Näytetään tekstit, joissa on tunniste kauneuskirjat. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste kauneuskirjat. Näytä kaikki tekstit

lauantai 29. elokuuta 2015

Josephine Fairley & Lorna McKay: Parfyymien salat


Minulta löytyy jo pikkuinen tuoksukirjasto, ja pakkohan se oli lukea myös tämä uusi, suomennettu parfyymikirja. Kirjan takana on Josephine Fairley, joka on kauneustoimittaja, hajuvesibloggaaja ja suklaayrittäjä. Hän on kirjoittanut monta muutakin kauneuskirjaa. Lorna McKay on perustanut yhdessä Fairleyn kanssa hajuvesiyhteisö The Perfume Societyn, luonut hajuvesiä Liz Earlelle ja toiminut kauneusalalla esim. sisäänostajana.


Kirjan alkuperäinen nimi on The Perfume Bible, mikä on mielestäni aika mahtipontinen nimi tälle kirjalle. Toisaalta aihetta käsitellään todella monesta eri näkökulmasta..

Alun perustietous esim. eri vahvuuksista, ainesosista, nopea historiakatsaus yms. eivät tarjoa juurikaan uutta vähänkään tuoksuihin perehtyneelle, mutta on hyvä ja napakka tietopaketti aloittelijalle. Kirjoittajat suhtautuvat aiheeseen kuitenkin niin intohimoisesti, että lukijankin on syytä olla varsin kiinnostunut tuoksuista..

Kirjaan on saatu myös haastatteluita kiinnostavilta tuoksualan ihmisiltä, kuten Guerlainin parfymööriltä Thierry Wasserilta ja Miller & Harris- nichemerkin Lyn Harrisilta. Jälkimmäisen haastattelu kertoo räätälöidyistä, yksilöllisistä hajuvesistä, joista en ainakaan itse tiennyt ennen tätä kirjaa juuri mitään.


Kirjassa arvostetaan ilahduttavasti historiaa ja klassikkohajuvesiä, mutta esitellään kattavasti myös niche-tuoksujen maailmaa.


Moni niche-tuoksumerkki oli minulle aivan uusi, vaikka monta tuttuakin oli joukossa! Oli mukava lukea eri merkkien taustoista :). Voisinkin piiitkästä aikaa tehdä tilauksen jollekin näytteitä myyvälle firmalle. (Näistä nettikaupoista löytyy paljon vinkkejä Tuoksufoorumilta.)


Top 100 hajuvettä -osiosta löytyy sekä sinne itsestäänselvästi kuuluvia klassikoita, että uudempia hittituoksuja ja muutama taitaa olla kirjailijoiden omia suosikkeja. Luku kannattaa lukea pienissä osissa, minua ainakin alkoi maalaileva tyyli hieman tympiä. Ote on siis analyyttisen sijaan melkoisen hekumoiva :D ! Miestentuoksut löytyvät erilliseltä listalta.


Kirjan tekijät taitavat reissata aika paljon, sillä "maailman parhaat hajuvesiliikkeet" löytyvät ympäri maailmaa. Monta kiinnostavaa liikettä vierailtavaksi esim. Pariisin tai Firenzen matkalla!


Ilman internetiä ei tuoksuharrastus olisi yhtä antoisaa, kuin se nyt voi olla! Täällä "tuoksuperiferiassa" asuva voi esim. tilata näytteitä ja tuoksuja netistä, intoilla muiden parfyymihörhöjen kanssa foorumeilla ja yhteisöissä, sekä lukea tuoksuarvioita useista laadukkaista hajuvesiblogeista.

Parfyymien salojen ulkoasu on aivan upea ja inspiroiva, tosin paikoin hieman vanhanaikainen. Suomennos on hieman kökkö ja ihmettelin joitakin suomentajan tekemiä käännösvalintoja. Hänen olisi kannattanut perehtyä aiheeseen hieman paremmin ennen hihojen käärimistä. Ehkä kannattaa lukea kirja alkuperäiskielellä, jos vain kielitaito riittää?  Kirjoitustyyli on aika naistenlehtimäinen, ja on tietysti makuasia, miellyttääkö se vai ei.

sunnuntai 7. syyskuuta 2014

Mariela Sarkiman Hair Bible


Sain vihdoin käsiini kirjastosta tämän Mariela Sarkiman tekemän seuraajan Make Up Biblelle (postaukseni siitä täällä), jonka annoin alkuvuodesta äidilleni syntymäpäivälahjaksi. Olen äitini kappaletta toki selaillut, mutta nyt vasta luin kirjan kannesta kanteen. Siinä missä Make Up Bible ei kertonut tällaiselle meikkeihin hurahtaneelle paljonkaan uutta, Hair Biblessa oli kyllä runsaasti hyödyllistä perustietoa!


Malleina on jälleen enimmäkseen tavallisia naisia muutamia poikkeuksia lukuunottamatta. Yksi kirjan kiehtovimpia osioita oli make overit, joita oli monta sivua. Nämä rohkeat naiset olivat antaneet tehdä rajujakin muutoksia hiuksilleen useampaankin kertaan. Värit vaihtuivat asteittain ja pitkätkin hiukset saattoivat lyhetä aivan hurjasti. Oli tosi mielenkiintoista nähdä samalla mallilla useampia aivan erilaisia kampauksia. Näitä make overeita tarkastellessa oma maku ja mieltymykset tulivat kyllä erittäin selkeästi esiin. Toki tiesin jo ennestään pitäväni eniten pehmeän naisellisista lookeista.


Upea juttu, että kirjan eteen on tehty valtavasti työtä, jotta siihen on saatu runsaasti kuvia erilaisista väreistä, hiustyypeistä ja leikkauksista. On aivan eri asia puhua tai kirjoittaa vaikka pehmeästä kerrostuksesta tai tummasta kuparista kuin näyttää siitä samalla kuva. Monestihan asiakkaan ja kampaajan välillä saattaa esiintyä kommunikaatiokatkoksia, kun kummallakin on samalle asialle päässään aivan eri merkitys. Itse esimerkiksi olen punaista hiusväriä tarkoittaessani ajatellut enemmän oranssia tai kuparia, kampaaja on luonnollisesti ajatellut punaista..

Kirja sisältää aivan perustietoa hiuksesta. Ehkä hyödyllisimpiä osuuksia oli hiusväreistä kertova, siinä tuli erilaiset tuotteet (kestovärit, sävytteet, suoravärit  yms.) selviksi ja sekä niillä voidaan (ja ei voida) tehdä. Myös em make over -osio havainnollisti minusta hiusten värjäämisen mahdollisuuksia hyvin. Kuvat havainnollistivat rajujen muutosten lisäksi hienovaraisen sävyttämisen vaikutuksia. Tosin hiusväriosiosta jäi minusta uupumaan täysin kaksi todella oleellista asiaa: allergiat ja kasvivärit. Kummastakaan ei mainittu halaistua sanaa.

Itselleni hyödyllisimpiä osioita oli hiusten muotoilusta kertova luku, jossa tehtiin selkoa erilaisista muotoilutuotteista ja -välineistä. Nämä ovat olleet itselleni aika lailla hämärän peitossa. Ahkera kampaajan tenttaaminenkaan ei ole tuottanut samanlaista tulosta kuin tämän kirjan lukeminen. Etenkin erilaisten kiharoiden aikaansaamiseen paneuduttiin huolella! Sain takataskuun muutamia yksinkertaisia, mutta elämää helpottavia kikkoja :).

Luontevaa jatkoa edelliselle luvulle olivat kampaustutoriaalit, joista suurin osa oli onnistuttu saamaan helponkuuloisiksi ja selkeiksi.

Suositeltavaa luettavaa siis kaikille hiuksista vähänkään kiinnostuneille!

torstai 30. tammikuuta 2014

Tammikuun suosikit


Olen tehnyt edellisen kuukauden suosikit -postauksen viime vuoden maaliskuusta, mutta meinasin nyt uuden vuoden kunniaksi palata näiden pariin. YouTuben kauneuskanavillahan näitä kuukauden suosikkeja listaillaan myös ahkerasti.

Suosittu Freemanin Pineapple Enzyme Mask on majaillut kylppärinkaapissani jo ties kuinka kauan (pakkauskin on ehtinyt uudistua), nyt puteli vetelee viimeisiään ja olen käytellyt sitä säännöllisesti kerran viikossa. Sain Sallan Miss Piggy's Pearl -blogin ihonhoitorutiinit-postauksesta hyvän vinkin: nämä ei-päivittäin tapahtuvat kauneudenhoitorutiinit kannattaa pyhittää tietyille viikonpäiville, niin muistaa hoitaa ne säännöllisesti. Niinpä olen naamioinut itseäni maanantaisin ja iho on tykännyt! Monethan käyttävät tätä tuotetta yhdessä murskatun aspiriinin kanssa, minulta ne loppuivat jokunen tovi sitten ja totesin, että tuote toimii oikein hyvin yksinäänkin! Epäpuhtaudet talttuvat, iho näyttää raikkaammalta ja tasaisemmalta. Pakkaustekstissä sanotaan näin: "Facial Enzyme Mask on kasvoille käytettävä entsyyminaamio, joka sisältää ananasuutetta ja AHA-happoja. Kuorii hellävaraisesti, kosteuttaa kevyesti, jättää ihon pehmeäksi ja kimmoisaksi." Freemania myydään ainakin Sokoksissa, toivottavasti ananasnaamio löytyy vielä hyllyiltä, vaikka verkkokaupasta en sitä onnistukaan bongaamaan.

Toinen huippuedullinen suosikki on ollut Yves Rocherin Jardins du Monde Californian Almond Shower Cream, ihan vaan herrrkullisen mantelintuoksunsa takia. Ja tämänkin pakkaus on muuten ehtinyt uudistua, toivottavasti sisältö on edelleen samaa tuoksuautuutta! Yves Rocherilta löytyy muuten myös Ecocert-sertifioituja luonnonkosmetiikan suihkutuotteita pikkurahalla :).

Luonnonkosmetiikan joulumyyjäisistä ostamani Laveran Rose Garden Hand Cream on kulkenut käsilaukussani, se on kolmesta kokeilemastani Laveran käsivoiteesta täyteläisin ja kosteuttavin. Hyvä ajoitus siis tämän käyttöönotolla. Nyt talvipakkasilla tosin tuntuu, että mikään kosteutus ei ole kuivuudesta karheille ja jopa haavaumilla oleville käsille tarpeeksi. Rose Gardenin tuoksu on vieno, luonnollinen, ihanan mehukas. Rose Garden -sarjassa on myös muita tuotteita, mm. deodorantti, vartaloöljy ja -voide.

En ole enää ollut niin intohimoisen kiinnostunut esim. uusista tuoksuista, mutta kylläkin onnellinen ihanaakin ihanamman tuoksukaapin omistaja :). Viime aikoina on ollut mukavampi käyttää samaa tuoksua useampana päivänä peräkkäin, eikä tuoksua joka päivä erilaiselta. Tammikuun käytetyin tuoksu oli Chanelin eksklusiivilinjan (myydään lähinnä Chanelin putiikeissa) suhteellisen uusi tulokas nimeltään 1932. Se on kuin light-versio lempituoksustani 31 Rue Cambonista. Aluksi minua tökki sen keveys, mutta täytyy sanoa, että nyt sydäntalvella on ollut ihana käyttää tällaista keväistä, kevyttä kukkaistuoksua. Siinä on myös juuri sopivasti pehmeyttä. Tuoksufoorumilaisten kanssa kimpassa hankitusta pullosta dekantoitu siivu on tullut kohta suihkittua loppuun. Kestoltaan 1932 on melko heikko, siksipä en edes harkitse tyyriin kokopullon hankintaa, varsinkin kun tosiaan omistan sen isosiskon.

Tuoksuista puheen ollen, käykääpä kurkkaamassa Pumpulipupun postaus hänen talven tuoksusuosikeistaan!


Tammikuussa kynsipostauksia on ollut normaalia enemmän, ihan siitä syystä, että innostuin kovasti kynsilakoista CesarsShopin bloggaajaillan jälkeen. Lähes kaikki kuukauden kosmeostoksetkin olivat kynsilakkoja :D. Paras ostos oli ehdottomasti Norjasta tilattu sika säkissä! Minua ei ole edes haitannut se, että lakat eivät pysy kynsilläni kovin hyvin, sillä olen tarttunut lakkapulloihin innolla lähes päivittäin :). Yritän kovasti vastustella kiusausta hankkia leimaustarvikkeet, sillä en tarvitsisi enää yhtään kosmetiikkaan liittyvää rahareikää lisää..


Kuun kivoimpia iltoja oli Pandan 25-vuotissynttärinsä kunniaksi järjestämä kosmetiikkabloggaajien miitti, johon en valitettavasti äkännyt ottaa kameraa mukaan. Panda oli yllätyksekseni hommannut myös sponsoreita, ja päivänsankarin lisäksi myös vieraat päätyivät lahjottaviksi. Goodie bagista löytyi vaikka mitä ihanaa, joista tulen varmasti kirjoittamaan kevään mittaan, mutta minulle kaikkein tarpeellisin asia oli ehdottomasti Glitterin lahjoittamat kosketusnäyttösormikkaat. Mustavalkoraidalliset sormikkaat ovat melko paksut ja sisäpuolelta ihanan pehmoiset, sormet ovat pysyneet näissä lämpiminä näillä kovillakin pakkasilla. Ja mikä parasta, älypuhelimen räplääminen onnistuu näillä oikein mainiosti! En tiennyt tarvitsevani tällaisia, mutta ovat oikein kivat, niin voi tappaa aikaa vaikka blogeja lukemalla kun venailee taas rauhassa lähijunaa..


Varsinkin alkukuusta oli kova lukuinnostus, luin myös pari kivaa kosmetiikka-aiheista pientä kirjaa..


Rauno Lahtisen Saippuaa! Puhtauden ja kauneuden historiaa mainoksissa käsitteli kosmetiikan, hygieniatuotteiden sekä kodinhoitoon liittyvien tuotteiden ja niiden mainonnan historiaa, kirjan esimerkkimainokset olivat pääosin 1920-1940 -luvuilta. Hauskaa, miten samantyyppisiä (katteettomia) lupauksia mainokset vilisivätkään jo vuosikymmeniä sitten. Onneksi esim. kosmetiikkalainsäädäntö on nykyään aivan eri luokkaa, eikä suorastaan vaarallisia tuotteita saa kaupitella samalla tavalla. Naisen aseman muutoskin tuli esille mainosten kautta, esim. 30-luvun deodoranttimainoksissa peloteltiin, että "jäät ilman miestä ja saat potkut, jos et käytä MUMia".


Sarah Jane Downingin Beauty and Cosmetics 1550-1950 laukkoo läpi kosmetiikan historian vuosisatojen yllättävän analyyttisesti, ja silti tämä noin 60-sivuinen pieni kirjanen on täynnä kiehtovia anekdootteja ja upeita kuvia. Oman kappaleeni tilasin Adlibriksestä alle kympillä.

maanantai 7. tammikuuta 2013

Miten voi säilyttää nuoruutensa


HelMetin asiasanahaun avulla löytyi tällainen pieni helmi: kauneudenhoito-opas vuodelta 1919! Kirjasta ei selviä alkuperäisteoksen nimi, mutta tekstistä paljastuu, että kyseessä on käännös, ehkäpä brittiläisestä teoksesta?


Minusta näitä vanhoja kauneuskirjoja ja muutenkin menneiden aikojen kauneudenhoitomenetelmistä lukiessa on kiinnostavaa vertailla ajan tuomia muutoksia tekniikoihin ja asenteisiin. Esimerkiksi tässä kirjassa painotetaan osittain aivan samoja asioita kuin tämän päivän meikkioppaissa ja naistenlehdissä: riittävää unta, liikuntaa, raitista ilmaa, terveellistä ruokavaliota ja vedenjuonnin tarpeellisuutta.

"Meidän rauhattomana aikanamme on unettomuus hyvin laajalle levinnyt ja yleinen sairaus, eikä mikään ole ajanpitkään ulkomuodolle sen vahingollisempaa. Iho menettää raikkautensa, silmät loisteensa ja koko hermosto kärsii siitä."

"Kun hermot rasittuvat, katoaa silmien kirkkaus ja huulien ja poskien kukoistava väri, mitä monenlaiset keinot kyllä voivat jonkunverran peittää, mutta eivät koskaan korvata. Nuorekas ulkomuoto vanhemmallakin iällä on terveitten elämäntapojen suoma palkinto. Raitis ilma huoneissa yöllä ja päivällä, päivittäiset kylvyt tai pyyhkeet, kohtuullisuus ruuassa ja juomassa, sopiva ruumiin liikunto ja, kuten sanottu, tarpeellinen uni ovat aivan välttämättömät."

Ennen kuin tarttuu meikkisuteihin, kannattaa siis huolehtia siitä, että perusasiat ovat kunnossa!

"Ennen kuin naiset turvautuvat kaunistuskeinoihin peittääkseen ihonsa puutteita, pitäisi heidän koettaa parantaa niiden syvempi ja varsinainen syy. Niinkauan kun se on olemassa, hyödyttää varsin vähän hieroa punaa poskiin tai peittää sairaaloista ihoa puuterilla tai juoksevalla maalilla."


Tietenkin myös kaunis ja viehkeä käytös ovat olennainen osa yleisvaikutelmaa! Kirjassa annetaan reseptejä myös mm. kuivien ja nihkeiden, hikoilevien käsien hoitoon ja kynsipuuterin valmistukseen, mutta ensin korostetaan tietenkin kauniiden kädenliikkeiden merkitystä.


Tämän päivän välillä hysteerisiksikin yltyvät alumiini-, parabeeni- ja hiusvärikeskustelut mielessä on jännä lukea kirjan varoituksia kauppojen vaarallisesta kosmetiikasta. Kirjassa neuvotaankin sekoittamaan kauneudenhoitoaineet itse, esimerkiksi hiusväriohjeita on lukuisia. Toisaalta itsekin sekoittelen hiusvärini nykyään keittiössä mm. kirjassakin mainitusta hennasta.


Myös salisyylihappo mainitaan taistelussa ihomatoja vastaan! Manteliöljykin löytyy omasta jääkaapistani ihan pelkästään ihonhoitoa varten :).

"Ihovoidetta, joka sisältää vahaa tai valaskalanrasvaa on vältettävä, sillä animaliset rasva-aineet tukkeavat ja laajentavat huokosia. Kasviöljyt kuten manteliöljy j. n. e. ovat parempia. Makeaa maitoa tai kermaa voi myöskin käyttää hyvällä menestyksellä. Erittäin vaikeissa tapauksissa on vaikuttava keino hieroa taudinalaisia paikkoja hyvin sotketulla ja vatkatulla seoksella, mikä sisältää salisyylihappoa 25 gr ja valkoista vaseliinia 25 gr."

Harmi, ettei INCI-tietouteni ole kovinkaan kummoista, olisi ollut mielenkiintoista arvioida kirjan reseptien vaikuttavuutta. Nykyäänkin toki julkaistaan erilaisia kotikosmetiikan valmistusoppaita, täytyykin tutustua johonkin sellaiseen :).


Erilaisten itsevalmistettujen seosten lisäksi kirjassa ehdotetaan hierontaa useankin kosmeettisen murheen ratkaisukeinoksi, eikä se tietenkään nykyäänkään ole mitenkään passé. 



Hajuvedet, kuten eau de cologne sisältyvät useisiin kirjan resepteihin, mutta niille omistetaan tietenkin myös ihan oma lukunsa ja tunnustetaan niiden valta.

"Oman mielihajuveden valitseminen ja käyttäminen osoittaa hienostunutta persoonallisuutta. Kuten tiedämme, ei mikään ole niin omiaan herättämään eloon muistoja, iloisia tai surumielisiä, kuin vanha tuttu tuoksu."

Meikkipussi taisi olla 1910-luvulla melko pieni, ehostuksesta on kirjassa vain muutamia mainintoja. Silmämeikki on kirjoittajan mielestä ok, huulien maalaaminen sen sijaan hyvän maun vastaista.

"Silmäripsien ja kulmakarvojen mustaaminen kiinalaisella tuschilla, pienen pensselin avulla, on vaaraton kaunistuskeino. Kulmakarvojen kasvua edistää pienellä harjalla harjaaminen aamuin ja illoin sekä pienellä vaseliinihiukkasella hierominen illoin."

"Huulien värjäämisen tuomitsee hyvä maku ja terve mieli kokonaan, sillä kalpeat ja verettömätkin huulet näyttävät paremmilta kuin keinotekoisesti maalatut."

Ulkoasuunsa voi jokainen vaikuttaa lähtökohdista huolimatta silti merkittävästi:

"Kenenkään naisen ei tarvitse nykyaikana olla ruman. Hyvällä vartalolla, hienolla hipiällä, hyvin hoidetuilla hiuksilla, käsillä ja hampailla ja maukkaalla puvulla voi sellainenkin, jota luonto on kohdellut enimmän äitipuolen tavoin, tehdä miellyttävän vaikutuksen".

keskiviikko 8. elokuuta 2012

Heinäkuun suosikit


Kesällä ei malttaisi millään istahtaa tietokonepöydän ääreen (meillä ei tällä hetkellä ole ehjää läppäriä) hiomaan blogipostauksia ja muokkaamaan kuvia, anteeksi siis hiljaisuus. Kännykällä kyllä luen ahkerasti muiden blogeja.

Yllä oleva Fisherman's Friend -rasia on kulkenut käsilaukussani jo pidempään, sisältäen raikkaita hajuvesinäytteitä niitä aamuja varten kun ei edes hajukaapilla ehdi käydä. Tai niitä iltapäiviä, jolloin päivän tuoksu on jo haihtunut pois. Pääasiassa raikkaita ja virkistäviä siksi, koska todennäköisesti nuo aamut ovat aikasen unenpöpperöisiä, asettelen siis toiveita, josko tuoksu auttaisi yhtään heräämään. Tällä hetkellä rasiasta löytyy Heeleyn Figuier, Sel Marin ja Verveine, Chanelin 28 La Pausa, Eau de Cologne, 31 Rue Cambon ja Sycomore, Czech & Speaken Rose, Annick Goutalin Ninfeo Mio, Honoré des Présin Sexy Angelic ja Parfum d'Empiren Eau de Gloire. Lisäksi veskassani lymyilee yksi Hannele ja Acqua di Parma Colonia.


Heinäkuun käytetyimpiä tuoksuja olivat Acorellen Jardin des Thés ja Hermèsin Un Jardin après la mousson. Teepuutarhaa käytän kölninveden tapaan, sillä se on todella haihtuvainen luonnonkosmetiikkatuoksu. Sääli, sillä rakastan sen pehmeää bergamottisuutta. Olen nyt testaillut The Different Companyn Bergamotea tuoksutapaamisissa muutaman kerran, luulen, että hankin sen jossain vaiheessa tämän korvaajaksi. Un Jardin après la mousson on uudemmista tuoksuistani ainoa, jonka pinta on vajunut edes hieman (tosin osa siitä on siirtynyt tuoksututtavalle näyteputkilossa)! Se on mielettömän hauska ja piristävä tapaus, huumorintajuisin tuoksuni. Sopii raikkaan viileän mausteisuutensa takia kesään, mutta kyllä se lunastaa paikkansa myös ankeassa loskasäässä.


Inglotin Cream Blush "84" voidemainen poskipuna on ollut nyt käytössä oikeastaan joka kerta, kun olen meikannut. Koen, että tämä pysyy hikoillessa paremmin kuin puuterimainen puna, jota tosin lisään joskus vielä tämän päälle. Sävy on mukavan neutraali, yleensä laitan jotain persikkaista sävyä tämän kaveriksi. Tämä on ihanan nopea levittää, ensin laitan sormella täplän keskelle poskea, ja alan häivyttää etusormen syrjällä.


Luin pitkästä aikaa dekkarin! Luin niitä jossain vaiheessa enemmänkin, erityisesti Anne Holtia, Sujata Masseyta, Donna Leonia ja Unni Lindelliä. Pidin etenkin Anne Holtin kirjojen yhteiskunnallisesta otteesta, mutta kyllähän nuo alkavat sarjoissaan toistaa itseään aika nopeasti. Nykyään luen eniten asiaproosaa: popularisoitua tiedettä, elämäkertoja, muistelmia, pamfletteja yms. Nekin ovat usein erittäin ahmittavia opuksia, ja usein tuntuu että totuus on tosiaan tarua ihmeellisempää.

Marja-Liisa Heinon uudehko romaani Niemisen tyttövainaan tapaus kiinnitti huomioni viime talvena siksi, koska siinä on paljon minua kiinnostavia aiheita: Tampere tapahtumapaikkana, Jatkosodan aika, kotirintaman kuvaus, lotat, vuoden 1918 sota taustalla, käpykaartilaiset, kommunistisen vastarintaliikkeen aktivistit ja heitä jahtaava Valpo, sotavankileirit. Mukaan on mahtunut vielä romantiikkaakin. Melkoinen paketti tämä noin 200-sivuinen romaani. Tampereen murteella käyty dialogi oli kirjan herkullisinta antia, antoi jännän kontrastin synkille aiheille. Itse asiassa hörähtelin useasti ääneen tätä lukiessa, romaanin loppupuolella sitten vakavoiduttiin. 


Luin myös hajuvesikirjan! Gogol ei tälle paljon pisteitä antanut, minkä kyllä ymmärsin kirjaa lukiessani. Chandler Burrin (New York Timesin hajuvesikriitikko) teksti on välillä suorastaan raivostuttavan yksityiskohtaista palaveripullia myöten, mutta kirjassa oli myös erittäin kiinnostavia ja mukaansatempaavia jaksoja. The Perfect Scent kertoo kahden hajuveden kehitysprosessista ja samalla tulee selväksi amerikkalaisen ja eurooppalaisen hajuvesiteollisuuden erot. Sarah Jessica Parkerin debyyttituoksun Lovelyn syntymistä seurataan tämän Sinkkuelämää-tähden näkökulmasta, Hermèsin Jardin sur le Nil -tuoksun matkaa ideasta valmiiksi tuoksuksi taasen tuolloin Hermèsillä in-house parfymöörinä aloittaneen Jean Claude Ellenan vinkkelistä. Kirjassa oli paljon minulle uutta asiaa hajuvesistä ja parfyymiteollisuudesta, mm. se, miten pienessä roolissa itse parfymööri on joidenkin tuoksujen kehittelyssä. Muutenkin kirja avasi kiinnostavasti tämän bisneksen toimintatapoja. Minusta Burr vaikutti aika suorapuheiselta, ja tuli tunne, että lukija saa tässä nyt tietää isojakin sisäpiirin salaisuuksia. Tiedä sitten :). Ehkäpä maailmasta löytyy paremminkin kirjoitettuja opuksia näitä tietoja tarjoamaan, mutta kyllä minä viihdyin The Perfect Scentin parissa paikoin erittäinkin hyvin.

keskiviikko 22. helmikuuta 2012

Tuoksujen kirja


Selailin tuossa päivänä eräänä mitä pääkaupunkiseudun kirjastot tarjoavat erilaisilla kauneudenhoitoon yms. liittyvillä asiasanoilla, ja löysin sitä kautta tämän ihastuttavan 60-luvun hajuvesikirjan: Effi Hornin Tuoksujen kirja - Parfyymien lumoava maailma (alunperin Zauber un Geheimnis der schönen Düfte)! Tämä onkin tietääkseni yksi harvoja suomeksi julkaistuja tuoksukirjoja.


Murheellisena ajattelin sitä päivää, kun kirjan palautus olisi väistämätöntä, kunnes hoksasin tarkistaa, josko joku kuitenkin kauppaisi tätä netin välityksellä. Huuto.netissä ja verkko-antikvariaateissa olikin tätä ihan hyvin saatavilla, ja vielä erittäin edullisesti. Kirjastossakin näkyy olevan useampi kappale, ihanaa, että ovat älynneet säilyttää tämän valikoimissaan.


Minulla ei todellakaan ole asiantuntemusta ottaa kantaa siihen, ovatko kirjan tiedot vielä näin yli neljän vuosikymmenen jälkeen miten paikkaansapitäviä. Oli tai ei, lukukokemus oli erittäin viehättävä. Minusta esim. siinä jatkuvuudessa, että kirjassakin mainittuja klassikkotuoksuja löytää edelleen parfymerioiden hyllyillä, on jotain todella kutkuttavaa. Tokihan monia on reformuloitu, pullojen ulkoasuja muutettu jne. mutta silti!


Kirjassa käydään läpi mm. parfyymien varhaishistoriaa, raaka-aineita ja valmistustapoja, nuotteja ja tuoksutyyppejä, alan kehitystä, Italian, Ranskan, Englannin ja Saksan tuoksuperinteitä, pohditaan tuoksujen lumovoimaa ja annetaan käyttövinkkejä.


Kirjan kuvitus on hurmaava.


Suurista nenistäkin on muutama sananen.


"Pienestä parfyymiaapisesta", eli nuottilistoissa vilisevien mystisten nimien selventämisestä suomen kielellä olin erityisen ilahtunut. Toki näistä löytyy verkosta tietoa sitä halajavalle, mutta ainakin itse joudun aina hieman pinnistelemään kun luen näistä englanniksi. 


Blondeille, bruneteille ja punapäille annettujen parfyymin valitsemisvinkkien lisäksi kirjan sympaattisimpia osioita on tämä, joka opettaa lausumaan tuoksujen nimet oikein :).

sunnuntai 18. joulukuuta 2011

Mariela Sarkima: Make Up Bible

Tätä on arvioitu kauneusblogeissa jo ihan kattavasti, mutta ajattelin nyt minäkin kertoa mielipiteeni, kun vihdoin sain tämän kirjastosta viikkoja jonoteltuani :). Kirja ei tosin olisi mitenkään kallis, esim. BookPlussasta kotiinkannettuna 20,90. Kuten ehkä olette huomanneet, tykkään lukea näitä meikkikirjoja aina vaan, vaikka niissä yleensä samat asiat toistuvatkin. Toisaalta meikkitrendit menevät hurjalla vauhdilla eteenpäin ja uusia tuotetyyppejä ja tekniikoita tulee jatkuvasti, joten valitettavasti nämä perusteoksetkin vanhentuvat siltä osin aika nopeasti. Ehkä sen takia tästä kirjasta ei löytynyt kovin säväyttäviä meikkikuvia, mutta itse olisin kyllä kaivannut enemmän silmäkarkkia (kuten Rae Morrisin vastaavista opuksissa). Toistosta huolimatta itselleni parasta antia näissä kirjoissa ovat ihanat väritaulukot, joita tästäkin Mariela Sarkiman kirjasta onneksi runsaasti löytyy :).


Esimerkiksi eri silmienväreille sopivat luomivärit. Ei mitään uutta, mutta jostain syystä nämä jaksavat aina viehättää!


..ja eri hiustenväreille sopivat huulipunasävyt..


..sekä selostus erilaisista poskipunavaihtoehdoista..


Muutenkin pidin kirjan poskipunaosiosta, tällä kertaa kerrottiin erilaisia tapoja laittaa poskipunaa :).


Myös kasvojen eri muodot oli esitetty hyvin havainnollisesti, samoin näille kasvotyypeille sopivat korostus- ja varjostustyylit.


Ihon sävyn määritys -osio oli ainakin itselleni hyödyllinen, sillä olen aina vaan epävarma omastani.


Samoin eri silmien muodot ja niille sopivat meikkaustavat.



..myös huulet opetetaan meikkaamaan itselle sopivalla tavalla.


Samaa havainnollisuutta olisin kaivannut näihin step-by-step -meikkitutoriaaleihin, joissa neuvottiin silmien meikkaamista, sillä näissä kuvissa silmät ovat hyvin pienet. Miksei silmistä ollut lähikuvia? Kokonaisuushan olisi näkynyt tuosta isosta kuvasta joka tapauksessa.

Ohuehkossa meikkiraamatussa oli minun makuuni hieman liikaa perustietoa tyyliin "tämä tässä on ripsiväri" ja muita ympäripyöreitä itsestäänselvyyksiä "muista juoda tarpeeksi vettä". Kyllä nyt luulisi tällaisten perusasioiden olevan meikeistä hiemankaan kiinnostuneiden naisten hallussa jo ennen kirjaan tarttumistakin?

Ulkoasu on mukavan raikas ja pirteä, mutta ohut fontti oli hieman hämärässä vaikeasti luettava, ja hauskojen "Kääk!" -meikkimokaosioiden pientä kirjasinta sain tihrustaa todella lähietäisyydeltä.

Malleina muuten oli Kodin kuvalehden tapaan enimmäkseen tavallisia eri-ikäisiä naisia, mikä oli hieno juttu, oli kiva katsella uusia ja erilaisia kasvoja, suomalaisissa naistenlehdissä kun samat mallit tulevat turhankin pian tutuiksi.

Kirja ei tarjonnut itselleni mitään maatamullistavia uusia niksejä, mutta edellämainittujen havainnollistavien taulukoiden avulla kivoja sävysuosituksia ja muuta selkeytystä uumoilemiini asioihin.

Kirjalla on omat, kivat sivutkin, joilla kirjaa voi myös selailla!

Lisää arvioita (ja tasokkaampia kuvia) löytyy esim. seuraavista blogeista: Lazy Dynamite, Tyttö ilman helmikorvakorua, Meikkileikkejä.