Näytetään tekstit, joissa on tunniste elokuvat. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste elokuvat. Näytä kaikki tekstit

perjantai 23. syyskuuta 2016

Rakkautta & Anarkiaa 2016

IMG_0593
Halal Love, kuva: www.hiff.fi
Tänä vuonna kävin katsomassa kuusi elokuvaa. Valtavan ohjelmiston läpikäyminen on melkoinen urakka, jota en jaksanut tällä kertaa oikein tehdä. Selailin festarin sivuja hetken ja valitsin muutaman mielenkiintoisen elokuvan, lisäksi menin kaverini mukaan katsomaan häntä kiinnostaneita elokuvia. Nyt kun elokuvafestaria on vielä tämä viikonloppu jäljellä, bongasin ohjelmistosta vielä monta mielenkiintoista leffaa. Ehkä näen ne vielä jotain toista kautta, mutta en taida raaskia käydä katsomassa enempää. En asu Helsingissä, joten leffalippujen hinnan lisäksi rahaa menee matkalippuihin ja usein myös syömisiin. Jos ei olisi rahasta kiinni, kävisin varmaan vielä katsomassa Fukushima, Mon Amourin, Complete Unkownin ja Me Toon.

Ensimmäinen elokuva oli libanonilais-saksalainen, Beirutiin sijoittuva komedia Halal Love (and Sex), jossa kolme pariskuntaa yritti setviä rakkauselämäänsä islamin määräyksien puitteissa. Leffassa seurattiin riitaisaa nuortaparia, eronnutta naista, joka solmii väliaikaisen avioliiton lapsuuden ensirakkautensa kanssa sekä uupunutta perheenäitiä, joka päättää etsiä miehelleen toisen vaimon taakkaansa helpottamaan. Elokuva oli samanaikaisesti hauska, katkeransuloinen, että ahdistava näin hieman tasa-arvoisemmassa yhteiskunnassa kasvaneelle katsoa. Vaikka kaikki kolme naista pitivät lopulta oman elämänsä ohjakset käsissään, selvää oli, että vaimon rooli näissä avioliitoissa on ennenkaikkea pitää huolta aviomiehestään. Se ahdisti.

OksanaYushko_Bolshoi091
Bolshoi Babylon, kuva: www.hiff.fi
Yle Teemallakin esitetyssä Bolshoi Babylon -dokumentissa seurattiin kuohuntaa Bolshoi-teatterin baletin kulissien takana vuonna 2013, jolloin taiteellisen johtajan kasvoille heitettiin happoa. Uskomatonta, että tuollaisessa työympäristössä voi kuitenkin syntyä niin hengästyttävän upeita esityksiä.

Haluan päästä katsomaan balettia jossain vaiheessa, en nimittäin ole koskaan ollut!

8 - François Nambot and Geoffrey Couët
Paris 05:59, kuva: www.hiff.fi
Paris 05:59 paljastui alun suorasukaisen seksiklubikohtauksen jälkeen varsin romanttiseksi rakkauselokuvaksi, joka tapahtuu lähes reaaliajassa aamuyöstä aamuun. Siinä ajassa ehditään rakastua, rakastella, käydä ensiavussa, riidellä, suudella, keskustella, suunnitella tulevaisuutta.. Näin hyvin ailahtelevaisena tyyppinä samastuin kovasti elokuvassa kuvattuun tunteiden kirjoon. Tämän ehtii käydä katsomassa vielä huomenna illalla.

Stillfoto fra filmen Under Sandet/Land of Mines. Foto:  Henrik Petit
Land of Mine, kuva: www.hiff.fi
Porukan paras kokemus oli ehkä tanskalainen Land of Mine, joka ei ole sotaelokuva vaan "post-war movie", tuottajan sanoin. Elokuvantekijät ovat tarttuneet tanskalaiseen tabuun: miehityksen jälkeen saksalaiset sotavangit laitettiin kansainvälisten sopimusten vastaisesti purkamaan Tanskan länsirannikon miinat. Puolet sotavangeista kuoli. Monet sotavangeista olivat teini-ikäisiä, ja elokuvan nuorimmat näyttelijät olivat vasta 14-vuotiaita (mikä teki tietysti elokuvan katsomisesta melko raskasta). Elokuva herätti Tanskassa useamman kuukauden kestäneen debatin aiheesta. Tällaisia näkökulmia olisi hienoa nähdä myös suomalaisten elokuvantekijöiden ottavan..

KIKI_1
Kiki, kuva: www.hiff.fi
Toinen tanssiaiheinen dokumentti tuli myös katsottua: nimittäin ruotsalaisten tekemä kuvaus amerikkalaisten (pääasiassa mustien) queer-nuorten ballroom-skenestä. Queer-nuorilla on paljon ongelmia kuten kodittomuutta, HIV ja seksityö, mutta skene toimii heille kuin perheenä. Ja tietysti tärkeänä itseilmaisun kanavana. Paitsi että oli tosi mielenkiintoista oppia tästä alakulttuurista, oli dokkari tietysti todella visuaalinen elämys tansseineen ja upeine esiintymisasuineen. Kikin ehtii nähdä vielä sunnuntaina.

KATER_Still_01_72_sRGB
Tomcat, kuva: www.hiff.fi
Tomcat taisi olla eka ikinä näkemäni itävaltalainen elokuva! Stefanilla ja Andreaksella on kaikki hyvin niin ulkoisilta puitteiltaan, kuin parisuhteessaan, kunnes toinen heistä tekee jotain peruuttamatonta, mikä laittaa suhteen aivan tolaltaan. Parisuhdetta kuvattiin jotenkin niin intiimisti (enkä nyt tarkoita pelkästään seksikohtauksia), että sitä oli välillä vaikea katsoa, varsinkin suurelta valkokankaalta. Se herätti ajatuksia myös rooleista, mitä meillä on, sillä Stefan ja Andreas todella näyttävät tunteensa. Täytyy tunnustaa, että niin tunteellisia miehiä oli vähän outoakin katsoa. Elokuvaan oli tosin alunperin kirjoitettu heteropariskunta. Kolmanneksi itselläni heräsi ajatuksia eläinsuhteestamme, sillä Moses-kissa on ihan hirmuisen tärkeä elokuvan pariskunnalle. Niin tärkeä, että tällaista eläimiin suurella empatialla suhtautuvaakin oudoksutti. 

Kävittekö te katsomassa R & A -leffoja?

perjantai 11. maaliskuuta 2016

Stylish Move + Petal Pusher


Pahoittelen blogihiljaisuutta, viime aikoina ei ole tämä pöytäkone pahemmin vetänyt puoleensa. Jämähdän todella helposti netin syövereihin surffailemaan, joten välillä valitsen olla avaamatta konetta ollenkaan.

Toisekseen mielessä pyörii päällimmäisenä tällä hetkellä muut asiat kuin kosmetiikka. Kyllä juu, ruoka edelleen! On aika hauskaa, miten moni asia on alkanut kiinnostaa, nyt kun ruokaa on tullut mietittyä enemmän. Siihen liittyy niin monta kiinnostavaa näkökulmaa: ihmisen kehityshistoria, terveys ja ravitsemus, ympäristö, ruoan tuotanto, eläinten hyvinvointi, eri ruokakulttuurit, uudet maut ja erikoistuotteet sekä tietysti itse ruoanlaitto ja reseptit.

Tällä viikolla on tullut erityisesti seurattua maanviljelijöiden tilannetta tämän päiväisen traktorimarssin takia. Aion ehdottomasti skarpata kotimaisten tuotteiden suosimisessa. Onneksi kotimaisiakin proteiininlähteitä löytyy kasvissyöjällekin (härkäpapu, herne, täysjyvävilja) ja onneksi olen juuresten ystävä :D.


Meikki on viime sunnuntailta, jolloin kävimme katsomassa 50-luvulle sijoittuvan Carolin. Yleensä rakastan tällaisia menneisyyteen sijoittuvia draamoja, mutta tarina ja päähenkilöt olivat jotenkin niin etäännytettyjä, että katsojana olin melko välinpitämätön heidän suhteensa. Onneksi puvustus ja lavastus sentään olivat kohdallaan.

Ai niin, jos sinullakin on samantyyppinen leffa- ja tv-maku, suosittelen uutta sota-aikaan sijoittuvaa brittidraamaa: Home Fires eli suomeksi Kotilieden lämpöä. Eka jakso löytyy vielä kuuden päivän ajan Yle Areenasta.

Meikissä siis yhdistetty Diorin Stylish Move -paletti Wet n Wildin Petal Pusheriin, kummastakin löytyy samanhenkisiä violetteja, vaaleanpunaisia ja kanervaisia sävyjä.

No huh, tulipa sillisalaattipostaus :D!

sunnuntai 3. tammikuuta 2016

Vuoden 2015 aikana nähdyt leffat


Olen tykännyt tosi paljon Kissiksen lyhyistä kuvailuista hänen katsomistaan leffoista - ja myös Mustaa kajalia -blogin Heidi B on sellaisen tehnyt. Kysyin Kissikseltä, voinko apinoida hänen postausideansa ja sain luvan :D.

Tässä siis tämän vuoden aikana katsomani elokuvat lyhyesti. En tosiaan katsele kovin montaa pätkää kuukaudessa, sillä nykyään tulee tapitettua enemmän sarjoja. Sarjoista muuten tuli mieleen, suosittelen niille pyhitettyä The Variety Show -blogia, jonka pitäjä on intohimoinen sarjaseuraaja :).

Tammikuu

Dallas Buyers Club on kerännyt paljon kehuja ja Matthew McConaugheyta tuli alkuvuodesta ihailtua True Detectivessä, joten halusin nähdä tämän. Jäi jotenkin tyhjä olo tämän jälkeen, ehkä odotukset olivat liian korkealla?

The Hunger Games: Mockingjay - Part 1 - koska edellisetkin osat olivat niiin hyviä. Olin kirjana tähän viimeiseen osaan todella pettynyt, joten elokuva oli positiivinen yllätys.

The Good Lie kertoo nuorten sudanilaispakolaisten tarinan pakomatkasta uuteen kotimaahan sopeutumiseen. Leffan nimekkäin näyttelijä on Reese Witherspoon, joka esittää työvoimatoimiston virkailijaa, jonka tehtävä on auttaa nuoret miehet elämän alkuun uudessa kotimaassaan. Tärkeä elokuva ja harvinainen aihe. Parhaiten jäi mieleen kohtaus, jossa yksi nuorista miehistä oli pian pakolaisleiriltä Yhdysvaltoihin saavuttuaan saanut työpaikan supermarketista ja joutui heittämään ruokaa roskikseen. Koditon tuli kuikuilemaan roskiksille ja mies antoi tälle ruokaa, saaden haukut pomoltaan..

Helmikuu

Viikossa aikuiseksi oli todella köykäinen ja vähän köppäinenkin, mutta kuitenkin suht viihdyttävä leffa, kunhan sitä ei katsonut yhtään kriittisesti. Parasta elokuvassa olivat ihanat, kesäiset maisemat.

Wild - villi vaellus on sekin Reese Witherspoonin tähdittämä, ja se on filmattu samannimisen kirjan pohjalta. Tämä elokuva ja kirja kolahtivat minuun aivan täysillä, erityisesti kosketti se, kuinka päähenkilö kuvaa omaa kasvamistaan ja tekemiään virheitä. Kirjan kirjoittanut Cheryl Strayed kriiseili elämänsä kanssa avioeron ja äidin kuoleman jälkeen ja lähti etsimään itseään Pacific Crest Trail -vaellusreitille, joka siis kulkee Meksikon rajalta Kanadan rajalle. Vaikka kasvutarinakin on todella koskettava, eniten nautin kirjassa ja elokuvassa vaelluskuvauksesta kaikkine haasteine ja elämyksineen. Ja tietysti elokuva oli visuaalisesti huikaiseva, sen verran upeat maisemat reitin varrella on.

The Imitation Game oli pakko nähdä, koska toinen maailmansota kiinnostaa kaikista vinkkeleistä ja erityisesti näistä vähän poikkeavammista. Elokuva kertoo Alan Turingista, joka purki muiden matemaatikkojen kanssa Enigma-salakirjoituskoneen koodin. Turing oli homoseksuaali, joten hän oli tuon ajan Britanniassa kaikkea muuta kuin juhlittu sotasankari. Elokuva oli kiinnostava, jännittävä ja koskettava.

Maaliskuu

American Sniperkin on tositarina: Christopher Scott Kylesta, joka oli Yhdysvaltain armeijahistorian paras tarkka-ampuja. Kylen ampui ampumaradalla toinen veteraani Kylen ollessa 38-vuotias. Tämän elokuvan voi katsoa todella monella tavalla, toisten mielestä se on patrioottinen ja toisten mielestä sitten jotain aivan muuta. Kritiikkiä leffa kyllä keräsi yllin kyllin.

Huhtikuu

Edellisen innoittamana katselimme kotona toisen sotaleffan: oscareja keränneen Hurt Lockerin, joka sekin kertoo Irakin sodasta. Siinä seurataan pomminpurkajia, joista yksi vaikuttaa olevan koukussa homman tuomaan adrenaliiniin ja ottaa riskejä, joka kiristää muun pommiryhmän hermoja. Elokuvan henkilöitä ei kuvata samalla tavalla sankareina, kuten ehkä American Sniperin Chris Kylea.

Toukokuu

Toukokuussa telkkarista tuli Toukokuun neljä päivää, saksalais-venäläis-ukrainalainen elokuva, joka sijoittuu toisen maailmansodan viimeisiin päiviin. Pienellä Itämeren saarella on orpokoti, jonka puna-armeijan sotilaat ottavat haltuunsa. Saarelle eksyy myös pakenevia saksalaissotilaita. Katselin elokuvaa vähän sivusilmällä, sillä en tiennyt kyseessä olevan tositarina, jolloin olisin voinut kurkkia netistä, miten elokuvassa käy. Hieman nimittäin hirvitti, miten orpokodin tytöille elokuvassa käy.

Ida oli riipaiseva, 60-luvun Puolaan sijoittuva elokuva nuoresta nunnasta, joka ennen lopullista nunnalupaustaan lähtee tätinsä kanssa selvittelemään perheensä sodanaikaista kohtaloa. Pidin valtavasti Idasta ja tämän tädistä.

Kesäkuu

Joe Wrightin Anna Karenina on sijoitettu teatterinäyttämölle. En oikein tiedä mitä mieltä olin, olihan elokuva visuaalisesti lumoava, mutta lavasteet kyllä etäännyttivät ainakin minua liikaa.

Lockessa ollaan koko elokuvan ajan puhelimessa auton ratissa. Silti tarina on dramaattinen. Päähenkilö tekee kahden tunnin ajomatkan aikana isoja päätöksiä yksityiselämänsä ja uransa suhteen.

Heinäkuu

Magic Mike XXL:n kävin katsomassa muiden kauneusbloggaajien kanssa. Ainakin koreografiat olivat huikeita ja ainakin leffa tarjoaa silmäkarkkia - vähän miesmausta riippuen toki.

Syyskuu

Kaikki syyskuun leffat paitsi Red Ridingin näin Rakkautta ja anarkiaa -festivaalilla.

Diary of a Chambermaid - vähän synkempää epookkia, pääosassa uusimmassa Bondissakin nähty Léa Seydoux.

Speed Sisters oli dokumentti palestiinalaisista naisrallikuskeista. Tästä jäi positiivinen fiilis, vaikka elokuvan tiimillä olikin kaikenlaisia vaikeuksia, myös keskinäisiä kahnauksia.

You're Ugly Too on irlantilainen, vähäeleinen pienen budjetin leffa koulutytöstä, joka muuttaa äitinsä kuoltua setänsä kanssa asuntovaunuun. Setä (jota esittää Aiden Gillen) vapautetaan vankilasta tytön huolehtimista varten. Sympaattinen esikoisohjaus ja Lauren Kinsellan roolisuoritus on ihan huippu!

Sworn Virgin sijoittuu Albaniaan ja Italiaan, kertoo Hanasta, josta tulee "sworn virgin" nimeltä Mark, eli tekee neitsyyslupauksen ja alkaa muuten elää kuin mies patriarkaalisessa kulttuurissa. Muutettuaan Italiaan Markilla on tilaisuus kuulostella kuka hän oikeastaan on ja miten haluaa elää. Verkkainen, muttei ollenkaan ahdistava elokuva. Hanalle käy lopulta ihan hyvin :).

Grandma oli hauska ja koskettava jenkki-indie kolmen sukupolven naisista. Lily Tomlinin esittämä kärkevä isoäiti auttaa lastenlastaan saamaan rahat kasaan aborttia varten.

Mr. Holmesissa Ian McKellen esittää Sherlock Holmesia vanhoilla päivillään. Hieman jo dementoitunut Holmes yrittää muistella tapausta, joka on jäänyt vaivaamaan häntä. Hän myös ystävystyy taloudenhoitajansa pienen pojan kanssa.

The New Girlfriend on yhden lempiohjaajistani, Francois Ozonin tuorein leffa. Elokuvan päähenkilön, nuoren naisen, paras ystävä kuolee. Päähenkilön ja ystävän leskimiehen suhteesta tulee varsin erikoinen. Kannattaa katsoa, traagisista elementeistä huolimatta tämä on lopulta ihana hyvän mielen elokuva.

Diary of a Teenage Girl sijoittuu 70-luvun San Franciscoon ja kertoo sarjakuvia piirtävästä teinitytöstä, joka aloittaa suhteen äitinsä poikaystävän kanssa. Poikaystävää näyttelee Alexander Skarsgård. Raikas, mutta paikoin todella epämukava leffa katsoa.

Ompelijatar on historiadokumentti Martta Koskisesta, viimeisestä Suomen valtiovallan teloittamasta naisesta. Se löytyy vielä muutaman päivän ajan Yle Areenasta.

Red Riding 1974: Tappajan jäljillä kertoo nuoresta toimittajasta, joka alkaa selvitellä murhatun tytön kohtaloa korruptoituneessa pikkukaupungissa Yorkshiressa. Tämän olisi voinut jättää väliin.

Lokakuu

In Your Eyesista kuulin suosituksia muilta bloggaajilta. Kaksi täysin erilaista elämää, eri puolilla Yhdysvaltoja elävää nuorta ihmistä saa telepaattisen yhteyden toisiinsa. Erilainen, ihan mukaansatempaava romanttinen leffa, joka ehkä vähän lässähti loppua kohden.

Napapiirin sankarit 2 oli ihan kohtuu hyvä kakkososa. Kuten listasta näkyy, en komedioita juuri katso, mutta kyllä tätä katsoessa nauratti sen verran, että leffaan kannatti kyllä raahautua.

Sins of My Father on dokumentti Pablo Escobarin pojasta. Suosittelen etenkin, jos seuraat Narcos-sarjaa.

Marraskuu

The Walkin menimme katsomaan ex tempore. Ja kyllä kannatti, tykkäsin kovasti leffan vekkulista kerrontatavasta sekä jännitin rystyset valkoisina, miten leffan päähenkilön nuorallakävely WTC-tornien välillä sujuu. En siis tiennyt miten siinä kävi, vaikka kyseinen tempaus suoritettiin heti tornien valmistuttua 70-luvulla.

The Hunger Games: Mockinjay - Part 2 oli turhan videopelimäinen. Kyllä ensimmäinen leffa oli ehdottomasti paras ja kestää myös parhaiten uudelleen katsomista. Nämä trilogian kaksi viimeistä ei niinkään.

Seremonia on dokumentti kahdeksankymppisestä ranskalaisdominasta, Catherine Robbe-Grillet'stä, joka on omistanut lähes koko elämänsä "eroottiselle taiteelle". Elokuvassa haastatellaan itse dominan lisäksi hänen kumppaneitaan, ja siinä on näyteltyjä versioita porukan "seremonioista".

Joulukuussa en muistaakseni katsonut yhtään elokuvaa. Sarjoja sitten varmaan senkin edestä.

Tänä vuonna katselulistalle voisi ottaa joitain klassikoita, joita en häpeäkseni ole nähnyt. Esim. Kummisetä-elokuvia tai Star Warseja..

Oletteko te ahkeria elokuvien katselijoita, vai enemmän sarjojen ystäviä?

Edit. joulukuussa katsoin vielä mafialeffa Kill the Irishmanin, joka alkoi lupaavasti, mutta loppua kohden autopommit ja tappaminen alkoivat turruttaa.

tiistai 8. marraskuuta 2011

Ihana Patricia Clarkson

kuva
Oletteko kiinnittäneet huomion tähän loistavaan sivuosanäyttelijään? Patricia Clarkson ihastutti minua Mullan alla -sarjan neuroottisen Ruthin taidehippi-siskon Sarahin roolissa, ja siitä lähtien on ollut ilo bongailla häntä mitä erilaisimpien elokuvien sivuosarooleissa, joissa tämä tähti todella loistaa!

kuva
Jo Patricia Clarksonin googlettaminen on melkoinen piristysruiske, ruudulle pläjähtää toinen toistaan nauravaisempia kuvia. Näin näyttelijätär kuvaa luonnettaan IMDB:n sitaatissa: "I think most people see me as much darker, more serious and possessing a certain gravitas, when I'm really quite insane. I guess I want everyone to see my insanity. I have a far more nutty and unpredictable side."

kuva
Tämä huikaisevan kaunis viisikymppinen loistaa sekä traagisina porvarisrouvina kuten Vicky Cristina Barcelonassa..

kuva
..poikaansa pettyneenä äitinä Sinä päivänä -elokuvassa..

kuva
..kuin tytärtään New Yorkiin seuranneena ja siinä sivussa itsensä löytäneenä hulvattomana äitinä Whatever Worksissa..

kuva
Patricia Clarkson tekee minuun aina suuren vaikutuksen oli rooli sitten kuinka pieni tahansa, kuten itsenäisenä rakastajattarena Kauneuden vallassa.

"I go where I need to go. If I need to look glamorous or spiffy or young, or battling cancer, or a drugged-out and hippie type, it hopefully will be projected in my face. That's the beauty of acting: hopefully it comes through. It's not about hair and makeup, a different color of hair. It's about being malleable. I just always hope it's going to work because you never know."

Ketkä ovat sinun suosikkejasi sivuosanäyttelijöistä?

perjantai 14. lokakuuta 2011

Haastetta ja tunnustusta

Kuva liittyy muutamaan allaolevaan kohtaan. Kynsillä Mavalan "158 Smoky Blue", Seppälän kynsitarroja ja Sally Hansenin Insta-Dri, joka toi tuon uskomattoman kiillon niihin.

Haasteita ja tunnuksia on ropissut minullekin, ohhoh! Sain tämän ensimmäisen haasteen Butterflies instead -blogin Melliltä ja Miten niin liikaa? -blogin Elisalta, kiitos paljon!

1. Suosikkiväri: Blue, blå, bleu, azul, blau, azzurro, caeruleus.. no se sininen :). Pidän erityisesti tummansinisistä: yönsininen, violetinsininen, laivastonsininen.. Täältä voi lukea suomeksi huikean tietopaketin kaikesta tähän lempiväriini liittyen.

2. Suosikkieläin: Lemmikkieläimistä koira. Lapsuudenkodissani oli samojedi ja ruotsinlapinkoira, ja myös muussa äidin puolen suvussa oli paljon koiria, olen siis kasvanut niiden keskellä. Nykyään silittelen mieluummin muiden hauvoja, minulla oli joitain vuosia sitten hirmuinen koirakuume, mutta kun kaverini chihuahuat olivat meillä muutamaan otteeseen hoidossa, kuume hävisi sen siliän tien.. Asumme kerrostalossa, ja totesin, että täällä olisi aika hankalat olosuhteet koiranpidolle kaikin puolin. 

3. Suosikkinumero: On jostain syystä aina ollut 1 ja 11.

4. Suosikki alkoholiton juoma: Erilaiset hedelmämehut ja jääteet, nam! Myös maustetut kivennäisvedet ovat herkkua! Joskus tulee myös cokis-himokausia.

5. Facebook vs. Twitter: En oikein päässyt jyvälle Twitteristä, mutta enköhän minä vietä aikaa netissä ihan  tarpeeksi ilman sitäkin. Facebookista en ole kovin innostunut, en käy siellä edes joka päivä.

6. Intohimoni: Täytyy sanoa, etten taida olla kovin intohimoinen ihminen missään suhteessa, mutta jos kiinnostuksen kohteista puhutaan, niin tällä hetkellä tietysti kosmetiikka sekä historia, erityisesti talvi- ja jatkosodan olosuhteet varsinkin pienen ihmisen kannalta, ja antiikki. Naisen asema yms. sukupuoli- ja tasa-arvo -asiat kiinnostavat sekä menneisyyden, nykyhetken että tulevaisuuden kannalta.

7. Saada vai antaa lahja: Minusta on hauska yrittää suunnitella osuvaa lahjaa! Mietin jo nyt  joululahjoja.. Ihanaa on toki myös saada tarkoin harkittu lahja.

8. Suosikkikuvio: Suorakulmio?

9. Suosikkiviikonpäiväsi: Lauantai, saa nukkua pitkään, eikä tarvitse miettiä nukkumaanmenoaikaa. Olen iltavirkku ja joudun arjessa elämään luontaisen vuorokausirytmini vastaisesti.

10. Suosikkikukka: Liljat ovat kauniita, tuoksuissa ehdottomasti iiris!


Nämä seuraavat sain Serrated B:ltä ja Glitz & Glamin Minnalta, kiitoksia teillekin!

Ruusutunnustus


Lempiruokani? En ole ainakaan viime aikoina ollut kovin kiinnostunut ruoasta, itse asiassa alkaa jo kaikenlainen ruokaan liittyvä hössötys tunkea korvista ulos, oli se sitten ravitsemus/terveystietoa, gourmethifistelyä, karppaushysteriaa, rasvasotaa, telkkarin ruokaohjelmia, eettisyyskeskustelua.. Äääää, relatkaa ihmiset! No mutta, pidän erilaisista ruokaisista salaateista, kaikesta missä on paljon kermaa ja lämpimistä sieniruoista tattihommelit poislukien.

Lempimakeinen? Ehdottomasti salmiakki! Suklaata en itse juuri koskaan osta, paitsi ehkä nälkään joskus. Salmiakki on minun lohtumässyä.

Lempilukemistani? Kiinnostuksenkohteet vaihtelevat, mutta tällä hetkellä siis monenlainen talvi- ja jatkosotaan liittyvä, nyt on kesken Eeva Kilven Välirauha, ikävöinnin aika. Huomaan, että tänä vuonna varsinaisten romaanien luku on jäänyt vähemmälle, olen lukenut enemmän noita muistelmia ja tietokirjoja. Joskus se todellisuus vaan tuntuu tarua ihmeellisemmältä. Tykkään muuten myös kotimaisista sarjakuvista, Tiitu Takalo on lempparini!

Lempipaikka käsitöille? En harrasta, mutta jos harrastaisin, hakeutuisin varmaan avopuolison läheisyyteen seuran vuoksi.

Lempielokuviani? Blogista löytyy näistä oma postaus otsikolla Leffa-aakkoset :). Pidän hyvästä draamasta, tykkään katsoa eri maalaisia elokuvia, epookki-elokuviakin katson mielelläni. Kaikkien aikojen suosikkileffani ovat ehdottomasti Amélie ja kotimainen Kuutamolla. Punainen viulu, Puhu hänelle, Before Sunrise, The Dreamers ja Englantilainen potilas ovat myös niitä elokuvia, joita katson uudelleen ja uudelleen.


Pokaalitunnustus




Tässä tunnustuksessa olisi tehtävänä kertoa 10 uutta asiaa itsestäni.

1. Opiskelen huvikseni kansanopistossa italiaa ja latinaa, en kovin ahkerasti enkä tavoitteellisesti, pointti harrastuksissani on siis ihan se, että tunneilla on kivaa! Kummatkin ovat todella kiehtovia kieliä, ja molemmilla kursseilla on hyvä ja asiasta innostunut opettaja. Italianopettaja on natiivi, ja tunneilla tulee luonnollisesti jatkuvasti tietoa myös kulttuurista, latinanopettaja kertoilee myös koko ajan hauskoja anekdootteja.

2. Olen jo pitkään harkinnut vapaaehtoistyötä vanhusten parissa, mutta toistaiseksi vielä puuttuu uskallus. Siihen pitäisi sitten pystyä varmaankin sitoutumaan kunnolla, ja jo nyt tuntuu aika olevan niin kortilla. Olen myös hieman arka ja ujo joissain asioissa, ja sekin jarruttelee tässä.

3. Minua ärsyttävät joskus aivan suunnattomasti ihmiset, jotka jättävät tervehtimättä esim. kaupan myyjää tai muuta asiakaspalvelijaa (Kätevän emännän hulvaton sketsi aiheesta). Junalla matkustamisessa VR:ää enemmän harmittavat myös oikeastaan enemmän huonokäytöksiset kanssamatkustajat, jotka esim. varaavat veskallansa istumapaikkoja, vaikka junassa olisi täyttä.

4. Kävellessään kirjaa lukevat ihmiset hymyilyttävät positiivisella tavalla - harrastan itsekin joskus samaa kotimatkalla, varsinkin jos on hyvä kohta menossa.

5. Jostain syystä en juuri kuuntele nykyään musiikkia, enkä seuraile lempibändien kuulumisia tms. Keikoillakaan en ole pitkään aikaan käynyt. Ainakin aiemmin olen pitänyt maailmanmusiikista, Björkistä, Pohjannaulasta, CMX:stä ja Kauko Röyhkästä, (dark) ambientista ja neofolkista, elektronisesta. Nykyään - ei hajuakaan.

6. Ostelen silloin tällöin epäkäytännöllisiä kenkiä ja laukkuja, joita en koskaan pidä.

7. Joidenkin seurassa olen melkoisen hiljainen, toisten taas välillä vähän liiankin puhelias, enkä aina mieti ihan loppuun asti sanomisiani. Siis ainakin omasta mielestäni olen toisinaan vähän liiankin avoin.

8. En oikein viihdy väentungoksessa ja ruuhka-ajat, alennusmyynnit, markkinat, festarit ja konsertit, messut yms. ahdistavat.

9. Pienenä harrastin piirtämistä, maalaamista yms., mutta nykyään luovuus suuntautuu lähinnä meikkaamiseen.

10. Inhoan riitelemistä yli kaiken, vaikka saatankin loukkaantua joskus aika helposti. Lepyn kuitenkin todella nopeasti, enkä jaksa murjottaa kovin kauaa, tietysti ensin haluan yleensä käydä asiat läpi, jotta ne voi jättää taakseen.


Nämä ovat kiertäneet jo niin kattavasti, että en tällä kertaa jaa näitä eteenpäin, mutta jos joku haluaa näihin vielä tarttua niin siitä vaan :) !

tiistai 27. syyskuuta 2011

Rakkautta ja anarkiaa 2011

Viime viikolla blogissa oli taasen hiljaista mm. Rakkautta ja anarkiaa -elokuvafestivaalilla sekä kansalaisopiston kielikursseilla juoksemisen takia. Virkistävää kulttuuria syksyyn siis! Vaikka monet näistä elokuvista eivät tule Suomessa levitykseen, ajattelin silti näistä teille intoilla!

kuva
Elina Kivihalmeen Tuntematon emäntä -dokumentti on pyörinyt elokuvateattereissa jo pitkään (traileri katsottavissa Finnkinon sivuilla), en vain saanut aikaiseksi mennä sitä katsomaan. Luin Onerva Hintikan ja Kirsti Häppölän samannimisen kirjan, jolle dokumenttikin pohja. Kirjassa on siis käytetty sosiologien 1980-luvulla keräämää aineistoa, ja sai alkunsa Hintikan äidin patistuksesta. Hänestä nimittäin tuntui, että sota-ajan muisteluissa heidät, maatiloilla poikkeusoloissa pärjänneet naiset oli unohdettu kokonaan. Kirja teki minuun suuren vaikutuksen, en ollut osannut mitenkään kuvitellakaan millaista uurastusta ja ponnistelua maaseudun naisten ja lasten elämä oli, ja miten vaikeissa olosuhteissa. Dokumentti ei sitten enää jysäyttänyt asiaa tajuntaan samalla tavalla, toki siinä asiat kerrottiin hieman eri tavalla. Ohjaaja kuljetti mummonsa elämäntarinaa, ja lisäksi oli haastateltu sota-ajan nuoria naisia ja lapsia, näyttelijät lukivat eräiden sisarusten vanhempien sota-ajan kirjeenvaihtoa. Kertojat oli valittu tasaisesti eri puolilta Suomea, ja heidän joukossaan oli loistavia tarinankertojia, mukana on kyynelten lisäksi myös huumorinpilkahduksia. Erityisen mielenkiintoista oli kuulla olosuhteista Lapissa, ja pakomatkasta Ruotsiin, siitä aiheesta harvemmin kuulee. Tekijät lupailivat dokumentin tulevan ekstramateriaaleilla varustettuna DVD:lle, mahtavaa!

kuva
Festarin rankin katsomiskokemus oli japanilainen Sion Sonon ohjaama Guilty of Romance, äärimmäisen nöyrän kotirouvan kipeästä itsenäisyydentavoittelusta kertova elokuva. Izumi ottaa mentorikseen Mitsukon, joka toisessa elämässään toimii eliittiyliopiston kirjallisuudenprofessorina, ja toisessa katunaisena. Huonostihan siinä käy, sen katsoja saa siis todeta jo elokuvan ensihetkillä. Rankat kohtaukset seuraavat toisiaan, ja lopulta niihin sitten turtuu, seurauksena melkoisen tyhjä olo.

kuva
Ranskalaisen Mikael Buchin esikoisohjaus Let My People Go! oli hervottoman hauska farssi, jonka todellakin soisin päätyvän levitykseen myös Suomessa! Ranskalainen Ruben (Nicolas Maury) elelee paratiisimaisessa Suomessa, postia vihellellen kantaen, vaalean suomalaisen poikaystävänsä kanssa punaisessa mökissä järvenrannalla asuen, kunnes eräällä postinjakokierroksella asiat menevät pahemman kerran mönkään. Asiakas kieltäytyy kirjatusta rahalähetyksestä ja saa kinastelun seurauksena sairauskohtauksen. Huima summa rahaa jää Rubenin käsiin, komea poikaystävä hermostuu häneen, ja Ruben palaa masentuneena sähläävän, juutalaisista perinteistä kiinni pitävän sukunsa luo Pariisiin. Elokuvan tekijät loivat kertomansa mukaan tahallaan hauskan, kliseisen kitsch-Suomen, ja sitä sekä Rubenin ranskalaisella aksentilla puhumaa suomea on hillitöntä katsella ja kuunnella, puhumattakaan kommelluksista Pariisissa hullun perheen parissa. Rubenin poikaystävää Teemua näyttelee Jarkko Niemi, tämän eksää Olavi Uusivirta, Jarkon äitiä Outi Mäenpää, Rubenin asiakasta Kari Väänänen, ja äitiä mm. Almodóvarin elokuvista tuttu Carmen Maura.

kuva
Myöskin ranskalaisten Julien Carbon ja Laurent Cortiaudin Hongkongissa kuvattu esikoisohjaus Red Nights oli viileän tyylikäs pulp-trilleri, Genre glitter -sarjan elokuva, jossa leikitään kissa ja hiiri -leikkiä jahdaten muinaista kiinalaista ääriaistimuksia tuottavaa eliksiiriä sisältävää jadepääkalloa. Päähenkilöt ovat huippukauniita ja tyylikkäitä äärimmäisiä keinoja kaihtamattomia naisia, joita ei voinut kuin huokaillen ihastella verisistä juonenkäänteistä huolimatta. Eräs tapahtumapaikoista on muuten upporikkaan sadistisen kiinalaiskaunottaren, Carrien (Carrie Ng, kuvassa) oman parfyymin, Red Nightsin, julkaisujuhlat. Juoni tässä elokuvassa tuntui olevan suunnattu lähinnä teini-ikäisille pojille, mutta nautin kuitenkin elokuvan huikeasta visuaalisuudesta.

kuva
Festivaaleilla oli myös Balkanize!-sarja, mikä tietysti kiinnosti, olinhan juuri lomamatkalla siellä suunnalla. Kävin katsomassa niistä kaksi. Dejan Zečevićin The Enemy sijoittui aivan Bosnian sodan jälkeisiin päiviin, ja käsittelee sodan mielettömyyttä. Mukana on yliluonnollisia elementtejä, miinoja purkamassa olevaat serbisotilaat löytävät lähistön hylättyyn tehtaaseen muuratun miehen. Mies saa eripuraa aikaan sotilaiden keskuudessa, jotka pian huomaavat jääneensä jumiin tehtäväpaikkaansa, yhteyksiä päämajaan ei saa ja ympäristö on miinoitettu. Sotilaat näkevät miehen kukin omista lähtökohdistaan, osa mm. uskoo tämän olevan demoni tai Saatana, jota ei voi tuhota tuhoamatta samalla itseään ja koko maailmaa. Ohjaaja kertoi, että elokuvan nimellä ei ole mitään tekemistä elokuvan kanssa, siinä ei nimittäin ole hyviksiä, eikä pahiksia, eivätkä asiat ole muutenkaan elämässä niin mustavalkoisia.

kuva
Toinen Balkanize!-elokuva oli turkkilainen Seyfi Teomanin Our Grand Despair, hiljainen, melankolinen, mutta samalla empaattinen ja hauska draama kahdesta yhdessä asuvasta miehestä, jotka ottavat luokseen asumaan vanhempansa onnettomuudessa menettäneen nuoren tytön, ja kolmikon välisestä lämmöstä ja jännitteistä. Pidin hurjasti tässä elokuvasta siitä, ettei päähenkilöiden välisiä suhteita lokeroitu eikä alleviivattu, ne olivat kaikki hieman häilyviä ja epäselviä. Sellaisista lienee meillä kaikilla kokemusta? Tässäkin näytöksessä oli ohjaaja paikalla, ja mieleeni jäi erityisesti elokuvan miesten välisestä suhteesta keskusteltaessa maininta siitä, kuinka joidenkin parisuhteiden päätapahtumapaikka on olohuone, joidenkin makuuhuone, ja tässä tapauksessa se on ehdottomasti keittiö (elokuvassa oli ruoanlaitto ja syöminen isossa osassa).

kuva
Viimeinen katsomani oli festivaalin Avainelokuviin kuuluva, australialaisen kirjailijan Julia Leigh'n esikoisohjaus Sleeping Beauty. Elokuva oli tyylikkäästi ja kauniisti kuvattu, mutta aiheestaan johtuen todella surullinen ja kauhistuttavakin. Opiskelijatyttö siis hankkii kolmanneksi tulonlähteekseen rikkaiden kummallisiin rituaaleihin antautumisen. Ehkä olisin voinut jättää tämän väliin, esittelyssä tätä vain verrattiin Eyes Wide Shutiin, jonka mystisestä tunnelmasta pidin. Olihan tässä samoja aineksia toki.

Jos muuten kiinnostuitte turkkilaisesta elokuvasta, niin nyt loppuviikosta olisi mahdollisuus niitä nähdä ilmaiseksi Turkish Movie Days -festivaalilla, elokuvat näytetään Katajanokalla Kino K-13:ssa.

Festivaalin elokuvista teatterilevitykseen tulevat seuraavat:
30.9. Headhunters, Matka Edeniin, Sade kuuluu meille
7.10. Kuka, ellemme me?, Syvälle salattu, Drive
14.10. Iho jossa elän
21.10. Kotirauha, Tartunta, The Guard
28.10. Missä kuljimme kerran, Kätkijät
4.11. Neds
11.11. Ikuisesti sinun
18.11. Nader ja Simin: ero
25.11. Poliss
Ensi-illan ajankohta avoinna: She Monkeys

tiistai 26. heinäkuuta 2011

Sibyllan inspiroimaa

Siitä on jo jokunen tovi, kun lainasin Kingdom of Heaven -elokuvan kirjastosta ihan vain sen takia, koska siinä näyttelee jumalaisen kaunis, ihanan dramaattinen ja salaperäinen Eva Green. Tämän roolihahmon Sibyllan look painui mieleeni, ja halusin kokeilla meikkiä sen inspiroimana. Viikonloppuna sitten vihdoin ja viimein oli aikaa meikkileikkeihin. Oma versioni ei ole yksi yhteen, koska en aivan tarkkaan muistanut millainen kyseinen look oli, enkä tullut tarkastaaksenikaan sitä. Mutta tässäpä ensin kuvia Sibyllasta:



kuvat
Olen tehnyt tällaisia dramaattisempia meikkejä todella harvoin, enkä varmaan tule julkisesti niissä pahemmin näyttäytymäänkään, sillä lasien alla ne näyttävät vähän hassuilta. Mutta tässäpä harjoittelun tuloksia, tein toiseen silmään rusehtavan version ja toiseen sinisemmän. Lopputulos oli enemmän entisaikojen suttura kuin Sibylla, mutta hauskaa oli joka tapauksessa :D.


Muistikuvissani silmämeikki oli kylmänruskea ja voimakas, posket kylmänheleät, samoin huulet. Itseasiassa poski- ja huulimeikin takia tämä oli oikein kelvollinen meikki poistettuani silmämeikit, lähdinkin sillä nassulla sitten ulos puuhailemaan jotain - en muista enää mitä.


Pahoittelen huonoa kuvanlaatua, en ole mikään valokuvausvelho sen enempää kameran kuin kuvankäsittelyohjelmankaan kanssa. Poikaystävä harrastaa valokuvausta, mutta hänen mielenkiintonsa ei oikein jaksa riittää minun meikkikuviini..

Huulilla pohjustuksena Oriflamen kynää "Nude Touch" ja päällä NYX Lip Smacking Fun Colors "LSS 521 Chloe", joka on räväkkä fuksia huulipuna. Poskilla Yves Rocherin Gel Blush "Rose nymphéa". Toisin kuin Smashboxin O-Glow'lla, tällä saa oikein näyttävät posket aikaiseksi, jos haluaa.


Eriparisilmät.. kulmilla Lumenea, Arctic Definition Mineral Eyebrow Pencil "3 Vaaleanruskea" ja Eybrow Control kulmien muotoiluvaha. Ripsissä edelleen Oriflamen musta Wonder Lash Mascara. Kummassakin simmussa kulmaluulla Make Up Storen "Muffin".



kuva
Luomilla oli vähän kaikkea, mutta enimmäkseen Lancômen Tendre Voyage -paletistani kylmää ruskeaa ja hieman taisi olla metallista liilaakin, sisänurkassa beigeä luomiväriä. 



Sinisen silmämeikin pohjustuksena oli NYX:in Jumbo Eye Pencil "615 Slate", sisänurkassa varmaankin Inglotin "Pearl 453", alaluomella Wet 'n Wildin "Kitten" ja NYX:n Long Pencil Lip "19 Prune". Yläluomella Diorin 5 Couleurs Designer "208 Navy Design" -paletista vaaleaa lilaa ja yönsinistä. Saattaapi olla jotain muutakin, ehkä MAC:in "Sceneä", jos en väärin muista.

Itse pidin sinisestä enemmän, mutta ruskea taitaa olla käyttökelpoisempi..

tiistai 31. toukokuuta 2011

Toukokuun tykästykset

Toukokuun laukku on ollut kirpparilta löytämäni Topshopin keinonahkainen, tilava laukku. Siitä hajosi jo valitettavasti yksi kiinnitysmekanismi. Laukun miinuspuoli on, että sitä ei saa kokonaan kiinni, mutta ainakin siinä mahtuu raahaamaan hyvin vaihtovaatteet ja eväät töihin, ison satsin kirjoja kirjastosta ja osan ruokaostoksista. Olispa kaupoissa enemmän tällaisia siistejä yksinkertaisia laukkuja, nykyään niissä tuppaa olemaan kaikenmaailman tingel-tangeleita :(. Tai saahan sitä varmasti mitä haluaa jos on laittaa valuuttaa tiskiin, varmaan olisikin paikallaan jos haluaa aikaa ja kulutusta kestävän laukun.


Vihdoin ja viimein Benefitin Stay Don't Pray loppui, ja sain ottaa käyttöön legendaarisen Urban Decayn Primer Potionin. Tilasin jostain nettikaupasta tuplapakkauksen, jossa oli myös värillinen "Sin"-versio. Ja vihdoin pääsee myös Diorin "Navy Design" -paletti kunnolla käyttöön, sillä mokomat luomivärit eivät ilman kunnollista pohjustajaa pysy hetkeäkään paikoillaan.

Lumenen Arctic Duet luomiväriduo "Hyvästit Kesälle". Tämä on hyvä esimerkki pysyvästä edullisemmasta luomiväristä. Sain tämän entiseltä esimieheltäni, hän oli saanut tästä kamalan allergiareaktion, kuten monista muistakin meikeistä. Olen tykästynyt kevään kunniaksi myös lämpimän hehkuvaan silmämeikkiin, ja olen käyttänyt siihen mm. tämän paletin jompaa kumpaa väriä yksinään. Alle sopiikin hyvin UDPP "Sin".

kuva
Rupert Friend, ah.. Rrrakastan pukudraamoja ja muita menneeseen sijoittuvia elokuvia, ei tarvitse olla hääppöinenkään tekele, niin tykkään katsella ihan vaan pukujen, kampausten ja lavastusten takia. Kahtelin dvd:ltä kippeenä ollessani tämän herran tähdittämät Chérin (josta kuva) ja Nuoren Victorian, aikaisemmin olen nähnyt näyttelijän ainakin Ylpeydessä ja ennakkoluulossa. Mielettömän persoonalliset ja ilmeikkäät kasvot, hän voi uskottavasti näytellä todella eriluonteisia rooleja, vaikka sekä herttaista poikaa että täydellistä pissipäätä. Chérin hahmossa oli vähän molempia ja kaikkea siltä väliltä, ei voinut kuin huokailla ihastuksesta.

tiistai 17. toukokuuta 2011

Leffa-aakkoset

Luin tästä leffa-aakkosmeemistä Mustaa kajalia -blogista, ja innostuin itsekin väsäämään tällaisen. Olipa muuten vaikea muistaa elokuvien nimiä, ne muistuivat mieleeni ennemmin kuvina ja tunnelmina. Monet jouduin etsimään ohjaajien ja näyttelijöiden kautta IMDB:stä. Käytin leffojen alkuperäisiä nimiä, muuten olisi ollut liikaa tunkua tiettyihin kirjaimiin. U:n kohdalla oli pakko fuskata, en kertakaikkiaan keksinyt muuta. Ja onhan ohjaaja suomalainen.. Tässäpä tulee:

American Beauty
kuva

Before Sunrise
kuva

Le Concert
kuva
The Dreamers

The English Patient
kuva
Le Fabuleux destin d'Amélie Poulain
kuva
Gegen die wand
kuva
Heavenly Creatures
kuva

Interview with the vampire
kuva
Jackie Brown
kuva

Kuutamolla
kuva
 L.A. Confidential
kuva

Matador
kuva
Notorious
kuva

O brother where art thou
kuva

Practical Magic
kuva

The Queen
kuva

Romeo + Juliet
kuva

Sitcom
kuva

Todo sobre mi madre
kuva

Uusi ihminen
Le Violon Rouge
kuva

The Wrong Trousers
kuva

X?

 Y tu mamá también
kuva

Z?
Å?