten katsoa myös tämä Christine Kobzeffin video YouTubesta, siinä on 15 hyvää vinkkiä kaikille ostosteluholisteille :).

sunnuntai 10. tammikuuta 2016

ZAO Structuring Mascara "080" ja Light Touch Complexion "723"


Joulukuussa verkkokaupat pommittivat kaikenlaisilla tarjouskampanjoilla, toinen mihin sorruin oli Sunrise Cosmeticsin postikulut ilmaiseksi -kampanja ja toinen oli ZAO:n maahantuojan, Kauneudella.fi -kaupan alekoodi. (ZAOn muut jälleenmyyjät löytyvät täältä.)

ZAO on ranskalainen luonnonkosmetiikkamerkki, jolta olen kokeillut aiemmin luomivärejä ja rajauskynää, kaikki ZAO-postaukset löytyvät tagin alta. Halusin jatkaa merkin testailua, joten tilasin ripsivärin ja peiteaineen. ZAO:lla on eläinkokeettomuuden takaava Leaping Bunny -merkki, EcoCert-luonnonkosmetiikkasertifikaatti ja osalla tuotteista myös The Vegan Societyn myöntämä Vegan Trademark -logo. ZAOn brittiläisillä sivuilla on hyvät tuotesivut jokaisesta tuotteesta, joilta löytyy INCIt ja kunkin tuotteet sertifikaatit.

Postauksen molemmilla tuotteilla on nuo kaikki kolme sertifikaattia.


Structuring Mascara on saatavilla mustana ja tummanruskeana, itse tilasin mustan. Harja on lyhytharjaksinen ja pehmeä, tekee eroteltua jälkeä. Valitettavasti ainakin omassa käytössäni harjakset osuvat ripsien lisäksi myös yläluomelle, eli lähes joka kerta tätä ripsiväriä käyttäessäni olen joutunut poistelemaan tuhruja pumpulipuikolla. Tuhrujen kannattaa antaa ensin kuivua, jolloin ne on helpompi poistaa.

Massaa kuvailisin voidemaiseksi, se kerrostuu hyvin ja ripset pysyvät pehmeinä ja taipuisina. Kerroksia voi siis lisätä myös myöhemmin päivän mittaan. Kerrostamaan tätä kyllä joutuukin, yllä olevassa kuvassa on kolme kerrosta. Itse olen tuohon jälkeen kyllä tyytyväinen, se on juuri sellaista, mitä ripsiväriltä toivonkin. Jos vaan jaksaa kerrostaa, niin volyymia saa tietty enemmänkin.

Structuring Mascara on pysynyt normi sääolosuhteissa hyvin, karisemista tai tuhraantumista ei ole tapahtunut. Kovat pakkaset osoittautuivat tälle haasteeksi. Yksi aamu kävelin 30 asteen pakkasessa junalle (noin 10 minuuttia), istuin puolisen tuntia lämpimässä junassa ja kas, ripsarit olivat valahtaneet silmänalusille.

Olen kokeillut hyvin vähän luonnonkosmetiikan ripsivärejä, joten en osaa sanoa, onko tämä erityisen edukseen vai haitakseen erottautuva tuote. Fiilikset ovat vähän kahtiajakoiset. Ihan käyttökelpoinen ja jälkikin miellyttää, mutta tämän laittaminen on aikaavievää ja tuote osoittautui toisaalta myös hieman epäluotettavaksi. En laittaisi tätä ripsiväriä, jos olisin töissä keittiössä (tai muissa kuumissa ja kosteissa olosuhteissa) tai tiedossa olisi sadepäivä.  

Hinta on maahantuojan verkkokaupassa 19 euroa. Valikoimissa on myös 21,50 euron hintainen Volume and Sheathing Mascara.

Structuring Mascaraa on kokeillut myös Rabbit Glow -blogin Eeva, Volume & Sheathingin ovat testanneet Ostolakossa-Virve ja Tyttö ilman helmikorvakorua -blogin Sonia.


Light Touch Compelexionia myydään maahantuojan verkkokaupassa nimellä valoväri. Saatavilla on kolme sävyä: Sand sopii valmistajan mukaan neutraalille ihonsävylle, Peach lämpimälle ja Pink kylmälle ihonsävylle. Omani on Peach, joka sopikin minulle hyvin. Tosin se on yllättävän tumma, eikä erityisen valoaheijastava, joten kutsuisin tuotetta ennemminkin peiteaineeksi kuin valoväriksi.

Tuote on ohutta ja helposti levittyvää. Sinertävien silmänalusten peittoa varten olen laittanut tätä kaksi kerrosta ja ollut lopputulokseen tyytyväinen. Puuteroin tämän jälkeen silmänaluset ohuesti, eikä peiteaine ole pahemmin kasaantunut juonteisiin.

ZAOlta löytyy myös puikkomallinen peiteaine, jota on saatavilla viidessä eri sävyssä, yksi on hurjan vihreä! Se ei tosin ole vegaaninen mehiläisvahan takia.

Light Touch Complexion maksaa Kauneudella.fi -verkkokaupassa 19,30 €, pakkauskoko on 5 milliä.

Salama imartelee, joten ero ei kuvassa ole suuren suuri. Vasemmalla puolella peiteainetta, oikealla ei. Puuteria ei ole tässä vaiheessa vielä laitettu.

Vaikka ripsari jätti hieman ristiriitaiset vaikutelmat, olen edelleen ihastunut ZAOon merkkinä ja varmasti jatkan tuotteisiin tutustumista :). Koska Virve ja Sonia kehuivat Volume & Sheathing Mascaraa, voisin antaa myös sille myöhemmin mahdollisuuden..

ZAOn meikit tulevat tuollaisissa puuvillapussukoissa.. pienemmälle pussukalle keksin jo uusiokäyttöä, laitoin siihen pumpulipuikkoja kesken päivää tapahtuvaa meikinkorjailua varten. Isommalle en keksinyt vielä mitään käyttöä, tuleeko teille jotain mieleen?

keskiviikko 6. tammikuuta 2016

Blue Planet & Witch's Blue


Toisen bloggaajan kanssa vaihdetusta joulukalenterista tuli tämä kaunispintainen, "leivottu" luomiväri Make Up Revolution Londonin Baked Mono Eyeshadow "Blue Planet". Näitä voi käyttää kuivana ja märkänä. Pakkauskoko on 3,3 grammaa. En tiedä saako näitä Suomesta, mutta nettikaupasta voi tilata.

Swatch puhtaalle iholle kuivana ja märkänä levitettynä.

Levitin Blue Planetin tällä kertaa kuivana. Luomivaossa edelleen palettiprojektin paletin ainoana jäljellä olevaa viileän ruskeaa luomiväriä, jota on vielä vähän jäljellä.


Kynsillä lakkaprojektin Orly Witch's Blue'ta, China Glazen Wireless Holographic Top Coatia ja tähtitarroja. Pahoittelen kynsinauhojen kuntoa, levitän käsivoidetta varmaan kymmeniä kertoja päivässä, mutta silti kädet rutisevat kuivuuttaan.

sunnuntai 3. tammikuuta 2016

Vuoden 2015 aikana nähdyt leffat


Olen tykännyt tosi paljon Kissiksen lyhyistä kuvailuista hänen katsomistaan leffoista - ja myös Mustaa kajalia -blogin Heidi B on sellaisen tehnyt. Kysyin Kissikseltä, voinko apinoida hänen postausideansa ja sain luvan :D.

Tässä siis tämän vuoden aikana katsomani elokuvat lyhyesti. En tosiaan katsele kovin montaa pätkää kuukaudessa, sillä nykyään tulee tapitettua enemmän sarjoja. Sarjoista muuten tuli mieleen, suosittelen niille pyhitettyä The Variety Show -blogia, jonka pitäjä on intohimoinen sarjaseuraaja :).

Tammikuu

Dallas Buyers Club on kerännyt paljon kehuja ja Matthew McConaugheyta tuli alkuvuodesta ihailtua True Detectivessä, joten halusin nähdä tämän. Jäi jotenkin tyhjä olo tämän jälkeen, ehkä odotukset olivat liian korkealla?

The Hunger Games: Mockingjay - Part 1 - koska edellisetkin osat olivat niiin hyviä. Olin kirjana tähän viimeiseen osaan todella pettynyt, joten elokuva oli positiivinen yllätys.

The Good Lie kertoo nuorten sudanilaispakolaisten tarinan pakomatkasta uuteen kotimaahan sopeutumiseen. Leffan nimekkäin näyttelijä on Reese Witherspoon, joka esittää työvoimatoimiston virkailijaa, jonka tehtävä on auttaa nuoret miehet elämän alkuun uudessa kotimaassaan. Tärkeä elokuva ja harvinainen aihe. Parhaiten jäi mieleen kohtaus, jossa yksi nuorista miehistä oli pian pakolaisleiriltä Yhdysvaltoihin saavuttuaan saanut työpaikan supermarketista ja joutui heittämään ruokaa roskikseen. Koditon tuli kuikuilemaan roskiksille ja mies antoi tälle ruokaa, saaden haukut pomoltaan..

Helmikuu

Viikossa aikuiseksi oli todella köykäinen ja vähän köppäinenkin, mutta kuitenkin suht viihdyttävä leffa, kunhan sitä ei katsonut yhtään kriittisesti. Parasta elokuvassa olivat ihanat, kesäiset maisemat.

Wild - villi vaellus on sekin Reese Witherspoonin tähdittämä, ja se on filmattu samannimisen kirjan pohjalta. Tämä elokuva ja kirja kolahtivat minuun aivan täysillä, erityisesti kosketti se, kuinka päähenkilö kuvaa omaa kasvamistaan ja tekemiään virheitä. Kirjan kirjoittanut Cheryl Strayed kriiseili elämänsä kanssa avioeron ja äidin kuoleman jälkeen ja lähti etsimään itseään Pacific Crest Trail -vaellusreitille, joka siis kulkee Meksikon rajalta Kanadan rajalle. Vaikka kasvutarinakin on todella koskettava, eniten nautin kirjassa ja elokuvassa vaelluskuvauksesta kaikkine haasteine ja elämyksineen. Ja tietysti elokuva oli visuaalisesti huikaiseva, sen verran upeat maisemat reitin varrella on.

The Imitation Game oli pakko nähdä, koska toinen maailmansota kiinnostaa kaikista vinkkeleistä ja erityisesti näistä vähän poikkeavammista. Elokuva kertoo Alan Turingista, joka purki muiden matemaatikkojen kanssa Enigma-salakirjoituskoneen koodin. Turing oli homoseksuaali, joten hän oli tuon ajan Britanniassa kaikkea muuta kuin juhlittu sotasankari. Elokuva oli kiinnostava, jännittävä ja koskettava.

Maaliskuu

American Sniperkin on tositarina: Christopher Scott Kylesta, joka oli Yhdysvaltain armeijahistorian paras tarkka-ampuja. Kylen ampui ampumaradalla toinen veteraani Kylen ollessa 38-vuotias. Tämän elokuvan voi katsoa todella monella tavalla, toisten mielestä se on patrioottinen ja toisten mielestä sitten jotain aivan muuta. Kritiikkiä leffa kyllä keräsi yllin kyllin.

Huhtikuu

Edellisen innoittamana katselimme kotona toisen sotaleffan: oscareja keränneen Hurt Lockerin, joka sekin kertoo Irakin sodasta. Siinä seurataan pomminpurkajia, joista yksi vaikuttaa olevan koukussa homman tuomaan adrenaliiniin ja ottaa riskejä, joka kiristää muun pommiryhmän hermoja. Elokuvan henkilöitä ei kuvata samalla tavalla sankareina, kuten ehkä American Sniperin Chris Kylea.

Toukokuu

Toukokuussa telkkarista tuli Toukokuun neljä päivää, saksalais-venäläis-ukrainalainen elokuva, joka sijoittuu toisen maailmansodan viimeisiin päiviin. Pienellä Itämeren saarella on orpokoti, jonka puna-armeijan sotilaat ottavat haltuunsa. Saarelle eksyy myös pakenevia saksalaissotilaita. Katselin elokuvaa vähän sivusilmällä, sillä en tiennyt kyseessä olevan tositarina, jolloin olisin voinut kurkkia netistä, miten elokuvassa käy. Hieman nimittäin hirvitti, miten orpokodin tytöille elokuvassa käy.

Ida oli riipaiseva, 60-luvun Puolaan sijoittuva elokuva nuoresta nunnasta, joka ennen lopullista nunnalupaustaan lähtee tätinsä kanssa selvittelemään perheensä sodanaikaista kohtaloa. Pidin valtavasti Idasta ja tämän tädistä.

Kesäkuu

Joe Wrightin Anna Karenina on sijoitettu teatterinäyttämölle. En oikein tiedä mitä mieltä olin, olihan elokuva visuaalisesti lumoava, mutta lavasteet kyllä etäännyttivät ainakin minua liikaa.

Lockessa ollaan koko elokuvan ajan puhelimessa auton ratissa. Silti tarina on dramaattinen. Päähenkilö tekee kahden tunnin ajomatkan aikana isoja päätöksiä yksityiselämänsä ja uransa suhteen.

Heinäkuu

Magic Mike XXL:n kävin katsomassa muiden kauneusbloggaajien kanssa. Ainakin koreografiat olivat huikeita ja ainakin leffa tarjoaa silmäkarkkia - vähän miesmausta riippuen toki.

Syyskuu

Kaikki syyskuun leffat paitsi Red Ridingin näin Rakkautta ja anarkiaa -festivaalilla.

Diary of a Chambermaid - vähän synkempää epookkia, pääosassa uusimmassa Bondissakin nähty Léa Seydoux.

Speed Sisters oli dokumentti palestiinalaisista naisrallikuskeista. Tästä jäi positiivinen fiilis, vaikka elokuvan tiimillä olikin kaikenlaisia vaikeuksia, myös keskinäisiä kahnauksia.

You're Ugly Too on irlantilainen, vähäeleinen pienen budjetin leffa koulutytöstä, joka muuttaa äitinsä kuoltua setänsä kanssa asuntovaunuun. Setä (jota esittää Aiden Gillen) vapautetaan vankilasta tytön huolehtimista varten. Sympaattinen esikoisohjaus ja Lauren Kinsellan roolisuoritus on ihan huippu!

Sworn Virgin sijoittuu Albaniaan ja Italiaan, kertoo Hanasta, josta tulee "sworn virgin" nimeltä Mark, eli tekee neitsyyslupauksen ja alkaa muuten elää kuin mies patriarkaalisessa kulttuurissa. Muutettuaan Italiaan Markilla on tilaisuus kuulostella kuka hän oikeastaan on ja miten haluaa elää. Verkkainen, muttei ollenkaan ahdistava elokuva. Hanalle käy lopulta ihan hyvin :).

Grandma oli hauska ja koskettava jenkki-indie kolmen sukupolven naisista. Lily Tomlinin esittämä kärkevä isoäiti auttaa lastenlastaan saamaan rahat kasaan aborttia varten.

Mr. Holmesissa Ian McKellen esittää Sherlock Holmesia vanhoilla päivillään. Hieman jo dementoitunut Holmes yrittää muistella tapausta, joka on jäänyt vaivaamaan häntä. Hän myös ystävystyy taloudenhoitajansa pienen pojan kanssa.

The New Girlfriend on yhden lempiohjaajistani, Francois Ozonin tuorein leffa. Elokuvan päähenkilön, nuoren naisen, paras ystävä kuolee. Päähenkilön ja ystävän leskimiehen suhteesta tulee varsin erikoinen. Kannattaa katsoa, traagisista elementeistä huolimatta tämä on lopulta ihana hyvän mielen elokuva.

Diary of a Teenage Girl sijoittuu 70-luvun San Franciscoon ja kertoo sarjakuvia piirtävästä teinitytöstä, joka aloittaa suhteen äitinsä poikaystävän kanssa. Poikaystävää näyttelee Alexander Skarsgård. Raikas, mutta paikoin todella epämukava leffa katsoa.

Ompelijatar on historiadokumentti Martta Koskisesta, viimeisestä Suomen valtiovallan teloittamasta naisesta. Se löytyy vielä muutaman päivän ajan Yle Areenasta.

Red Riding 1974: Tappajan jäljillä kertoo nuoresta toimittajasta, joka alkaa selvitellä murhatun tytön kohtaloa korruptoituneessa pikkukaupungissa Yorkshiressa. Tämän olisi voinut jättää väliin.

Lokakuu

In Your Eyesista kuulin suosituksia muilta bloggaajilta. Kaksi täysin erilaista elämää, eri puolilla Yhdysvaltoja elävää nuorta ihmistä saa telepaattisen yhteyden toisiinsa. Erilainen, ihan mukaansatempaava romanttinen leffa, joka ehkä vähän lässähti loppua kohden.

Napapiirin sankarit 2 oli ihan kohtuu hyvä kakkososa. Kuten listasta näkyy, en komedioita juuri katso, mutta kyllä tätä katsoessa nauratti sen verran, että leffaan kannatti kyllä raahautua.

Sins of My Father on dokumentti Pablo Escobarin pojasta. Suosittelen etenkin, jos seuraat Narcos-sarjaa.

Marraskuu

The Walkin menimme katsomaan ex tempore. Ja kyllä kannatti, tykkäsin kovasti leffan vekkulista kerrontatavasta sekä jännitin rystyset valkoisina, miten leffan päähenkilön nuorallakävely WTC-tornien välillä sujuu. En siis tiennyt miten siinä kävi, vaikka kyseinen tempaus suoritettiin heti tornien valmistuttua 70-luvulla.

The Hunger Games: Mockinjay - Part 2 oli turhan videopelimäinen. Kyllä ensimmäinen leffa oli ehdottomasti paras ja kestää myös parhaiten uudelleen katsomista. Nämä trilogian kaksi viimeistä ei niinkään.

Seremonia on dokumentti kahdeksankymppisestä ranskalaisdominasta, Catherine Robbe-Grillet'stä, joka on omistanut lähes koko elämänsä "eroottiselle taiteelle". Elokuvassa haastatellaan itse dominan lisäksi hänen kumppaneitaan, ja siinä on näyteltyjä versioita porukan "seremonioista".

Joulukuussa en muistaakseni katsonut yhtään elokuvaa. Sarjoja sitten varmaan senkin edestä.

Tänä vuonna katselulistalle voisi ottaa joitain klassikoita, joita en häpeäkseni ole nähnyt. Esim. Kummisetä-elokuvia tai Star Warseja..

Oletteko te ahkeria elokuvien katselijoita, vai enemmän sarjojen ystäviä?

Edit. joulukuussa katsoin vielä mafialeffa Kill the Irishmanin, joka alkoi lupaavasti, mutta loppua kohden autopommit ja tappaminen alkoivat turruttaa.

lauantai 2. tammikuuta 2016

Harrastus- ja vaatemenoista


Kirjasin tänä vuonna tunnollisesti kaikenlaisia kosmetiikan käyttöön liittyviä lukuja ja kuluja. Esittelin niitä tarkemmin viime vuoden viimeisenä päivänä. Samaan vihkoon kirjasin myös kauneuspalveluihin, vaatteisiin ja vaatteiden huoltoon käytetyt rahasummat. Jatka ihmeessä lukemista, jos summat kiinnostavat :).

Kosmetiikkaanhan minulla meni viime vuonna 1588,42 €, ja halusinkin verrata näitä rahasummia. Omien mielikuvien mukaan käytän eniten rahaa juuri kosmetiikkaan..

Kampaajalla kävin vuoden aikana viisi kertaa, kesällä löysin onneksi edullisemman ekokampaajan. Kosmetologilla kävin kaksi kertaa, joista toisen maksoin lahjakortilla. Yhteensä näihin meni 716 euroa. 1588,42 + 716 = 2304,42 €. Joskus minua huvittaa se, etten mielestäni todellakaan näytä päällepäin siltä, että käyttäisin kauneuteen näin paljon rahaa. Hiukset saattavat hapsottaa ja naama kiiltää, kynsissä on lohkeilleet lakat. No, suurin syy, miksi rakastan kauneustuotteita niin paljon, on niiden tuoma elämyksellisyys. Ihanat tuoksut, koostumukset, värit, kauniit pakkaukset.. ylipäätään niiden kokeileminen, uusiin tuotteisiin tutustuminen.. Rakennekynsiä, hiusten- tai ripsienpidennyksiä en käytä, niihinhän saisi vielä uppoamaan melkoiset määrät rahaa. Nehän myös helposti tekevät ihmisestä "laitetumman" näköisen, riippuu tietysti paljon siitä, miten ne on toteutettu.


Vaatteita en yleensä osta paljon ja nekin usein käytettynä, mutta tänä vuonna innostuin uudesta liikuntalajista, joten uusiin urheiluvaatteisiin meni paljon rahaa.

Ostin käytettynä: paidan, pellavahousut, neuleboleron, housut, hameen ja pyöräilykengät. Pyrin tietoisesti välttämään kirpputoreja, sillä niistä tulee usein ostettua liikaa "ihan kivoja" vaatteita. Kierrätysvaatteisiin meni yhteensä 50,40 €.

Uutena ostin: hatun, farkut, pyöräilypaidan, kahdet pyöräilyshortsit (haarapehmusteilla ja ilman), sadeviitan, sukkapaketin, urheilurintsikat, treenipaidan, pyöräilyhousut, kahdet pyöräilyhanskat, lenkkarit, kangaskengät, teknisen aluspaidan, kaksi paitaa, trikoopipon, pyöräilykengät ja -kengänsuojat. Näihin meni yhteensä 1000,60 €.

Pyöräilyyn meni toki vaatteiden lisäksi rahaa myös itse pyörän, pyörähuollon, kypärän ja erinäisten muiden varusteiden muodossa (lamppua, laukkua, pullotelinettä, renkaita jne.). Mutta toivottavasti innostus jatkuu, ja vaatteet & varusteet ovat kestäviä ja pitkäikäisiä. Pystyn yhdistämään uuden harrastukseni myös toiseen, nimittäin geokätköilyyn, johon ei mene tällä hetkellä rahaa ollenkaan. Kosmetiikkaan taisi siis mennä eniten, vaikka pyöräilykin oli melkoinen rahareikä viime vuonna.

Vaatehuoltoon eli suutarille ja pesulaan meni yhteensä rahaa 140 €. Kävin korjauttamassa laukun ja kengät sekä käytin juhlavaatteita pesulassa.

Minkälaisia harrastusmenoja teillä on?

perjantai 1. tammikuuta 2016

Joulukuun loppuneet


Vuoden viimeiset loppuneet!

Viime aikoina kasvojen iho on kuivunut, joten kaivelin jemmoista pari kertakäyttönaamiota: kesällä Virosta ostetun Mitomon Hyaluronihappo + Lithospermum -naamion ja Jamelan Lotus*-geelivaippanaamion. Kumpikin oli ihania, kosteuttivat tehokkaasti ja tekivät ihosta mukavan pehmeän ja napakan tuntuisen. Mitomon naamio oli todella kostea ja pussin pohjallekin jäi vielä nestettä. Minulla on vielä toinen tuliais-Mitomo jäljellä, jee!

Mustapäitä yritin irroittaa näillä Balean Soft & Clear Anti-Mitesser Facestripseillä. En ole ennenkään saanut tällaisia toimimaan, en nytkään. Nenään jäi vain liimaa näistä laastareista.. en vaan ilmeisesti osaa.. Balea on saksalaisen DM-kauppaketjun oma merkki, ostin nämä kesällä Münchenistä.

Dr. Hausckan Melissa Päivävoiteesta ja Puhdistusvoiteesta kirjoitin marraskuussa. Kumpikin erittäin toimivia tuotteita ja erityisesti Päivävoide oli suorastaan löytö.

Puhas Looduksen Micellar Water Rukkilill löytyi I love me -messuilta. Tuoksui sekamehulle ja toimi siinä missä muutkin kokeilemani misellivedet.

Eucerin DermatoCLEAN Waterproof Eye Make-up Remover oli kaksifaasinen vedenkestävän silmämeikin poistoaine, joka maksoi Yliopiston apteekissa noin kympin, mikä on mielestäni tästä tai mistä tahansa vastaavasta tuotteesta liikaa. En tiedä miksi ostin :D. Hyvä ja hellävarainen tuote kuitenkin!



Lakkaprojektin lakoista loppui kaksi: Dependin 347 ja OPIn Big Apple Red. Molemmat tosi nättejä sävyjä! Nyt minulla ei enää olekaan tuollaista peruspunaista, mutta käytän sellaista niin harvoin, että enpä taidakaan heti rynnätä ostamaan.

Couvent de Minimes Gardener's Hand Healer oli kosteuttava käsivoide, mutta suht hyvin imeytyvä ja tuoksui todella hyvälle, miedon yrttiselle! Tämäkin oli Münchenin tuliainen, tietääkseni tätä merkkiä ei Suomessa myydä, mutta L'Occitane en Provence on niin sanotusti samaa puljua.

Tämän Chanelin Rouge Coco 78 Peregrinan loppuunkuluttamisen otin oikein asiakseni tänä vuonna. Kyseisen huulipunan koostumus on kuulemma muuttunut, Ostolakossa-Virve siitä kirjoitti.

Juice Beautyn Stem Cellular Repair CC Cream Natural Glow SPF 30 ei jäänyt positiivisesti tai negatiivisesti mieleen. Kovinkaan peittävää tämä ei ollut, joten en ostaisi.


Lovean Sensual Body Wash le Monoïn käytin käsisaippuana, sillä tuoksu oli aika epämiellyttävä. En sitten tiedä oliko tämä luonnonkosmetiikkatuote jo pilaantunut.

RFSU Easy Shavin' Intim Shaving Gel* oli ohutta, melonintuoksuista geeliä. En koe näitä sheivaustuotteita itselleni tarpeellisiksi, koska hoitoaine ajaa saman asian.

Freeman Barefoot Lime + Coconut Butter Cream* oli taivaallisen hyväntuoksuista, paksua jalkavoidetta, jota ostin jo uuden tuubin erituoksuisena (eukalyptus & viikuna). Edullista Freemania voi muuten ostaa suoraan maahantuojan verkkokaupasta, jos merkki kiinnostaa :).

Lushin Baked Alaska -saippua kuului ainakin kahteen viimeisimpään joulukokoelmaan. Minusta nämä Lushin palasaippuat ovat aika natisevan puhtaaksi peseviä ja suhteellisen nopeasti kuluvia, mutta voisin ostaa jatkossakin, jos vastaan tulee erityisen ihania tuoksuja. Baked Alaskassa oli virkistävä sitrustuoksu. Tällä hetkellä nämä joulutuotteet ovat hyvässä alessa ;).

Benecosin Apricot & Elderflower Deo Roll-onista* kirjoitin lokakuussa. Toimi enimmäkseen oikein hyvin, muutaman kerran tämä pääsi pettämään. Ihana, hedelmäinen tuoksu.

Urtekramin Rose*-sarjan tuotteista kirjoitin puolestaan huhtikuussa. Palasaippuan käytin lopulta sivellinsaippuana, nämä kasviöljysaippuat kun toimivat siinä hyvin.

*Saatu blogin kautta.