Näytetään tekstit, joissa on tunniste historia. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste historia. Näytä kaikki tekstit

keskiviikko 12. helmikuuta 2014

Historiaa, kosmetiikkaa ja kosmetiikan historiaa


Eilen vietimme miehen kanssa mukavan päivän Helsingissä, käytiin katsomassa muutama näyttely, jotka olemme halunneet nähdä jo pitkään. Samalla kävin vihdoin Candy Shopissa, joka on ollut to do -listalla jo vaikka kuinka kauan.


Ensimmäinen kohde oli Hakasalmen huvila, ja sen Rasvaletti-niminen näyttely, jossa muistellaan 50-luvun Helsinkiä. Itselleni näyttelyn ehdoton kohokohta oli tämä 50-luvun kampaamoksi sisustettu huone, jossa oli autenttisia kalusteita, julisteita ja mikä parasta - kosmetiikkaa!


Osa tuotemerkeistä ja valmistajista näytti hyvinkin tutuilta :D.


Meikkejä!


Hajuvesiä!


Upeita mainoksia!


Tarjoilu on ilmeisesti pelannut myös 50-luvun kampaamoissa..


Kampaamossa ei tarvinnut tyytyä vain katselemaan, kampaajan tuoliin olisi saanut myös istahtaa ja kokeilla tarvikkeita. Brylcreemiä oli tarjolla myös museokaupassa.


Minä tiirailin erityisella hartaudella läpi nämä kaikki vanhat kosmetiikkapakkaukset..


..erityisesti hajuvedet.


Hurmaavia nämä vanhat mainokset, joissa aina teititellään. Pitäisikin tutkia kirppareilla vanhoja aikakauslehtiä, ja katsoa, milloin tämä teitittely oikein loppui?

Rasvaletti oli näyttelylle ehkä hieman harhaanjohtava nimi, teemoittain sijoitellut valokuvat kertoivat minusta enimmäkseen ihan arjesta, nuorisokulttuuria käsiteltiin vain muutamassa huoneessa. Arkinenkin näkökulma oli minusta ilahduttava, elämä ei ollut silloin vain rokkia ja glamouria, vaan esim. elintaso oli vielä kaukana nykyisestä. Lähiöasukkina ilahduin yläkerran kuvista, joissa näkyi esim. Herttoniemeä, Maunulaa ja Pohjois-Haagaa.

Hakasalmen huvilan näyttelyt ovat yleensä ilahduttavan pitkään esillä, tämän voi käydä katsomassa 30.11.2014 saakka, ti–su klo 11–17, to klo 11–19. Näyttelyyn on vapaa pääsy. 

Sunnuntaina 9.3. ja 23.3. on Muistaksä? -slangiopastus ja 13.4. sekä 27.4. 1950-luvun muotikatsaus -teemaopastus. 


Siirryimme tien toiselle puolelle Kansallismuseoon, jossa puolestaan voi ihalla 16.3.2014 saakka Heikki Ahon ja Björn Soldanin auto-aiheisia Helsinki-kuvia 1920-1950 -luvuilta. Näyttely käsittelee myös muutenkin autoilun historiaa, esillä on mm. T-Ford 4 D vuodelta 1926. Kuvat olivat todella näyttäviä ja tunnelmallisia, suosittelen autojen ystävien lisäksi myös valokuvataiteesta kiinnostuneille.

Autot & Helsinki -näyttelyn lähettyvillä oli Suomi Finland 1900 -näyttely 1900-luvun Suomesta ja suomalaisista. Se kuuluu Kansallismuseon perusnäyttelyyn.

Aulassa kyseltiin kävijöiden suosikkiesineitä. Mies vastasi T-Fordin, 1966-vuoden kuplavolkkarin ja 1977-vuoden Pappa-Tunturin, minun suosikkini näette näistä suttuisista kamerakännykkäkuvista!

Yllä 1920-1930-lukujen kosmetiikkaa, Mirame-yleisvoide sekä Mouson Jasmin -setti.


Näitä 20-30 -lukujen tuoksupulloja kuolasin vaikka kuinka kauan! Huomatkaa vanha Chanel no 5 -parfyymipullo.. Ihanaa, miten ajatonta Chanelin pakkaussuunnittelu on, omat Chanel-tuoksuni tulivat lähes samanlaisissa pakkauksissa!


Manikyyrivälineitä 20-30 -luvuilta.


Huulipunia 50-luvulta. "Kampaamossa" olikin muuten Sans Egal -mainos!


Ja vielä vähän lisää 50-luvun kosmetiikkaa :D.

Minusta olisi hauska, jos kosmetiikkamerkit intoutuisivat retroilemaan hieman useammin, Guerlainilta onneksi löytyykin ihan vakivalikoimista melko nostalgisia pakkauksia.


No, mutta siirrytäänpäs sitten tähän päivään ja Lönnrotinkatu 9:n ihanaan Candy Shop -kosmetiikkakioskiin! Olen saanut tästä yrityksestä verkon kautta todella sympaattisen kuvan ja odotukseni kyllä täyttyivät, omistaja-Heidi oli juuri niin mukava kuin hänestä syntynyt mielikuvanikin!


Kivijalkakauppa on nimetty Kosmetiikkakioskiksi sen pikkuruisuuden takia, siitä huolimatta hyllyt notkuvat vaikka mitä herkkuja! Yrityksen ideana on siis myydä pieniä (kultti)merkkejä, jota kosmetiikkafriikit ovat joutuneet aiemmin raahaamaan ulkomailta. Candy Shop aloitti verkkokauppana, viime kesänä aukesi siis tämä liike, jossa kävin.


Mukavaa, kun ostoshetkeen sisältyi tosiaan pieni, leppoisa jutusteluhetki, Heidi kertoi esim. Dr. Bronner'sin tarinan. Merkin perustaja on "saippuasuvussa" kasvanut saksanjuutalainen Emanuel Bronner, joka pakeni 30-luvun vainoja Amerikkaan. Siellä hänen valmistamastaan luomusaippuasta tuli hitti 1960-luvulla. Bronner oli ilmeisesti melko eksentrinen hahmo, kehitti oman filosofiansa, jonka mukaisia julistuksia on painettu noihin tekstintäyteisiin pakkauksiin nykyäänkin. Hänestä on muuten näköjään tehty dokumenttifilmikin, Dr. Bronner's Magic Soapbox. Merkin sivut ovat hurjan informatiiviset, täytyy tutustua niihin ajan kanssa!


Dr. Bronner käyttää ilmeisesti GMO-vapaita reilun kaupan ainesosia, tuotteilla on luonnonkosmetiikkasertifikaatti (USDA) ja merkki löytyy Animalian kosmetiikkalistalta. Hinnat ovat ilahduttavan kohtuulliset, vaikka merkki on vaikka keiden superstarojen suosiossa!


Muita Candy Shopin valikoimassa olevia merkkejä ovat tällä hetkellä Móa The Green Balm, ihonhoitomerkit Pai Skincare, Burt's Bees, Eko.Kid, Mama Mio, poistuva kynsilakkamerkki Butter London, uusi on Rococo Nails. Rahua ja Percy & Reed ovat hiustuotemerkkejä. Jemma Kidd on brittiläinen meikkimerkki.

Heidi vinkkasi, että viikonloppuna Candy Shopissa juhlitaan 2-vuotissynttäreitä tarjousten ja viereisen Maker-meikkikoulun oppilaiden tekemien meikkausten merkeissä.


Lopuksi käväisin vielä Yrjönkadulla Nudgessa, joka on useita erilaisia yrityksiä sisältävä osuuskunta. Olen käynyt siellä joskus aiemminkin, mutta kauppa oli rymsteerattu sen jälkeen uuteen uskoon, valikoimassakin oli tapahtunut muutoksia. Kosmetiikkatarjonta sisältää nykyään maahantuoja Bio Naturen Eco Chic -konseptin alla seuraavat (luonnon)kosmetiikkamerkit: KureBazaar (kynsilakkoja), L'Atelier des Delices (ihonhoitoa), 66°30 (miesten ihonhoitoa), Alpaderm (erityisesti herkän ihon hoitotuotteita), Couleur Caramel (värikosmetiikkaa), Charme d'Orient (ihonhoitotuotteita), Honoré des Prés (tuoksuja), Velea (pesusieniä) sekä Less Is More (hiustenhoitoa). Jos muuten kiinnostuit näistä merkeistä, niin muut jälleenmyyjät löytyvät täältä

Nudgessa tehdään muuten nyt parhaillaan minimanikyyrejä hintaan 25 €. Manikyyri sisältää käsihieronnan, kynsien siistimisen sekä värilakkauksen. Hoidon hinta hyvitetään saman päivän aikana tehdyistä käsienhoitotuote- ja kynsilakkaostoksista (minimiostos 25 €).15.2. asti klo 12-18. Minä jätin manikyyrin tällä kertaa väliin, seuralaisen kärsivällisyys olisi varmaan muuten ollut koetuksella..

Joo.. tarkoitus olisi vähentää tätä kosmetiikan ostelua, mutta olisi varmaan sitten pitänyt jättää nämä putiikkireissut kokonaan väliin. Candy Shopista poistuin Dr. Bronner'sin Lavender Organic Hand & Body Shikakai Soapin, Butter Londonin Bossy Boots -kynsilakan ja minikokoisen Móa The Green Balmin kanssa. Nudgesta ostin Less is More -merkin kokeilukokoiset Lindengloss hoitiksen ja shampoon, nämä tulevat luultavasti osaksi arvontapalkintoa tulevaisuudessa, vaikka olisihan näitä itsekin hauska kokeilla. Loma, mikä ihana tekosyy..

(Kuka kumma jaksoi lukea tänne asti :D?)

maanantai 7. tammikuuta 2013

Miten voi säilyttää nuoruutensa


HelMetin asiasanahaun avulla löytyi tällainen pieni helmi: kauneudenhoito-opas vuodelta 1919! Kirjasta ei selviä alkuperäisteoksen nimi, mutta tekstistä paljastuu, että kyseessä on käännös, ehkäpä brittiläisestä teoksesta?


Minusta näitä vanhoja kauneuskirjoja ja muutenkin menneiden aikojen kauneudenhoitomenetelmistä lukiessa on kiinnostavaa vertailla ajan tuomia muutoksia tekniikoihin ja asenteisiin. Esimerkiksi tässä kirjassa painotetaan osittain aivan samoja asioita kuin tämän päivän meikkioppaissa ja naistenlehdissä: riittävää unta, liikuntaa, raitista ilmaa, terveellistä ruokavaliota ja vedenjuonnin tarpeellisuutta.

"Meidän rauhattomana aikanamme on unettomuus hyvin laajalle levinnyt ja yleinen sairaus, eikä mikään ole ajanpitkään ulkomuodolle sen vahingollisempaa. Iho menettää raikkautensa, silmät loisteensa ja koko hermosto kärsii siitä."

"Kun hermot rasittuvat, katoaa silmien kirkkaus ja huulien ja poskien kukoistava väri, mitä monenlaiset keinot kyllä voivat jonkunverran peittää, mutta eivät koskaan korvata. Nuorekas ulkomuoto vanhemmallakin iällä on terveitten elämäntapojen suoma palkinto. Raitis ilma huoneissa yöllä ja päivällä, päivittäiset kylvyt tai pyyhkeet, kohtuullisuus ruuassa ja juomassa, sopiva ruumiin liikunto ja, kuten sanottu, tarpeellinen uni ovat aivan välttämättömät."

Ennen kuin tarttuu meikkisuteihin, kannattaa siis huolehtia siitä, että perusasiat ovat kunnossa!

"Ennen kuin naiset turvautuvat kaunistuskeinoihin peittääkseen ihonsa puutteita, pitäisi heidän koettaa parantaa niiden syvempi ja varsinainen syy. Niinkauan kun se on olemassa, hyödyttää varsin vähän hieroa punaa poskiin tai peittää sairaaloista ihoa puuterilla tai juoksevalla maalilla."


Tietenkin myös kaunis ja viehkeä käytös ovat olennainen osa yleisvaikutelmaa! Kirjassa annetaan reseptejä myös mm. kuivien ja nihkeiden, hikoilevien käsien hoitoon ja kynsipuuterin valmistukseen, mutta ensin korostetaan tietenkin kauniiden kädenliikkeiden merkitystä.


Tämän päivän välillä hysteerisiksikin yltyvät alumiini-, parabeeni- ja hiusvärikeskustelut mielessä on jännä lukea kirjan varoituksia kauppojen vaarallisesta kosmetiikasta. Kirjassa neuvotaankin sekoittamaan kauneudenhoitoaineet itse, esimerkiksi hiusväriohjeita on lukuisia. Toisaalta itsekin sekoittelen hiusvärini nykyään keittiössä mm. kirjassakin mainitusta hennasta.


Myös salisyylihappo mainitaan taistelussa ihomatoja vastaan! Manteliöljykin löytyy omasta jääkaapistani ihan pelkästään ihonhoitoa varten :).

"Ihovoidetta, joka sisältää vahaa tai valaskalanrasvaa on vältettävä, sillä animaliset rasva-aineet tukkeavat ja laajentavat huokosia. Kasviöljyt kuten manteliöljy j. n. e. ovat parempia. Makeaa maitoa tai kermaa voi myöskin käyttää hyvällä menestyksellä. Erittäin vaikeissa tapauksissa on vaikuttava keino hieroa taudinalaisia paikkoja hyvin sotketulla ja vatkatulla seoksella, mikä sisältää salisyylihappoa 25 gr ja valkoista vaseliinia 25 gr."

Harmi, ettei INCI-tietouteni ole kovinkaan kummoista, olisi ollut mielenkiintoista arvioida kirjan reseptien vaikuttavuutta. Nykyäänkin toki julkaistaan erilaisia kotikosmetiikan valmistusoppaita, täytyykin tutustua johonkin sellaiseen :).


Erilaisten itsevalmistettujen seosten lisäksi kirjassa ehdotetaan hierontaa useankin kosmeettisen murheen ratkaisukeinoksi, eikä se tietenkään nykyäänkään ole mitenkään passé. 



Hajuvedet, kuten eau de cologne sisältyvät useisiin kirjan resepteihin, mutta niille omistetaan tietenkin myös ihan oma lukunsa ja tunnustetaan niiden valta.

"Oman mielihajuveden valitseminen ja käyttäminen osoittaa hienostunutta persoonallisuutta. Kuten tiedämme, ei mikään ole niin omiaan herättämään eloon muistoja, iloisia tai surumielisiä, kuin vanha tuttu tuoksu."

Meikkipussi taisi olla 1910-luvulla melko pieni, ehostuksesta on kirjassa vain muutamia mainintoja. Silmämeikki on kirjoittajan mielestä ok, huulien maalaaminen sen sijaan hyvän maun vastaista.

"Silmäripsien ja kulmakarvojen mustaaminen kiinalaisella tuschilla, pienen pensselin avulla, on vaaraton kaunistuskeino. Kulmakarvojen kasvua edistää pienellä harjalla harjaaminen aamuin ja illoin sekä pienellä vaseliinihiukkasella hierominen illoin."

"Huulien värjäämisen tuomitsee hyvä maku ja terve mieli kokonaan, sillä kalpeat ja verettömätkin huulet näyttävät paremmilta kuin keinotekoisesti maalatut."

Ulkoasuunsa voi jokainen vaikuttaa lähtökohdista huolimatta silti merkittävästi:

"Kenenkään naisen ei tarvitse nykyaikana olla ruman. Hyvällä vartalolla, hienolla hipiällä, hyvin hoidetuilla hiuksilla, käsillä ja hampailla ja maukkaalla puvulla voi sellainenkin, jota luonto on kohdellut enimmän äitipuolen tavoin, tehdä miellyttävän vaikutuksen".

tiistai 24. heinäkuuta 2012

Syntymäpäivän tuoksutulva


Juhlin syntymäpäivääni jo muutama viikko sitten, se oli arkipäivä ja sään vuoksi kävimme mieheni kanssa ihan vaan pienimuotoisesti Helsingissä hieman kätköilemässä, ostostelemassa ja elokuvissa. Rainavalinta oli Prometheus. Heräsin jokin aika sitten siihen, etten ollut tuonkaan elokuvan kultti-edeltäjiä, Alien-sarjaa nähnyt (niinkuin en monia muitakaan klassikoita), ja katsoimme ne sitten ennen Prometheusta. Melkoinen pannukakku oli tämä uusin, yli hilseen meni ja lujaa. Näyttelijöidenkin suoritukset olivat hieman pettymys.

Mutta mennään sitten lahjalistaan, ensimmäisenä on jo pitkään ostoslistallani ollut Chanelin eksklusiivi, joka piti tilata Belgiasta saakka. Se kuuluu siis Chanelin putiikkituoksuihin, ihastuin siihen nuuhkuteltuani sitä The Perfumed Courtin näytteestä. Monet sarjan tuoksuista on nimetty Coco Chanelille tärkeiden osoitteiden mukaan, 31 Rue Cambonilla on sijainnut tietysti Chanelin liike vuodesta 1921 saakka. Tuoksu on lanseerattu 2007, nenä on Chanelin in-house parfymööri Jacques Polge.

31 Rue Cambon on chypre, mutta siitä puuttuu chypre-tuoksujen olennainen ainesosa, kitkeräntuoksuinen oakmoss eli valkohankajäkälä. Itse rakastan nostalgisen tuoksuisia, kuivan kitkeriä "mummo"-chyprejä, mutta tokihan tämä on helposti lähestyttävämpi lajinsa edustaja, kuin monet muut. Muut chypreistä tutut nuotit toki löytyvät: bergamotti, labdanum ja patsuli. Lisäksi tässä tuoksuu etenkin mm. monista Chaneleista tuttu, hienostunut iiris. Muita rakennuspalikoita ovat alun pippuri ja iiriksen lisäksi löytyy ruusua ja ylang ylangia.

Monia chyprejä, niin kuin tätäkin, kuvaillaan usein erittäin hienostuneiksi tuoksuiksi, mutta itse koen tämän tuoksuluokan aika helposti lähestyttävänä ja kotoisana. Ja kaikkein parhaimmaksi ystäväksi tästä joukosta on osoittautunut 31 Rue Cambon, turvatuoksuni. Jos olisi pakko valita vain yksi, niin se olisi tämä, päivällä ja illalla, arkena ja juhlahetkinä.

Syysviirun näkemyksen pääset lukemaan tästä, kliks.


..Samassa tuoksuperheessa pysytään edelleen, löysin Huuto.netistä 100 millin vintage-version toisesta lempituoksustani, Miss Diorista (tai Miss Dior Originale nykyään). Omistan 30 millin pullon tänä vuona ostettua samalla nimellä kulkevaa tuoksua. Tämän mummon ikää en tiedä, mutta aika eri maata ovat! Vintage-versio on ainakin paljon paljon äänekkäämpi ja tujumpi painos, nykyinen on utuisempi ja sen särmät ovat hioutuneet vuosien varrella pois. Sen syvempiä keskusteluja en ole tämän kanssa vielä ehtinyt käymään.


Iiks, ja sitten tein vielä vanhenemispäivän kunniaksi vähän heräteostoksia Korresilla.. 100 millin tuoksupullot olivat hyvässä halvennuksessa, ja yllätin itseni valitsemalla joukosta tumman ja tiheän Pepper Jasmine Gaiac Wood Passion Fruitin. En ole yleensä kovin raskaiden tuoksujen ystävä, mutta tämä on hurmasi pehmeydellään. Päällimmäisenä haistan suklaanuotin ja puun. Tummuus muistuttaa minua miehestäni, joka hänkin ihastui tähän, ja on käyttänyt tuoksua oikeastaan minua enemmän.

Pakkauskin on todella kaunis, ja näppärä kääräistä auki/kiinni. 

Syysviirulta löytyy tämäkin tuoksu, ja hän on osannut kuvailla sitä minua paremmin.


Kotiutin Korresilta myös pakkauksen, jossa tuli Guava-vartalovoita ja -suihkugeeliä. Ihastuin tähän tuoksuun Best of Korres -pakkauksessa tulleen vartalovoin myötä. Tuo mieleeni ihanat lomamatkat Välimerellä, auringon lämmittämän ihon. Pehmeä tuoksu ei kuitenkaan ole liian voimakas. Koostumus on paksuhkoa, mutta helppoa levittää.


Vanhempani kysyivät lahjatoiveitani ja mainitsin nämä Paavo Castrénin tietopaketit antiikin historiasta. Uudessa Antiikin historiassa käydään läpi Kreikan ja Rooman historiaa ajallisesti limittäin, jolloin tapahtumien kulkua on helpompi hahmottaa. Antiikin käsikirja on hakusanateos. Suomalaisessa kirjakaupassa tein heräteostoksen, ja kiikutin kassalle Pariisi miehityksen jälkeen 1944-1949 -pokkarin. Aihe jäi kiinnostamaan luettuani Coco Chanelin sodanaikaisista vaiheista kertovan kirjan.

maanantai 17. lokakuuta 2011

Eeva Kilpi: Välirauha, ikävöinnin aika

kuva
Kirjoitin toukokuussa Eeva Kilven Talvisodan aika -muistelmateoksesta, ja nyt sitten vihdoin ja viimein palasin näihin Eeva Kilven (s. 1928) lapsuus/nuoruusmuisteloihin. Tuossa edellisessä postauksessa ylistin sen kirjan parissa viettämääni lukukokemusta: häilyvien muistikuvien tavoittelua, lapsen kipeidenkin kokemusten ja tuntemusten osuvaa kuvailua huumoria ja lämmönpilkahduksia unohtamatta.

Lapsuudenkoti Hiitolassa on jäänyt rajan taakse, uusi asumus on löytynyt uuden rajan läheltä metsän keskeltä Salolasta. Kirjailijan isä rakasti metsiä, ja niin on nuorelle Eevallekin luonto tärkeä vetäytymispaikka. Lapsuuden mielikuvitusleikkejä kiehtovassa lähimetsässä kuvaillaan todella kutkuttavasti! Kesän jälkeen olisi kuitenkin jatkettava koulunkäyntiä, ja sepä ei metsän keskeltä käsin onnistukaan. Tyttö joutuu muuttamaan kaupunkiin sukulaisten luo, josta käsin pystyy käymään oppikoulua. Poissa perheensä luota, poissa luonnosta, vaikka hän saakin pitää Lappeenrannassa hauskaa nuoren sukulaisparin luona asuessaan, tyttö ikävöi jatkuvasti perhettään. Tosin kirjailija epäilee, että hän itkee siinä samalla ne itkut, jotka sodan aikana jäivät itkemättä.

Hän tekee elämänsä ensimmäisen vastuullisen päätöksen, ja päättää jatkaa opintoja mummin, tädin ja tämän kirjaa kirjoittavan pastorimiehensä luona kaukana Keravalla, lähes pääkaupunkiseudulla. Kerrotaan nuoren tytön vähemmän innokkaasta koulunkäynnistä, uusista ystävyyssuhteista ja ihastuksista. 2010-luvulta luettuna kaikkea leimaa viehättäväkin viattomuus.

Ennen jatkosodan syttymistä perheen isä ostaa talon Imatralta, jonne ryhdytään rakentamaan jälleen uutta kotia.

Jälleen minua viehätti tässä ajankuva, ihan käytännön asioiden sekä henkisen ilmapiirin kuvailu, sekä herkät havainnot sukulaisista ja heidän välisistä suhteistaan, ja kertojan omasta kasvamisestaan. Kirjassa ei pysytä koko ajan visusti välirauhan välisessä ajassa, vaan raotetaan myös sukulaisten myöhempiä kohtaloita ja tarkastellaan pieniä tuokiokuvia ja historian tapahtumia useampien vuosikymmenten etäisyydeltä. Mielestäni tämä oli myös jotenkin jutusteleva ja avoin, lukiessa tuntui vähän kuin kirjailija olisi muistellut näitä asioita juuri minulle.

"Varhaisista muistoista johtaa säikeitä myöhempään elämään. Niin hauraita kuin ne ovatkin ja niin sotkuisia, tuntuu että elämä pysyy niiden avulla edes jotenkin koossa. Koossa pysyminen tuntuu tarkoituksenmukaiselta, vaikka tarkoituksesta ei pääsisikään perille."

keskiviikko 25. toukokuuta 2011

Eeva Kilpi: Talvisodan aika

"Muisti sallii pienen tuokion omakohtaista kokemusta, ulkonaisesti aivan liikkumattoman hetken. Me seisomme isän kanssa pihamaalla ja kuulostelemme. Jostakin kaukaa kuin taivaanrannan takaa kuuluu jatkuva kumu. Minun mielestäni se tuntuu myös jalkapohjissani, olen tuntevinani että maa vapisee, mutta liekö se mahdollista. Isä sanoi: - Se kuuluu Kannakselta. Ne ovat tykit.
  Kun ajattelen asiaa nyt, minusta tuntuu, että kuulemamme jylinä on saattanut olla myös Viipurin pommitus. Tapahtumien järjestys on siinä määrin hämärtynyt. Tai sitten se oli minun lapsuuteni sortuminen.  
  Osa minusta seisoo yhä siinä isän rinnalla omalla pihamaalla ja kuuntelee. Minä olen vielä hetken pikkutyttö, minulla on lapsuus, koti ja vanhemmat enkä minä ole vielä tajunnut, että Jumala ei kuullutkaan rukouksiani. 

Se hetki jatkuu eikä mikään mitä sen lisäksi tapahtuu ota sitä pois."

Enpä ole pitkään aikaan nauttinut tai liikuttunut kirjan lukemisesta näin paljon kuin lukiessani Eeva Kilven (1928-) muistelmateosta talvisodan ajalta, jolloin hän siis oli 11-vuotias!

Yleensä en pidä ollenkaan ainakaan fiktiivisistä lapsuuskuvauksista, ehkä koska ovat usein aika ankeita ja/tai niitä lukiessa muistuu liian hyvin mieleen omat kipeät kokemukset niiltä vuosilta. Mutta tätä lukiessani ei ollut tietoakaan sellaisesta, vaikka niin voisi luulla. Toki kirja oli siis hyvin koskettava, varsinkin koska Kilpi kuvasi kokemuksiaan, tunteitaan, muistojaan niin kauniisti ja eläväisesti, mutta ahdistava se ei ollut. Eeva Kilven perhe asui Hiitolassa Karjalassa, ja pian talvisodan syttymisen jälkeen perhe pakeni pommituksia lännemmäksi, ja sodan päätyttyä oli juurruttava uuteen kotiin. Evakossa elettiin tiiviisti sukulaisnaisten- ja lasten kanssa, ja niissä oloissa ihmisten väliset jännitteet ja paineet tuntuivat korostuvan erityisesti. Aikuisten välillä kummallisessakin suhtautumisessa lapsiin ja lasten juttuihin oli minullekin niin paljon tuttua.

Tykästyin tässä myös siihen, että muistikuvia kuvailtiin niin rehellisesti, kerrottiin kuinka hataria, epäselviä ja vääristyneitäkin ne välillä olivat. Enpä ole nimittäin muistelmissa tällaiseen muistojen kuvailutapaan törmännyt. Muistojen tukena Kilpi on käyttänyt alueen sotapäiväkirjaa, jossa kuvaillaan vihollistoimintaa ja säätä.

Kirjailija tuo mielestäni hienosti esiin sukulaistensa ja tuttaviensa persoonat, oli ihana lukea räiskyvästä nuoresta tädistä, haastavanluonteisesta äidistä, optimistisesta adventistitädistä, itsenäisestä mummista, läheiseltä tuntuvasta isästä, ja pienten sisarusten sekä serkusten pienistä konflikteista. Lapsi aisti myös aikuisten sukulaisten väliset skismat varmaan paremmin kuin nämä arvasivatkaan. 

Olen ollut jo jonkin aikaa jälleen hirmuisen kiinnostunut näistä ajoista, etenkin naisten ja lasten näkökulmasta. Tällaisista kuvauksista vain saa niin paljon paremmin kiinni sen ajan tunnelmista kuin perinteisemmästä sotahistoriasta. Tosin viime aikoina minua on alkanut kiinnostaa sekin, sehän se kaiken taustalla tietenkin oli. Itseänikin on hieman ihmetyttänyt tämä kiinnostus, mutta ehkä siinä on kyse siitä, kun on niin vaikea käsittää, että omillekin sukulaisille on tapahtunut jotain niin poikkeavaa. Itse kun on saanut kasvaa niin vakaassa yhteiskunnassa. Soditaanhan tänäkin päivänä, mutta tuhansien kilometrien päässä olevat tapahtumat eivät vaan kosketa samalla tavalla.

Eeva Kilpi on onnekseni kirjoittanut myös muita muistelmateoksia näistä ajoista, ja käsitellyt aihetta muussakin tuotannossaan, tartun niihin varmasti jatkossa :).


"Toinen tytär kulkee osan päivää huivi pässä, välillä taas hänenpunainen tukkansa on kammattu ihmeen hienoille kiiltäville rullille. Miten hän ne saa aikaan?
   - Paperilla, hän vastaa.
  Ja kun ei kukaan ota tajutakseen, miten rullat oikein syntyvät, hän näyttäytyy yhtenä päivänä paperirullat päässä. Hän on leikellyt kokonaisen sanomalehden kapeiksi suikaleiksi, kiertänyt ne pitkulaisiksi pötköiksi, suikertanut hiuksena niiden ympärille ja solminut ne päistään umpisolmuun. Siellä ovat sotauutiset, joita olisin niin mielelläni tutkinut, hänen hiustensa kihartimina. Sopii vain aavistella, mitä maailmaa mullistavia uutisia hänen päässään lukee. VIHOLLISEN HYÖKKÄYKSET PYSÄYTETTY VIIPURIN ETEEN. - - - Eräänä päivänä hänen päässään oli varmaan myös se uutinen, jossa sanottiin: NEUVOSTOLIITON RAUHANEHDOT JÄTETTY SUOMEN HALLITUKSELLE."

maanantai 23. toukokuuta 2011

Tyylin aika - Claire Aho Taidehallissa 29. huhtikuuta - 7. elokuuta 2011

kuva
Tykkään käydä silloin tällöin taidenäyttelyissä ja museoissa, etenkin taide piristää ja inspiroi minua paljonkin. Pidän varsinkin valokuvista ja vekkulista nykytaiteesta, joka antaa tilaa omille oivalluksille, sekä tietysti klassikoista. Perjantaina kävimme katsomassa Claire Ahon 50- ja 60-luvun muoti- mainos- ja aikakauslehtikuvista kootun näyttelyn nimeltä Tyylin aika. Kuvat olivat pääasiassa värivalokuvia, joten kokemus oli varsinainen piristysruiske. Kirkkaita värejä, kauniita selkeitä kuvia, ihania naisia kampauksineen, meikkeineen, vaatteineen ja terveine kurveineen. Kiinnitin huomioni etenkin 50-luvun ihaniin kampauksiin, mätsääviin värikkäisiin huuliin ja kynsiin, ja tosiaan siihen, että sen ajan (alusvaate)mainoksissa oli vielä normaalikokoisia naisia..

Täytyy myöntää, olen aina ollut aikamoinen nostalgikko ja eskapisti, kiinnostunut vanhoista esineistä, tarinoista historiasta. Tietyissä rajoissa jatkuvuus ja perinteikkyys vetoaa myös, esim. tässä näyttelyssä oli esillä kansikuvia lehdistä, jotka ilmestyvät edelleen (Apu, Suomen Kuvalehti, Eeva, MeNaiset), mainoskuvia tuotteista, joita löytyy vieläkin kaupoista (Fazerin Sininen, Jaffa) ja muutamien julkisuuden henkilöiden nuoruudenkuvia (Lenita Airisto -en olisi tunnistanut-, Pirkko Arstila, Teija Sopanen).

Näyttely on auki 7.8.2011 saakka, joten aikaa on vielä!

perjantai 13. toukokuuta 2011

Matti Kurjensaari: Loistava Olavi Paavolainen

Kuva
Takakannesta: "Olavi Paavolainen oli rikas ja värikäs henkilö, jonka vaikutus ulottui laajalti yli kirjallisuuden rajojen. Hän oli Tulenkantajien - itsenäisyydenajan ensimmäisen kirjallisen liikkeen - luojia ja johtajia, sen todellinen vaikuttajahahmo, mainosmies, aatteiden antaja. Hän oli näkijä ja profeetta, monessa asiassa aikaansa edellä.

Matti Kurjensaaren teos ystävästään Olavi Paavolaisesta on mittava henkilö- ja ajankuva. Se on vauhdikas ja loistava analyysi miehestä, jonka koko henkilö oli taideteos, ja joka halusi vaikuttaa kirjailijan tavoin - suoraan ihmiseen."


Olen viime aikoina lukenut ja lainaillut paljon tietokirjoja, olen aika utelias aiheesta kuin aiheesta, ja luen mielelläni sujuvaa ja helpohkoa tekstiä sisältäviä tietokirjoja ihan viihteenä. Vähän kuin aikakauslehtien artikkeleita (harmi, että olen niin hidas lukija, mielenkiintoisten kirjojen ja lehtien pinot vain kasvavat, kun tahkoan jotakin teosta läpi, tämänkin parissa meni varmaan kuukausi). Elämäkertojen anti minulle on ennen kaikkea ajan (ja paikan) kuvassa, jonkin henkilön elämän kautta saa jonkinlaisen käsityksen eri aikakausien tunnelmasta ja lisätietoa historiastakin.

Tämä "Loistava Olavi Paavolainen" oli kirjastossa tyrkyllä, josta sen nappasin. Jotakin olin kuullut tästä hahmosta, esim. talvi- ja jatkosotia käsittelevissä kirjoissa on ollut viittauksia Paavolaisen Synkkä Yksinpuhelu -kirjaan. Pokkari näytti ohuudessan ja keveydessään harmittomalta, mutta eipä se sitä sitten ollutkaan, ainakaan minulle. Ilman kummoisia taustatietoja Olavi Paavolaisesta (1903-1964), tai hänen aikansa kirjallisuudesta tätä oli todella hankala lukea. Elämäkertana tämä ei ollut mitenkään kattava, eikä selkeälukuinen, vaan sisältää tietenkin paljon minulle vieraita nimiä, teoksia ja kiemuraisia analyyseja esim. kirjallisuuden tilasta, ajan hengestä jne. Paavolainen vaikuttaa tämän kirjan perusteella todella erikoislaatuiselta persoonalta, jota en oikein pystynyt hahmottamaan tosiaan ilman mitään taustatietoja, tai lukematta yhtään hänen kirjoittamaansa kirjaa. Tosin kirja onnistui herättämään minussa mielenkiinnon lukea mainittuja kirjailijoita, ja uteliaisuuden moneen henkilöön. Ensimmäisenä tulee mieleen Helvi Hämäläinen ja Säädytön murhenäytelmä, jossa on henkilöhahmona karikatyyri Olavi Paavolaisesta. Ja kyllähän tästä välittyi esim. Paavolaisen nuoruuden 20-luvun tunnelma hyvin, siitä olikin ehkä mukavin lukea, samoin iso-isoäidin ja isoäidin aikaisesta Helsingistä.

Olavi Paavolaiselle oli muuten oma ja muiden, myös naistensa ulkonäkö tarkkaa, ja kirjan mukaan hän vaikutti jokaisen seurustelukumppaninsa ulkoiseen olemukseen. Nuorempana häntä kiinnosti myös muotipiirtäjän ammatti, ja sitä lähelle hän pääsi työskennellessään Turussa mainostoimistossa, jonka palveluksessa järjesti muotinäytöksiä ja -kuvauksia, olipa itsekin mallina. Toisena anekdoottina kirjasta täytyy blogini muihin aiheisiin liittyen mainita, etten ollut tiennyt, että natsit suhtautuivat kielteisesti naisten kauneudenhoitoon ja meikkaamiseen, kieltoa jopa valvottiin poliisivoimin, kunnes resurssit suunnattiin muualle.


Kirjan loppu oli Paavolaisen elämän lopun tavoin synkkä, tämä pätkä ehkä kertoo hyvin sen, millaisen kuvan hänestä tämän kirjan perusteella sain:
"Oliko hän sittenkin luonnonlahjakkuus, joka sisäisistä syistä ei pystynyt kehittämään itseään - päävoimanaan loitsunomainen, profeettamainen näkemisen kyky. Ja joka oli tuomittu putoamaan veneestä, kun aika muuttui. Ja kun ei enää saanut kosketusta aikaan, ei tiennyt mitä Suomessa ja maailmalla todella tapahtui, hän jäi tahallisesti ja tahattomasti syrjään. Ja kun ei enää ollut etulinjanmies, avantgardisti, hän ei halunnut olla mitään. Hän halusi kuolla."