Näytetään tekstit, joissa on tunniste geokätköily. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste geokätköily. Näytä kaikki tekstit

sunnuntai 15. huhtikuuta 2012

Hangon keksinä :)

Tällä viikolla on ollut mukavaa menoa kosmetiikan merkeissä, olen tavannut muita samoista asioista innostuneista ja saanut tästä hurjasti energiaa ja iloista mieltä :). Blogin suhteen on ollut inspiraatio hieman jäähyllä, mutta eiköhän se tästä pikku hiljaa taas palaile.. Kuvausolosuhteetkin ovat parantuneet lisääntyvän valon takia! Tämän postauksen kuvien laatu tosin on taas taattua Sinistä pintaa -laatua.. En oikein malta näissä tapahtumissa keskittyä valokuvaamiseen, eikä kunnon kuvausvälineitäkään jaksa yleensä raahata mukaan.

Tuoksu-avecit
Nekun muistiinpanot :)

Hurjan aikaansaava ja innostava Gogol on saanut suomalaisiin tuoksujen ystäviin vauhdilla vipinää blogillaan ja perustamallaan Tuoksufoorumilla. Muutkin hajuvesihullut ovat intoutuneet perustamaan uusia ihania blogeja! Tuoksuharrastus on näin saanut ilahduttavan yhteisöllisiä piirteitä näytteidenvaihteluineen ja live-tapaamisineen. Keskiviikkona oli tiedossa hieman juhlaa arjen keskelle, kun tapasimme Gogolin ja PP Perfumesin järjestämillä tuoksutreffeillä huikeissa puitteissa entisillä kotinurkillani Itä-Helsingissä. Olin tapaamisessa hieman ylivirittyneessä tilassa: maisemat 26. kerroksesta olivat päätähuimaavat, seura viehättävää, keskustelut kiinnostavia ja tuoksuttelumahdollisuudet pökerryttävät :). PP Perfumes oli järjestänyt mukavaa ohjelmaa: pääsimme tutustumaan heidän uusiin luomuksiinsa ja sivistämään itseämme raaka-aineiden suhteen. Tarjoiluissakaan ei ollut valittamista. Keskittymiskykyni taisi jännityksen ja innostuksen takia jäädä kotiin: valokuvaamisen kanssa oli vähän niin ja näin, monta kiinnostavaa tuoksua jäi kokeilematta ja kokeillutkin menivät mielessä varmaankin iloisesti sekaisin.

Kiitos siis upeista järjestelyistä, kivoista juttutuokioista ja kotiinviemisistä!


Tuoksutreffien satoa, Gogolin diilaamien näytteiden, lainojen ja vaihtareiden lisäksi saimme mukaamme hieman Hannele-näytteitä ja grasselaista saippuaa. Sain muuten seuraavana päivänä työkaverilta kehuja Hannelesta, mikä ei sekään lannistanut riemukasta olotilaani, harvemmin nimittäin kukaan parfyymiani mitenkään kommentoi.


Tänään sitten läksin tätini kanssa Finlandia-talolle tutkailemaan Pro Luonnonkosmetiikka ry:n järjestämiä Luonnonkaunis 2012 -messuja! Sisäänpääsy maksoi vain vitosen, ja nopeimmille oli tarjolla kangaskassi -50 %:n alennuskupongilla varustettuna. Messut olivat mukavan pienet ja viihtyisät tällaiselle väentungosta kaihtavalle, toki ständeillä oli asiaankuuluvaa kuhinaa, mutta ne pystyi kuitenkin tutkimaan rauhassa ja esittelijöillä oli aikaa kertoa tuotteista. Mukana oli paljon sekä tuttuja, että tuntemattomia merkkejä. Erityisen ilahtunut olin värikosmetiikan tarjonnasta! Muutama esittelijä oli hieman yli-innokas, mutta enimmäkseen tarjontaan sai tutustua ilman tuputtamista. Näytteitä ei kovin auliisti meille irronnut, ainoastaan Mádara-ostosten yhteydessä saimme kylkiäisiä, vaikka lompakko ohenikin messuilla aika tehokkaasti. Hoitojakin olisi ollut tarjolla, mutta itse en ainakaan malta niihin tapahtumien yhteydessä rauhoittua.


Ohjelmaa seurasimme jotenkin ihanan seesteisen Sugar -salonkimuotinäytöksen ja Päivi Kousan Allergiset ja luonnonkosmetiikka -luennon verran. Helsingin Allergia- ja astmayhdistyksen asiantuntijan luento oli ilahduttavaa järkipuhetta allergioista, yliherkkyyksistä, kosmetiikan ainesosista ja markkinoinnista sekä luonnonkosmetiikasta. Kousa antoi hyviä, maanläheisiä vinkkejä allergisille ja yliherkille. Valitettavasti en tehnyt muistiinpanoja, joten en pysty tämän kummempaa tiivistelmää luennon sisällöstä välittämään.

Bongasin messuvieraiden joukosta myös herttaisen Pumpulipupun, jonka kanssa vaihdoimme kuulumisia! Oli mukava juttuhetki, kiva että törmättiin, Pumpulipupu :)!

Messuilta jatkoimme tätini kanssa asiaankuuluvasti lähiruokaa ja luomutuotteita myyvään Sis. Deli+Café'hen Kalevankadulle. Paikka on Kitchin ohella uusia suosikkikahvittelupaikkojani Helsingin keskustassa.


Messujen messevä saalis.. ja minullahan oli muuten keväinen ostolakko meneillään, mutta näitä poikkeuksen poikkeuksia on aina niin mukava keksiä :D, tällä kertaa messutarjoukset oikeuttivat lipsumiseen.

Esittelen tuotteita varmasti käyttökokemusten kartuttua, mutta käydään nyt nämä pikaisesti läpi.

Suomalaisella Lily Alexandralla oli hyvä messutarjous: puhdistusgeeli, tehoseerumi, kasvonaamio ja silmänympärysvoide 45:llä eurolla. Ostopäätökseen johtivat hinta, tuotteiden tuoksuttomuus, kolmen mainitun tuotteen tarve ja ylelliset pakkaukset. Merkillä ei muuten ole sertifikaattia, mutta se kuuluu kyllä Pro Luonnonkosmetiikka ry:hyn.

Nuo sertifikaatit ovat ilmeisesti monesti pienemmille merkeille liian kalliita, joten sen puuttuminen ei välttämättä tarkoita, etteikö kyseessä olisi aito luonnonkosmetiikka. Mutta en tosiaan ole tutustunut vielä Lily Alexandrojen INCEihin, joten niihin en vielä osaa ottaa kantaa.

Mádaralta ostin ihanan marsipaanintuoksuisen, nopeasti imeytyvän käsivoiteen hintaan kuusi euroa. Kaupan päälle myyjä sujautti kasseihimme näytteet shampoosta, hoitoaineesta, sävyttävästä kosteusvoiteesta ja syväkosteuttavasta kasvovoiteesta. Myös Mádaran pakkaukset miellyttävät, ja tuoksut myös. En ole vahvasti hajustetun kosmetiikan fani, mutta luonnonkosmetiikkatuotteiden tuoksut eivät yleensä jää kovin sitkeästi iholle tai hiuksiin leijumaan, ei myöskään tämän käsivoiteen kohdalla.


Värikosmetiikasta ei näillä messuilla ollut tosiaan pulaa, tämän perusteella valikoiman puute ei voi kauaa olla syy vältellä luonnonkosmetiikkaa. Luomivärisävyjäkin löytyi joka lähtöön! Jännä uusi tuttavuus oli australialainen kukkaiskosmetiikkamerkki Zuii Organic, jonka luomivärit vaikuttivat lupaavilta. Nvey Ecolta ostin kaksi pigmenttistä, pehmeää sävyä: pehmeän, lämpimän kultaisen "167":n ja "169":n, joka tuo mieleeni papaijanpalat. Nvey Eco ei ole ihan edullista tavaraa, mutta heilläkin oli hyviä alennuksia, nämä irtosivat kympillä kappale.  
 
Benecos sen sijaan on kukkaroystävällisempi merkki, itse ostin kehutun ripsivärinsä viidellä eurolla (vaikken tosiaan tarvisisi yhtään ripsiväriä..), tätini puolestaan hankki kivan murretun punaisen huulipunan neljällä eurolla. Kiehtovalta Terre d'Ocilta hän osti jännän siniharmaan kajalin. Merkin meikeissä on hauska ripaus eksotiikkaa, sillä ne ovat saaneet inspiraationsa maailman naisten kauneusrituaaleista. Ständin tyypeillä oli vähän homma hukassa, mutta olihan sen sekoilun seuraaminen ihan viihdyttävää :D.

Ylempänä Nvey Eco luomiväri 167, alempana 169

Vielä ennen matkan jatkamista kävin rohmuamassa edullisia, jogurttipurkin näköisiin pakkauksiin pullotettuja Born to Bio -tuotteita. Nämä maksavat normaalisti kahdeksisen euroa, messuilla viisi euroa. Valitsin tuoksultaan miedoimmasta päästä olevan "Violette"-suihkugeelin, kuiville hiuksille tarkoitetun, argan-öljyä sisältävän shampoon ja kolmesta vaihtoehdosta myös miedoimman tuoksuisen "Rose Sauvage"-deodorantin.

Tyylikäs matkalainen!

Vielä loppuun yksi ilonaihe: talven jäljiltä olemme miehen kanssa palailleen geokätköily-harrastuksen pariin, vielä on osa kätköistä lumen alla, mutta etsiminen on kuitenkin huomattavasti helpottunut kevään myötä! Kotikaupunkiin oli vielä tällä välin ilmestynyt liuta mukavan iisejä piiloja, joita oli ilo koluta. Myös moni muu tuntui olevan liikkeillä, purkeilla kävi mukava kuhina, ja tapasimme myös pienimmän geokätköilijän-alun tähän mennessä: pikkuisella oli ikää huimat viisi kuukautta!

Kävittekö muut Luonnonkaunis 20120 -messuilla? Mitä jäi käteen?

maanantai 26. joulukuuta 2011

Joulunviettoa


Joulunpyhät alkavat olla osaltani ohi, harmi, sillä niin mukavaa oli, että olisin mielelläni jatkanut vielä muutaman päivän. Vietin tänä vuonna ensimmäistä kertaa joulua yhdessä muruseni kanssa hänen lapsuudenkodissaan. Perheidenkin välillä on kulttuurieroja, joten tämä joulu oli siinäkin suhteessa erilainen. "Anoppini" rakastaa järjestää juhlia, sisustaa kotia yms., joten nautin tästä uudenlaisesta joulunvietosta täysillä!


Varsinaisia kissanpäiviä olivat syömisineen ja nukkumisineen!


Joulunalusviikolla tuli vedettyä suklaata niin että napa naukuu, ja pukinkontistakin paljastui ihan hirmuisesti herkkuja. Voi meitä.. Onneksi minulla on huomiselle kasvohoito varattuna, jos se vähän auttaisi, kun pelkään naaman kohta räjähtävän tästä kaikesta herkuttelusta.


Onneksi tuli myös hieman liikuttua, kävimme pitkästä aikaa kätköilemässä. Tänä talvena se onkin helppoa kun lumipeitteestä ei ole tietoakaan.


Meillekin joulunpyhät tarjosivat dramatiikkaa, metsä rytisi ja jäimme ilman moderneja mukavuuksia. Kaupungissa ne onneksi olivat meitä odottamassa, toivottavasti murun kotiväki saa ne myös pian takaisin..

oho, tummimmat lakkapullot kuvassa väärinpäin, nimettömässä siis sininen "Russian Navy" ja pikkurillissä munakoiso "Lincoln Park After Dark"

Lopuksi kosmetiikkapuoleen, äiti niin tuntee tyttönsä, sain nimittäin häneltä lahjaksi OPIn Best of the Best -minilakkapakkauksen! Panin merkille mainoksen tästä, mutta onnistuin hillitsemään itseni, onneksi!


Pakkohan oli tietysti heti kotiin päästyä swatchata kaikki kymmenen lakkaa :). Nämä ovat ilmeisesti OPIn suosituimpia värejä, itsekin olin monesta sävystä kuullut, vaikken mitenkään intohimoisesti kynsilakkoihin suhtaudukaan, enkä esim. seuraile eri kokoelmien ilmestymistä.


Pakkauksessa on kaksi viiden lakan settiä, ensimmäisessä on vaaleampia sävyjä. Kaksi ensimmäistä, valkoinen "Alpine Snow" ja nude "Bubble Bath" ovat näköjään pakkauksen ranskislakat. Valkoista minulla ei enää ollutkaan, nudeja taasen löytyy ennestään useampi kappale, pitänee pistää osa eteenpäin. "Tickle My France-y" on jännä rusehtava, mutainen nude. Tällaista ei ollut, ja tästä tykkään! "Strawberry Margarita" ei sähäkkyydessään ole ihan minua, mutta onhan se hyvä omistaa tällaisia väripläjäyksiäkin. "Cajun Shrimp" sen sijaan on oikein tervetullut lakkojeni pariin, minulla on hyvin samanlainen "Mavalan Paris", josta tykkään kovasti. OPI on taatusti kestävämpää laatua, joten jee :)!


Seuraavasta laatikosta löytyy lisää ihania punaisia, täydellinen punainen "Big Apple Red" (josta taasen tulee mieleen Mavalan "French Cancanini", ihana ihana peruspunainen), ja kylmä hohtava tummemman punainen "I'm Not Really a Waitress". Tumma mutalakka "You Don't Know Jacques!" on myöskin erittäin tervetullut, hyvin käyttökelpoinen väri sekin. Samoin oikein tummansininen "Russian Navy", sekä lähes musta munakoison värinen "Lincoln Park After Dark". Kolme viimeistä ovat sellaisia värejä, joita käytän erittäin mielelläni!



Pupulta sain ihanat pehmoiset hahmot vihaisten lintujen maailmasta (vaikken peliä pelailekaan) ja tuoksuvan paketin, johon liittyi yhtä paljon sekaannusta ja hämmennystä kuin Diorin veivaamiseen Miss Dior Chérien eri reformulaatioiden, flankereiden ja nimien kanssa. Pianhan Miss Dior Chériehän on pelkkä Miss Dior.. joka on ihan eri tuoksu, 1947 luotu ihana, kuiva chypre. Sitä taasen myydään jatkossa nimellä Miss Dior Originale. Pysyittekö kärryillä? Niin, vaikeaa se on, enkä minäkään onnistunut selventämään tätä joulupukille, joka toi Miss Diorin (siis Miss Dior Originalen..) sijaan Miss Dior Chérie EdP:n (Eli Miss Dior EdP:n) :). En juoksuta murua parfymeriaan enää kolmatta kertaa, vaan pidän tämän kaloripommin, onhan se hänen minulle valitsema, ja toisaalta tuoksusta tulee mieleen syyskuinen Kroatian matkamme, sillä siltä reissulta minulla on tuoksun mini-EdT -versio. Mielitiettyni on niin herkkusuu, vai pitäisikö sanoa herkkunenä, sillä ensimmäinen tuoksu, jonka hän toivelistaltani valitsi (lukiessaan siis erehdyksissä "nämä minulla on jo" -listaa) oli Hypnotic Poison Eau Sensuelle :). Toivottavasti kuitenkin saan huumaavantuoksuisia paketteja jatkossakin vaikka tämä nyt ei mennyt niinkuin Strömsössä, kuulemma ainakin seuraava lahjaehdokas on jo tiedossa ;).

Mikä oli teidän joulunne kohokohta?

tiistai 1. marraskuuta 2011

Lokakuun lempparit


Löysin vihdoin ja viimein pitkän ja tuskaisen jahdin jälkeen itselleni nätit, käytännölliset sekä toivottavasti kestävät ja laadukkaat talvikengät, nimittäin Clarksin mustat Meg Gracet. Malli on siro ja naisellinenkin, mutta sopivan arkiset, jotta ne on helppo vetäistä sen kummempia ajattelematta tai mätsäilemättä aamuisin jalkaan. Ostin nämä Makkaratalon Clarks-liikkeestä, jonka asiakaspalvelulle antaisin ison kasan risuja! Myyjälle oli asiakaspalvelu ilmeisen vastenmielistä, vieläkin välillä tulee noita kenkiä jalkaan vetäessä mokoma epämiellyttävä ostotapahtuma mieleen :(.


Kuvan lyhythihainen sininen, kuviollinen paita on kesästä lähtien kuulunut ehdottomiin suosikkivaatekappaleisiini, näytti hyvältä myös shortsien kanssa. Mielestäni siinä on hieman 50-luvun henkeä!? Suosikkipaita löytyi Weekdayn second hand -puolelta, josta olen muutenkin tehnyt kivoja löytöjä. Kuvan harmaa villahamekin taitaa olla sieltä.


Lokakuussa ollaan reippailtu paljon ihanassa syksyisessä luonnossa, kätköilyhän meidät sinne on vienyt, mistä olen iloinen! Kätköily näyttää niin paljon hienoja paikkoja, minne ei muuten välttämättä älyäisi vääntäytyä! Oma kotikaupunkikin näyttäytyy hieman eri valossa. Lokakuussa kätköilyssä on ollut myös sosiaalinen aspekti: purkeilla on ollut ihmeen vilkasta, ja alkukuusta kätköilimme Hämeenlinnassa vanhempieni kanssa, jotka olivat touhussa mukana innosta puhkuen :). Yllä olevat kuvat ovat pääkaupunkiseudulta. Anoppilassa kävin taasen sienimetsällä, hyvin maastoutuneiden suppisten etsinnässä oli samaa löytämisen riemua :D.


Löysin sarjakuvat muutama vuosi sitten naisten ja tyttöjen pitämien sarjakuvablogien kautta. Toki luin lapsena Hevoshullua, Aku Ankkaa ja Mustanaamiota, mutta lapsuuden jälkeen ei tullut oikein mitään kiinnostavaa vastaan muutamia fantasiasarjakuvia lukuunottamatta. Joko tarinat tai piirrosjälki eivät napanneet. Uusissa kotimaisissa naisten piirtämissä sarjiksissa sen sijaan nämä molemmat ovat kohdallaan. Blogeissa on usein päiväkirjamaisia sarjakuvia tai ne ovat muuten omakohtaisia, tai esim. Tiitu Takalon (joka puolestaan ei halua sarjakuviaan nettiin ollenkaan) kohdalla niissä viehättää kantaaottavuus. Suurin osa lukemistani sarjiksista on aika kevyitä ja huumoripitoisia, mutta todella elämänmakuisia! Monen sarjisbloggaajan kanssa on myös jotain yhteistä, jos ei muuten niin sitten arvoissa ja mielipiteissä. Jupun lisäksi suosikkejani ovat esim. Grezen ja HannaV. Tänä vuonna en päässyt sarjisfestareille köyhtymään, mutta vingutin kirjastokorttia saadakseni käsiini Jupun toisen albumin Koirapuistojen nainen. Esikoinenhan on siis Baarien nainen. Sarjakuvat kertovat siis Jupun elämässä tapahtuneista sattumuksista aivan hulvattomalla huumorilla! Muistellaan lapsuutta, kerrotaan omintakeisten sukulaisten edesottamuksista, ja ihan Jupun arjesta parisuhteineen, ystävineen ja eläimineen. Varsinkin eläinjutut Jupu hallitsee, katsokaa vaikka:

kuva
Urtekramin Ecocert-sertifioitu She Butter Lip Balm on ollut kovassa käytössä. Koostumus tuntuu tosi kovalta, ja aluksi vaikuttaa, ettei tuotetta irtoa ollenkaan. Oikeasti se levittyy ihan hyvin huulille, ja tuntuu todella kosteuttavalta. Ainesosalistasta löytyy tällaisia hyvin luonnollisen oloisia asioita:
Olive oil*, bees wax, cocoa butter*, jojoba oil*, shea butter*, green tea extract*, vegetable vitamin E, vanilla extract, pomegranate seed oil*. Nothing else. * = Organic farming. Lähde Urtekramin sivut.

lauantai 1. lokakuuta 2011

Syyskuun suosikit


Syksyllä on ollut hiljaisempaa päivitysrintamalla harrastuksista, syysflunssasta ja lomailusta johtuen. Ideoita kyllä suhisisi mielessä, kun vain löytäisi aikaa niiden toteutukseen! Syyskuun ykkössuosikkeja oli tietysti Kroatian matka, Tampereen reissu ja Rakkautta ja anarkiaa -festivaali, mutta niistä kirjoitin jo, joten listaan vähän pienempiä lemppareita.


Yllä syksyn suosikkivärejä: MACin lustre-huulipuna sävyssä "Capricious", se on ollut minulla jo jonkin aikaa, hyvä ja aika pysyvä arkihuulipuna, sävy on konsultin minulle valitsema. Ei tee mitään dramaattista muutosta omien huulten sävyyn tosin. Tuntuu melko kuivalta huulilla. Toinen kylmän sävyinen suosikkihuulituotteeni on suomalaisen Valanni Cosmeticsin Natuc-merkin huulikiilto sävyssä "Viettelys". Ihmettelin tämän aiheuttamaa tunnetta kovasti, kun ensi kertaa kokeilin, kunnes luin ainesosalistaa: tässä on piparminttuöljyä. Ilmeisesti samaa on monissa turvottavissa huulikiilloissa, tässä moista tuotelupausta ei ole. Kiva hillitty sävy, ei glitteriä eikä muutakaan säihkettä, mutta kiiltoa kylläkin. En löytänyt enää Valanninkaan sivuilta mitään tietoa Natucista, lieneekö sarja lopetettu? Huulikiillonkin ostin aikoinaan Ruohonjuuren poistomyynnistä. Harmi, sillä ostin samaisesta poistomyynnistä muitakin tuotteita (puuterin, huultenrajauskynän ja mineraaliluomivärin) ja olen ollut niihin tosi tyytyväinen. Tietääkö joku muu paremmin? Aina välillä omista meikkikokoelmista tekee uudelleenlöytöjä, yksi on ollut BeYun kultaisena säikehtivä oliivinvihreä ja kullanvihreä luomiväriduo sävyssä "35". Oliivinvihreää minulta löytyy myös Grimasilta, se on vielä tummempi kuin tämän paletin tummempi sävy, joten välillä yhdistän näitä kaikkia kolmea. Tuo vaaleampi sävy tuo jotenkin luomen kauniin muodon hienosti esiin!

kuva
Naistenlehtien kauneusjutut ja ulkomaiset naistenlehdet, sekä muu kauneusjournalismi. Kotimaisissa blogeissa hehkutetaan paljon kosmetiikkaa, jota ei kotimaasta saa, ja niinpä Urban Decayt, Coastal Scentsit, Milanit, NYXit sekä mineraalimeikkimerkit ovatkin jo monelle blogien lukijoille arkipäivää. Ulkomaisten naistenlehtien kosmetiikkajuttujen kiehtovuus on täysin vieraiden merkkien ihmettelyssä. Ja joskus onkin hauska sitten bongata jokin ulkomaalaisista lehdistä tuttu merkki uutuutena kauppojen hyllyiltä! Muutenkin vieraiden maiden lehdet tuovat mukavaa vaihtelua tuikituttujen akkainlehtien tarjontaan. Olen lukenut jo vuosia Trendiä, MeNaisia, satunnaisesti Oliviaa, Gloriaa, Annaa.. Erityisesti MeNaiset on sellainen, josta on vaikea luopua, mutta hohhoijaa, kyllä sitä joskus kaipaa vaihtelua. Tutkimusmatka ihan lähiruokakaupan hyllylle voi sitä tuodakin. Samalla voi harjoittaa kielitaitoa :). Ennen inhosin näissä lehdissä mainosten mieletöntä määrää, mutta nykyään tutkiskelen niitäkin ihan mielenkiinnolla, varsinkin hajuvesimainoksia, ja ovathan nekin kuitenkin ihan yhtä esteettisiä kuin lehtien editorialit.

Annaa en tosiaan kauhean usein lue, mutta nyt törmäsin viime viikon Annassa uutuustuoksujuttuun, jossa viitattiin keväiseen juttuun toimittajan (Eeva-Helena Laurinsalo) tuoksuhistoriikista. Oli pakko käydä kaivelemassa kyseinen lehti kirjastosta, ja voi kuinka herkullisesti siinä olikaan kirjoitettu eri vuosikymmenten suosikkituoksuista! Taidan tarkkailla jatkossakin Laurinsalon kauneusjuttuja, vaikka muuten Anna onkin mielestäni vähän tylsähkö lehti.

Sitten vielä mainitsisin Uuden mustan ekotuoksutestin, joka on parhaillaan meneillään. Mukana on tuoksuja Laveralta, Acorellelta, Provence & Naturelta, TOUS H2O:lta ja Honoré des Présiltä. Ekotuoksuissa on tosiaan pysyvyysongelmaa, joten on mielenkiintoista lukea, miten on sen laita kyseisten merkkien kohdalla.


kuva
Bronxin ruskeat Herald-kengät, kips kops! Rakastan nauhallisia kenkiä, korollisia ja korottomia ja tuota punaruskeaa väriä myös. Nämä ovat siis matalat, oikein mukavat jalassa. Miinusta kopinasta, minä en haluaisi, että minut huomataan.

kuva
Geokätköilystä olen hössöttänyt aiemminkin, mutta nyt siihen on taas tullut uusi innostus! Välillä into laantui monen perättäisen tylsän kätkön jälkeen, mutta yksi viikonloppu olimme kaveripariskunnan kanssa eräällä mökkipaikkakunnalla mökkeilemässä, ja onnistuimme tartuttamaan tämän sairauden heihinkin, ja siinä sitten saatiin lisää intoa itsekin. Nyt on pitkä ja ehkä kovin luminenkin talvi edessä, joten onkin syytä nauttia kivien alustojen kaivelusta ennen sitä!

maanantai 12. syyskuuta 2011

Kesälomailua Kroatiassa

Huikea Adrianmeri hotellin rannasta kuvattuna

Minulla on parhaillaan kesäloma osa 2. meneillään, ensimmäisen puoliskon vietin avomieheni kanssa Kroatian Istriassa, tarkemmin sanottuna Vrsar (italiaksi Orsera) -nimisessä pikkukaupungissa/kylässä. Vrsarissa, jonka nimen lausumista harjoittelimme koko viikon, on normaalisti noin pari tuhatta asukasta, mutta nyt siellä kyllä oli enimmäkseen saksalaisia matkailijoita varmaankin kymmeniä tuhansia. Isoja lomahotelleja oli useampi, kaupungissa oli paljon huoneistoja ja niiden lisäksi vielä hurjan kokoiset leirintäalueet. Monet saksalaiset olivat ajelleet sinne omalla matkailuvaunulla. Ainakin Istriassa englantia paremmin pärjäsi/olisi pärjännyt saksalla ja italialla, molempia kuulemma opetetaan koulussa, ja lisäksi osan istrialaisista äidinkieli on italia.

Kuvat saa klikattua isommiksi
Lisäksi paikasta löytyy Euroopan suurin naturistikeskus Koversada, joka on aloittanut toimintansa jo 60-luvulla, Kroatiassa suhtaudutaan naturismiin siis erittäin suvaitsevaisesti. Nakuilijat pysyttelivät onneksi omalla alueellaan, mitä nyt meidän hotellimme rannan syrjäisemmillä osioilla oli porukkaa, jotka olivat jättäneet ne vähäisetkin tekstiilit pukematta. Matkailu avarsi siis tällakin tavalla, osa lomasta meni siihen, kun mietti miten moiseen harrastukseen oikein pitäisi suhtautua. Koversadan saari näkyi hotellimme rantaan, ja uteliaisuuttamme kävimme pienen kävelylenkin siellä heittämässä. Samaisella Koversadan saarella vietti muuten myös Casanova aikoinaan pari kesää, ja kehuskeli muistelmissaan Vrsarissa tekemillään valloituksilla! Kaupungista löytyi Casanova-niminen cocktail-baari, katu ja näköalapaikka.

Vrsar

Tällä upealla näköalapaikalla tuli sellainen kutina, että läheisyydessä voisi olla geokätkö, ja niinhän sitten olikin. Se oli ensimmäinen ulkomaankätköilymme. Yritimme etsiä myös toista purkkia, mutta maasto oli meille jo liian haastavaa. Kroatiassa on ilmeisesti jokamiehenoikeudet, joten erinäisissä paikoissa harhailua voi varmaankin harrastaa rauhallisin mielin.

Vrsar

Vrsarin, ja muidenkin roomalaiseen tapaan kukkulalle rakennettujen kaupunkien katuja tallatessa tuli hiki. Monissa kaupungeissa on siis edelleen roomalainen asemakaava, ja ne ovat kirkon ympärille rakennettuja. Roomalaiset olivat muuten Istriassa jo ennen slaavien saapumista. Aiheeseen liittyvää nähtävää olisi ollut etenkin Pulassa, Istrian suurimmassa kaupungissa, upea amfiteatteri ja muutakin. Olimme sinne menossa, ja odottelimme hirmuisessa helteessä bussia, joka ei koskaan tullutkaan. No, rahat säästyivät, sillä Pulassa olisi todennäköisesti ollut paremmat shoppailumahdollisuudet. Vrsarissa ei niitä ollut juuri ollenkaan, vain muutama rättikauppa ja jonkun verran lähinnä koruja ja muita matkamuistoja myyviä kojuja. Kosmetiikkaostoksetkin jäivät vähiin tästä syystä.


Motovunin keskiaikainen kaupunki, ihailtiin vain kaukaa
Olimme ihan perinteisellä pakettimatkalla, ensi kertaa omalla aikuisiälläni, ja avokille tämä oli ensimmäinen tällainen perinteinen rantaloma ikinä. Osallistuimme pari kertaa matkatoimiston retkille, maaseutu- ja meriretkillä. Maaseuturetkellä näki muutaman muunkin kaupungin, pääsi vierailemaan viinitilalla ja illan päätti paikallinen illallinen konobassa (vastaava kuin kreikkalaisten taverna). Autonkin olisi tietysti voinut vuokrata, mutta olimme laiskoja ja mukavuudenhaluisia. Autoilijalta olisi myös vaadittu hieman huimapäisyyttä, sillä kroatialaiset eivät juuri nopeusrajoituksista piittaa..

Višnan
Višnan oli hirmuisen söpö pikkukaupunki kukkulalla, siellä on vain reilu kuutisenkymmentä asukasta ja sitä sanotaan taiteilijoiden kaupungiksi, sieltä löytyikin runsaasti taidegallerioita (ja kissoja!). Kaunista oli muuallakin, ei roskan roskaa missään ja pihat ja talojen edustat oli koristeltu kukkasin. Kyllä oli masentavaa tämän jälkeen kotiinpalatessa odotella lähijunaa tupakantumppien ja roskaruokakääreiden päällystämällä Tikkurilan asemalla. Minulle tuli sellainen vaikutelma, että vasta vuonna 1991 itsenäistyneen maan asukkaat ovat erityisen ylpeitä maastaan ja kulttuuristaan, ja arvostus näkyy esim. juuri siisteydessä. Kieli on ylpeydenaihe myös, ja esim. ruokalistoissa ja muuallakin joka paikassa oli tekstit aina ensin kroatiaksi.

Višnanin pieni ja suloinen asukki

Višnan

Ilmeisesti ainakin osa taloista lämpiää puulla? Višnanissa siis edelleen

Viinillä oli parhaillaan sadonkorjuuaika meneillään. Valitettavasti kroatialaiset viinitilat ovat pieniä, joten niillä ei juuri ole kapasiteettia viedä tuotteitaan ulkomaille. Maa on ravinteikasta, ja viinin lisäksi viljellään paljon lisäksi ainakin oliivipuita ja laventelia. Luin, että paikalliset maataloustuotteet olivat jo Rooman aikaan arvostettuja.



Tryffelit ovat "Istrian kultaa", ja niitä tuli maisteltua muutaman kerran ja ostettua kotiinkin. Yllä avokin tryffelipizza, minä söin muutaman tryffelipastan. Hyvää oli, paikallisilla hinnoilla pääsi tällainen tavallinen talliainenkin niitä maistelemaan. Tryffeliannokset olivat siis kalliimpia kuin muut, mutta silti suomalaisen perusravintola-annoksen hintaisia. En tiedä miten autenttista ruokaa pääsimme maistamaan, mutta istrialaisessa keittiössä maistuu siis Italia sen läheisyyden vuoksi. Istria on ollut monen eri vallan alla, ainakin Itävalta-Unkarin, Venetsian, Mussolinin Italian ja Turkin, ja kulttuurivaikutteet näkyvät keittiössäkin.


Mieheni oli parantumattomana herkkusuuna ekstaasissa liha- ja jälkiruokien takia. Jo aamiaisella oli mieletön valikoima erilaisia leivonnaisia, lisäksi ostimme niitä leipomosta. Nämä tulivat kylkiäiseksi konobassa, snapseja tuli muuallakin kysymättä pöytään :D. 

Vrsarilainen konoba


Vrsar 
Kahvilakulttuuri on vahva, Kroatiassa asutaan kuulemma ahtaasti, ja nuoret kotona avioitumiseen saakka, joten ystäviä tavataan kahviloissa. Ravintoloissa ei ole varaa syödä niin usein. Molempien kuvien ottamisen aikaan olimme hiljaiseen aikaan liikkeellä, vatsa kävi sielläkin suomalaisen eikä kroatialaisen kellon mukaan (joka kulkee perinteisen etelä-eurooppalaiseen tapaan siestoineen ja muineen). Ainakaan ei tarvinnut odotella annoksia!


Rovinj
Rovijn on matkaopaskirjan mukaan Istrian italialaisin kaupunki. Kovin kauaa emme siellä viipyneet ja siellä oli hieman ahdistavankin ahdasta ja täyttä, turisteja ja turisteilla suunnattuja kojuja ja kauppoja oli vaikka millä mitalla. Kaunista kuitenkin oli. Ja mäkistä!

Rovijn
Rovijn
Rovijn
Rovijn
Poreč
Viereiseen lomakaupunkiin, suurempaan Porečiin sentään onnistuimme bussilla ajelemaan, mutta siinäkin oli hieman kommervenkkejä matkassa. Odottelimme nimittäin ensin arkipäivisin kulkevaa bussia. Porečissa oli tasaista, jee :D. Yllä näkymä kirkontornista.


Porečissa on Unescon maailmanperintökohde, Eufrasiuksen basilika, jota on alettu rakentaa 300-luvulla. Se on tunnettu erityisesti näyttävistä mosaiikeista.


Basilikan pihalla kasvoi laventelia. Pelloilta se oli jo korjattu. 


Italialaisten vaatimattomia pikku venheitä Porečin vanhankaupungin edustalla


Huh, semmoiset sepustukset meidän viikon matkaltamme. Tähän postaukseen eivät kosmetiikkajutut enää mahtuneet, jatketaan niillä lähipäivinä! Mutta jos siis kaipaatte Välimerelle, niin suosittelen ehdottomasti harkitsemaan Kroatiaa!