Näytetään tekstit, joissa on tunniste Hugo Boss. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Hugo Boss. Näytä kaikki tekstit

sunnuntai 5. helmikuuta 2012

Vaatimaton tuoksuhistoriani

Toivoin Vasilisalta tuoksuhistoriaa, ja hän heitti pallon takaisin minulle. Paljon ei ole tarinoitavaa, mutta kerrotaan nyt sekin vähä :).

kuva: Perfumebuy.eu

Minulla ei ole lapsuudesta parfyymimuistoja juuri laisinkaan. Äiti ei käyttänyt - eikä käytä - tuoksuja. Isä oli Neuvostoliitossa joskus työmatkoilla ja sieltä tuliaisina vessasta löytyi jokin ihana pieni miniatyyrisetti, jota muistan hipelöineeni ahkerasti. Rasia oli tummansinistä muovia, n. 15*20 cm kooltaan, sisäkannessa oli peili, ja minit olivat punaisella samettipintaisella muovialustalla kiinni. Tuoksuista muistan vain sen, että olivat kovin vahvoja. Rasian lisäksi äidillä oli Opium-pullo, joka tuotti joka kerta pettymyksen hyökkäävyydellään, mielestäni se ei silloin ollenkaan vastannut kauniin pullon tuomia odotuksia. Tilasin muuten jokin aika sitten Opium-näytteen. Se on muistikuviani parempi, mutta sain siitä poikkeuksellisesti aivan jumalattoman päänsäryn. En edes aluksi osannut yhdistää tuoksua päänsärkyyn. Ralph Laurenin Romance on ainoa toinen tuoksu, joka on tehnyt samaa. 

Äidille ostin kerran kaappeihin pölyttymään vaniljaisen marjaisan Hugo Bossin Deep Redin, pidin siitä itse, mutta se tuntui himpun verran liian voimaakkaalta silloin. Taannoin omin sen törkeästi takaisin itselleni. Tuoksuja äidille on siis aivan turha ostaa, mutta tuoksujen vartalotuotteet sentään kelpaavat :).

Isä on kyllä varsinkin juhlan merkeissä lotrannut runsaastikin, ja hänen kanssa tuoksuista irtoaa usein keskusteltavaa. Kiikutan hänelle ne samplet, joista poikaystäväni saa tikkuja nenäänsä.

kuva: Mystic Memories

Chypreihin tutustuttuani muistin vielä yhden lapsuusmuiston, nimittäin mummin yöpöydänlaatikossa olevien aarteiden joukossa olleen medaljongin, joka sisälsi kiinteää parfyymiä. Perfumed Courtista tilaamani chypre-setin rasia tuoksuu samalta :). Mutta en muista mumminkaan koskaan käyttäneen tuoksuja. Isomummilla oli muistaakseni jokin kielo-etikettinen pullo kylppärissä. Hänellä oli vuodesta toiseen aina sama asetelma peilihyllyllä, siinä oli hammasmukin ja -harjan lisäksi ainakin kirkas kynsilakkapullo ja Vademecumia.

Tätini on ollut äitiäni kiintyneempi kosmetiikkaan, vaatteisiin, koristautumiseen yms. ja hän on lähisuvun ainoa parfymoitu nainen. Tädin maku oli ainakin omina teinivuosinani varsin nuorekas, sain häneltä usein synttärilahjaksi tädin omia suosikkeja, joita oli aluksi tosi vaikea käyttää häneen liittämäni voimakkaan assosiaation vuoksi. Yhtä voimakkaan sitruksista Sergio Tacchinia lukuunottamatta sain kuitenkin kaikki omittua. Käytin tuolloin tuoksuja lähinnä bilettäessä, niiden tuoksu toi aina mieleen etkojen tunnelman meikkailuineen ja hiuslakkoineen, joten niitä oli aika vaikea käyttää arkena. Joitain The Body Shopin tuoksuja minulla oli, Aztique on jäänyt vahvimpana mieleen. Harmittaa, kun heitin niitä pois muuttaessani poikaystävän kanssa yhteen.

kuva: Fragrantica.com

Aztiquen lisäksi edellämainittuja, loppuunkäytettyjä tuoksuja olivat Gucci Rush 2, jonka hassu muovinen, kasettimainen pakkaus vetosi silloin kovasti. Teinin silmää ja nenää miellytti myös Nina Riccin Les Belles de Ricci Liberty Fizzin ärtsyn limenvihreä kiemura ja karkkimainen tuoksu. Jännä, että se tuoksuu fragranticalaisten mielestä eniten tomaatinlehdiltä. Ei se kyllä tuonut silloin hyvin tuttuja kasvihuoneita mieleen ollenkaan. Les Bellesien mainokset ovat myös syöpyneet verkkokalvoilleni. Angelin pullo kutkutti myös, ja legendaarinen Opium-mainos, jossa hekumoi Sophie Dahl on jäänyt mieleen.

kuva: Risingshadow.net

Täytyy muuten mainita muuten myös tuoksuihin liittyvä ihanan häiritsevä ja erityisen mieleenpainunut lukukokemus, nimittäin kaverini suosittelema Patrick Süskindin Parfyymi. Pitäisikin lähteä taas uudestaan Grenouillen matkaan. Elokuvakaan ei ollut mitenkään hirmuinen pettymys.

Innostuin tuoksuista isommin oikeastaan vasta viime kesänä, joten sitä edeltävältä kymmeneltä vuodelta ei ole oikeastaan muuta mainittavaa kuin The Body Shopin Rougeberry, josta pidän edelleen, ja joka on säilynyt vuosien varrella yllättävän assosiaatiovapaana. Gucci Eau de Parfum II tuli hankittua vaisulla laivareissulla, on ollut minulla jo useita vuosia, ja edelleen se on lähes piripintaan täysi. Ensinnäkin se on tuntunut koko ajan minua jonnin verran aikuisemmalta, hienostuneemmalta, tylsemmältä. Hirmu 3-kymppiseltä, vakiintuneelta, asialliselta. Tania Sanchezinkin mielestä se on "the discreet scent of the ideal assistant". Lisäksi siihen liittyy hieman kitkeriä muistoja jo taakse jääneistä ihmisistä.

Loput olettekin voineet lukea blogistani :). Iso kiitos etenkin Vasilisalle, joka on innostanut ja informoinut tuoksututtavuuksista tavaratalojen ja tax free -parfymerioiden ulkopuolelta! Kyllä sieltäkin niitä helmiä löytyy, mutta usein en ole ollut innostunut toinen toistaan kukkais-hedelmäisimmistä pinkeistä vesistä, joita siellä on nenän alle enimmäkseen sattunut, ehkä siksi en innostunut tuoksuista tämän aiemmin.