Näytetään tekstit, joissa on tunniste elämäkerrat. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste elämäkerrat. Näytä kaikki tekstit

perjantai 13. toukokuuta 2011

Matti Kurjensaari: Loistava Olavi Paavolainen

Kuva
Takakannesta: "Olavi Paavolainen oli rikas ja värikäs henkilö, jonka vaikutus ulottui laajalti yli kirjallisuuden rajojen. Hän oli Tulenkantajien - itsenäisyydenajan ensimmäisen kirjallisen liikkeen - luojia ja johtajia, sen todellinen vaikuttajahahmo, mainosmies, aatteiden antaja. Hän oli näkijä ja profeetta, monessa asiassa aikaansa edellä.

Matti Kurjensaaren teos ystävästään Olavi Paavolaisesta on mittava henkilö- ja ajankuva. Se on vauhdikas ja loistava analyysi miehestä, jonka koko henkilö oli taideteos, ja joka halusi vaikuttaa kirjailijan tavoin - suoraan ihmiseen."


Olen viime aikoina lukenut ja lainaillut paljon tietokirjoja, olen aika utelias aiheesta kuin aiheesta, ja luen mielelläni sujuvaa ja helpohkoa tekstiä sisältäviä tietokirjoja ihan viihteenä. Vähän kuin aikakauslehtien artikkeleita (harmi, että olen niin hidas lukija, mielenkiintoisten kirjojen ja lehtien pinot vain kasvavat, kun tahkoan jotakin teosta läpi, tämänkin parissa meni varmaan kuukausi). Elämäkertojen anti minulle on ennen kaikkea ajan (ja paikan) kuvassa, jonkin henkilön elämän kautta saa jonkinlaisen käsityksen eri aikakausien tunnelmasta ja lisätietoa historiastakin.

Tämä "Loistava Olavi Paavolainen" oli kirjastossa tyrkyllä, josta sen nappasin. Jotakin olin kuullut tästä hahmosta, esim. talvi- ja jatkosotia käsittelevissä kirjoissa on ollut viittauksia Paavolaisen Synkkä Yksinpuhelu -kirjaan. Pokkari näytti ohuudessan ja keveydessään harmittomalta, mutta eipä se sitä sitten ollutkaan, ainakaan minulle. Ilman kummoisia taustatietoja Olavi Paavolaisesta (1903-1964), tai hänen aikansa kirjallisuudesta tätä oli todella hankala lukea. Elämäkertana tämä ei ollut mitenkään kattava, eikä selkeälukuinen, vaan sisältää tietenkin paljon minulle vieraita nimiä, teoksia ja kiemuraisia analyyseja esim. kirjallisuuden tilasta, ajan hengestä jne. Paavolainen vaikuttaa tämän kirjan perusteella todella erikoislaatuiselta persoonalta, jota en oikein pystynyt hahmottamaan tosiaan ilman mitään taustatietoja, tai lukematta yhtään hänen kirjoittamaansa kirjaa. Tosin kirja onnistui herättämään minussa mielenkiinnon lukea mainittuja kirjailijoita, ja uteliaisuuden moneen henkilöön. Ensimmäisenä tulee mieleen Helvi Hämäläinen ja Säädytön murhenäytelmä, jossa on henkilöhahmona karikatyyri Olavi Paavolaisesta. Ja kyllähän tästä välittyi esim. Paavolaisen nuoruuden 20-luvun tunnelma hyvin, siitä olikin ehkä mukavin lukea, samoin iso-isoäidin ja isoäidin aikaisesta Helsingistä.

Olavi Paavolaiselle oli muuten oma ja muiden, myös naistensa ulkonäkö tarkkaa, ja kirjan mukaan hän vaikutti jokaisen seurustelukumppaninsa ulkoiseen olemukseen. Nuorempana häntä kiinnosti myös muotipiirtäjän ammatti, ja sitä lähelle hän pääsi työskennellessään Turussa mainostoimistossa, jonka palveluksessa järjesti muotinäytöksiä ja -kuvauksia, olipa itsekin mallina. Toisena anekdoottina kirjasta täytyy blogini muihin aiheisiin liittyen mainita, etten ollut tiennyt, että natsit suhtautuivat kielteisesti naisten kauneudenhoitoon ja meikkaamiseen, kieltoa jopa valvottiin poliisivoimin, kunnes resurssit suunnattiin muualle.


Kirjan loppu oli Paavolaisen elämän lopun tavoin synkkä, tämä pätkä ehkä kertoo hyvin sen, millaisen kuvan hänestä tämän kirjan perusteella sain:
"Oliko hän sittenkin luonnonlahjakkuus, joka sisäisistä syistä ei pystynyt kehittämään itseään - päävoimanaan loitsunomainen, profeettamainen näkemisen kyky. Ja joka oli tuomittu putoamaan veneestä, kun aika muuttui. Ja kun ei enää saanut kosketusta aikaan, ei tiennyt mitä Suomessa ja maailmalla todella tapahtui, hän jäi tahallisesti ja tahattomasti syrjään. Ja kun ei enää ollut etulinjanmies, avantgardisti, hän ei halunnut olla mitään. Hän halusi kuolla."