torstai 27. huhtikuuta 2017

Ajatuksia ensimmäisen vegaanivuoden jälkeen


Nyt kun olen elellyt reilun vuoden vegaaniruoalla, ajattelin summata hieman plussia ja miinuksia. Mitkä seikat vegaanielossa yllättivät positiivisesti, mitkä negatiivisesti? Käsittelen postauksessa lähinnä käytännön asioita, enkä mene eettiseen pohdintaan ja sen aiheuttamiin seurauksiin. Niitäkin tietysti on (esim. kuinka suhtautua lemmikeihin tai niiden ruokintaan).

Ravitsemusasioihin en myöskään syvenny. Ensinnäkään asiantuntemukseni ei riitä neuvomaan muita, toisekseen itselläni ei ole allergioita tai sairauksia, jotka olisivat asettaneet haasteita monipuolisen ruokavalion koostamiselle. Sen verran voisin omasta kokemuksestani sanoa, että ruokavaliomuutokset kannattanee tehdä pikkuhiljaa, jotta ruoansulatuselimistö ehtii tottua esim. palkokasveihin tai lisääntyneeseen kuidun määrään. Suosittelen muuten lämpimästi Yle Areenasta löytyvää podcast-sarjaa, jossa on perustietoa suoliston toiminnasta: Ihmeellinen suolisto. Aiheutti nimittäin melkoisia ahaa-elämyksiä allekirjoittaneelle :D.


Ehkä suurimpana plussana sanoisin rakkaan puolisoni suhtautumisen vegaaniruokaan siirtymiseen. Hän on siis sekaruokailija, mutta syömme lähes poikkeuksetta yhteiset ateriat, joskus harvoin jääkaapista löytyy ehkä leikkeleitä tai juustoa. Hänellekin oli varmaan alun kokkausinnostukseni positiivinen asia, sillä aiemmin hän vietti enemmän aikaa hellan ääressä. Nykyään hänkin kyllä kokkailee sujuvasti vegaaniruokaa. Mies innostui erityisesti sipsikaljaveganismista ja testailee mielellään uusia ja vanhoja herkkuruokia :D. Ei marmata siitä, että ravintolat on valittava sillä perusteella, etä minullekin löytyy syötävää. Miehen iho muuten tykkää siitä, että maidonkulutus laski..

Muutkin läheiset suhtautuivat asiaan hyvin ja osa jopa innostuneesti. Erityisesti anoppi on ollut ihana <3. Vahvoja mielipiteitä omaava isänikään ei alkanut vängätä, ehkä piti tällä kertaa sitten mölyt mahassaan :D. Työkavereista löytyi muutama, joiden kanssa juttelemme aiheesta jatkuvasti, vaikkeivät vegaaneja olekaan.


Alussa innostuin lukemaan laajemminkin ruoasta ja tosiaan kokeilemaan uusia tuotteita. Aiemmin ruoka ei juuri minua kiinnostanut, miltään kantilta. Nyt sekä ympäristö-, eläinoikeus-, ravitsemus- ja kulinaariset aspektit innostavat ihan uudella tavalla. En syö jatkuvasti terveys edellä, mutta ainakin tietoa asiasta löytyy nykyään ihan eri tavalla.

Toisista vegaaneista minulla oli negatiivinen kuva, joka osoittautui ainakin osittain vääräksi. Sain huomata, että meidän joukossamme on todella monenlaista porukkaa, mutta pääosin mukavaa ja helpostilähestyttävää. Oli mm. mielenkiintoista todeta, miten monella tavalla vegaaniruokavalion voi koostaa.. Toki Facebook-ryhmät ja muu some voivat olla aika riitaisia välillä, mutta toisaalta ymmärrän sitäkin nyt nyt paremmin. Koska aiheeseen liittyy niin monta eettistä ja käytännön ongelmaa, niin mielipide-eroja syntyy väistämättä..


Viime vuonna vegaanisten tuotteiden saatavuus parani eksponentiaalisesti ja kysyntäkin ilmeisesti jatkaa kasvuaan! Ihanaa, että ihmiset ovat innostuneet kasvisruoasta, vaikka vaan lisäämällä kasviksia ja kasviproteiineja sekaruokavalioon. Tähän itsekin kannustan. Olen välillä juuri se tyyppi, jonka pitää tuoda asia joka välissä esille, mutta tosiaan esim. laktoosi-intoleranteille tai muna-allergisillekin on hyötyä vaikkapa Vegaanituotteet.net -sivuston olemassaolosta.

Toisaalta, rajallisemmassa valikoimassa esim. kaupoissa ja ravintoloissa on myös hyvät puolensa, vaikka toki toivotan tervetulleeksi uudet vaihtoehdot. Ravintolassa on helppoa valita oma annos, joka on usein ainoa, minkä voin listalta syödä, tai maksimissaan valittavana on ollut ehkä neljä erilaista annosta. Ottamalla ravintoloihin etukäteen yhteyttä tai paikankin päällä saa monesti jotain purtavaa, vaikkei listalta löytyisi suoraan vegaanista vaihtoehtoa. Tämän oman aktiivisuuden vaatimuksen voi nähdä joko positiivisena tai negatiivisena, itselläni se riippuu hieman tilanteesta.. Älypuhelimen avulla etsin netistä sitten paikan, jolla on valmiiksi vegaanitarjontaa, mikäli minulla ei ole energiaa keskustella sen kummemmin henkilökunnan kanssa. Somesta saa hyviä vinkkejä ruokapaikoista ja uusista vegaanisista tuotteista. Toisaalta, some-hypetys aiheuttaa joskus sen, että kaupan hyllyt ammottavat tyhjyttään sen kiinnostavan uutuustuotteen kohdalla :D.

Ensimmäinen vegaanivuosi on ollut täynnä oppimista.. olen saanut huomata, että eläinperäisiä tuotteita voi olla yllättävissäkin tuotteissa. Vegaanituotteet.net -sivusto auki puhelimessa olisi ollut muutamankin kerran syytä shopata esim. currytahnaa tai nuudeleita. Sivustolta voi myös opiskella eläinperäisistä aineosista lisää. En myöskään ollut tietoinen kaakkoisaasialaisen keittiön saloista, vaikka olen ollut kasvissyöjä koko aikuisikäni. Opin vasta nyt, että siellä käytetään yleisesti kalakastiketta ruoanvalmistuksessa, joten esim. thaimaalaisissa ravintoloissa kannattaa tentata tarjoilijalta myös kasvisruoilta kuulostavien annosten sisältöä tarkemmin.


Ulkomailla en ole vielä vegaanina ollut. Täytyy kyllä myöntää, että jatkossa matkakohteen valintaan saattaa vaikuttaa paikan ravintolatarjonta. Tai sitten täytyy varata sellainen majoitus, missä on ruoanlaittomahdollisuus. Kotimaanmatkailussa jeesaa jälleen älypuhelin, mutta fakta on se, että jossain syrjäisen paikan idyllisessä kahvilassa ei välttämättä ole vegaanille muuta kuin mustaa kahvia, mehua tai limua tarjolla. Puikkojäätelöitä on muuten ainakin vielä toistaiseksi vain muutama erilainen. Alkaa kyllä Tofulinen Päärynä tulla jo korvista ulos :D.

Yksi viime kesän pyöräretkien parhaiten mieleen jääneistä ruokamuistoista oli Lappeenrannasta ostettujen Arnoldsin Tipu-donitsien ahmiminen tihkusateessa hiekkatiellä keskellä metsää, jossain Venäjän rajan kupeessa. Donitsit maistuivat siinä tilanteessa erityisen hyvältä!

Kylään, juhliin tai erilaisiin tilaisuuksiin mennessä täytyy nähdä hieman vaivaa, jotta saa jotain purtavaa. Monet ratkaisevat asian niin, että joko syövät ennen tilaisuuteen menoa tai sitten vievät mukanaan jotain, mitä voivat itsekin syödä. Joskus joutuu ruokavalionsa kanssa tahtomattaan huomion keskipisteeksi, kun muut huomaavat neuvottelusi paikan henkilökunnan kanssa. Joskus harvoin saattaa jokin tilaisuus jäädä kokonaan väliinkin vegaanisen ruokavalion takia, esim. jos isäntäpari suhtautuu nihkeästi kasvisvaihtoehdon järjestämiseen.


Vegaanisen kosmetiikan saatavuus paranee sekin koko ajan, mutta jotkin yksittäiset tuotteet ovat vähän kiven alla, esim. hiusvärit, hajuvedet, ripsivärit.. Värikosmetiikassa saa olla tarkkana mehiläistuotteiden ja karmiinin suhteen, mutta pienellä vaivannäöllä huulipunia, poskipunia ja luomivärejä löytyy kyllä. Indie-firmoilta (kuten Sugarpilliltä) löytyy myös rävämpiä sävyjä. Marketista saa ihan hyvin esim. shampoita ja vartalovoiteita, mutta kasvojen ihonhoitotuotteita tai meikkejä sitten rajatummin. Helsingissä sitten taas on jo ihan hyvät shoppailumahdollisuudet ja esim. Heluna Shopissa ja Vegekaupassa on pelkästään vegaanista kosmetiikkaa myynnissä.

Vegaani ei käytä myöskään eläinperäisiä vaatteita tai asusteita, kuten villaa, silkkiä tai nahkaa. Itse olen ollut vasta niin vähän aikaa vegaanina, että pärjäilen pitkään entuudestaan omistamillani villasukilla ja asusteilla. Suosin myöskin second handia (esim. Emmy-verkkokauppa on loistava!) Tässäkin asiassa auttaa kenkiä ja laukkuja myyvä Heluna Shop. Ja some tietysti! Facebook on täynnä erilaisia ryhmiä, joista voi hakea vertaistukea ja käytännön vinkkejä. Vegaaniliitto on listannut niitä sivuilleen.

Vaikka varsinkin netissä törmää pahemman luokan vegaanipoliiseihin, itse tosiaan kannustan vaikka vain kasvisruoan lisäämiseen. Ei kannata antaa täydellisyyteen pyrkimisen uuvuuttaa ja lannistaa. Jos sinulla on vaikkapa jokin harrastus, jossa käytetään eläinperäisistä tuotteista käytettyjä välineitä, joita on mahdoton korvata vegaanisilla vastineilla, elä vaikkapa sitten kaikilla muilla elämän osa-alueilla vegaanisesti. Minusta vegaanisesta elämäntavasta ei kannattaisi luoda liian vaikeasti saavutettavaa kuvaa, mutta toisaalta haluan tuoda sen esiin, että tässä sekasyöjien maailmassa törmää myös haastaviin tilanteisiin.

Huomioittehan muuten lukiessani postausta, että nämä olivat vain minun ajatuksiani ja kokemuksiani, enkä tietenkään edustanut tässä vegaaneja noin yleisesti.

8 kommenttia:

  1. Hei siis se päärynäjäätelö on mun suosikki. :'D Mutta ihanaa että veganismi on ollut positiivista! Mulla on itselläni mennyt hermo noin sata kertaa erilaisiin Face-ryhmiin, joten yritän annostella niitä maltilla. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No onhan se hyvää, mutta maistuisi joku muukin maku välillä 😂.
      Joo, nythän tämä on jo ihan itsestäänselvyys!
      Eniten ehkä ottaa ne vegaanipoliisit aivoon. Ei kaikilla välttämättä ole yksinkertaisesti resursseja täydelliseen veganismiin, jos on vaikkapa masentunut tms. Ihmisiä pitäisi kannustaa eikä potkia.

      Poista
  2. Lukaisin postauksesi, koska veganismi on sattumalta herättänyt minunkin mielenkiintoani lähiaikoina. Vegaanituotteet ovat kyllä todella selkeästi lisääntyneet, samoin kuin tuotetietoisuus ja yleinen kiinnostus asiaan. Itsehän en siis ole vegaani mitenkään, mutta minua kiinnostaa etenkin kulutustuotteiden kantilta asia. Lisäksi ruoan saralla mua voisi kiinnostaa joskus juuri mainitsemasi sipsikaljavegaanius, mutta olen vasta oppija-tasolla tässä asiassa... :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vegaanihaasteeseen voi liittyä vuoden ympäri, saa tuutorinkin jos haluaa. Ainakin viime vuoden FB-ryhmä oli tosi kiva :).

      Poista
  3. Tosi hyvä postaus, enpä muuten ole tullut ajatelluksi, että harrastusvälineissäkin voi olla eläinperäisiä asioita. Tai siis joo, nahka on asia erikseen, mutta totta, tarkkana saa olla! Toisaalta, on myös hyvä olla itselleen armollinenkin :)

    VastaaPoista
  4. Niitä tuntuu olevan vaikka missä :(. Ja esim jotkut työvaatteet myös.

    VastaaPoista
  5. Todella kiinnostavaa kuulla sun vegaanivuodesta. Huikeaa millaisen matkan olet tehnyt :) Mä syön isolta osaa kasviperäisesti, mutta en ole aikomassa lähiaikoina alkaa syömään täysin vegaaniksi. En ole tuolle elämäntavalle vielä kypsä, enkä tarpeeksi motivoitunut koostamaan ruokavaliota uusiksi niin etten syö ihan mitä sattuu. Terveelliset elämäntavat ovat mulla tälläkin hetkellä vähän hakusessa.

    Tuosta muiden tuomitsemisesta; mä tunnustan sortuvani siihen välillä eläinkokeettomuuden kanssa. Luen jostain jonkun pohdintaa aiheesta, tyyliin "olisihan se hyvä, mutta en jaksa" ja sit vaan näen punaista :D Oikeasti ei pitäisi koskaan lähteä tuomitsemaan muita, koska se harvoin kannustaa tällaisissa muutoksissa eteenpäin. Itselle tuo päätös syntyi silloin niin helposti ja nopeasti, etten ehkä osaa samaistua muiden epäröintiin. Käytäntö olikin sitten toinen juttu.. Toisaalta joku saattaa ajatella samoin minusta, että kun syön jo isolta osin kasviperäisesti, niin miksi en vain ryhtyisi vegaaniksi. Mutta kun ei kaikki ole niin yksinkertaista. Ollaan siis armollisia toisillemme ja itsellemme ja kannustetaan kohti eettisempää elämäntapaa :)

    VastaaPoista
  6. Hienoa, että postaus kiinnosti!
    Vegaanisuus ei toisaalta ole välttämättä niin haastavaa, miltä se kuulostaa. Yllättävän nopeasti ainakin itse otin haltuun esim ravitsemusasiat, olin toki innostunut aiheesta.

    Joo eläinkokeettomuus ei kyllä ole vaikeaa, ainakin jos ei vegaanisuuteen pyri. Mutta jos ei ole motivaatiota niin ei ole. Toisaalta jos ei tiedä toisen elämäntilannetta yms niin ei kannata tuomita.

    VastaaPoista