Näytetään tekstit, joissa on tunniste kirjat. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste kirjat. Näytä kaikki tekstit

tiistai 29. marraskuuta 2016

Paras keittokirja!


Olen lukenut tänä vuonna (aloin siis vegaaniksi vuoden alussa) jonkun verran aiheeseen liittyviä kirjoja, enimmäkseen eläinoikeuksia koskevia, mutta myös poliittisemmin ruokaa käsitteleviä. Lukulistalla on vielä ainakin Taru Anttosen ja Jukka Vornasen Lihansyöjien maa sekä Hanna Partasen Puurot ja vellit sekaisin - miksi syömisestä tuli niin vaikeaa?

Paras ruokakirja on kuitenkin ehdottomasti ollut Chocochili-bloggaajan, Elina Innasen, Vegaanin keittiössä, joka onkin suosittu kirja! Oma kappaleeni on nimittäin jo neljäs painos. Häneltä on ilmestynyt myös Viiden tähden vegaani -kirja, johon en ole vielä ehtinyt tutustua. Innanen pitää muuten Turussa Vegekauppaa ja Vegekaupan verkkokauppaa, joista voi ostaa signeeratut kappaleet, jos haluaa :). Vegekaupasta saa myös vegaanista kosmetiikkaa ;).

Hieman kirjaa ostaessani epäilytti, tulisiko resepteistä kokattua, mutta varsinkin pääruokia on kokeiltu jo monen monta, eikä epäonnistuttu kertaakaan! Innasella on kausiruokafilosofia, joten itsekin olen yrittänyt valita reseptejä, joissa on kauden kasviksia. Suurimpaan osaan resepteistä löytyy ainekset perusruokakaupoista, poikkeuksena mm. seitaniin tarvittava gluteenijauho ja kikhernejauho. Varsinkin jos (ostaa etnisistä ruokakaupoista,) liottaa ja keittää pavut, linssit ja kikherneet itse, tulee monista ruuista todella edullisia. Vaikka eivätpä ne tölkkipavutkaan kalliita ole..

Kirjan lopussa on ainesosahakemisto, joten jos sinulla on iso määrä jotain kasvista, hakemistosta voi etsiä reseptejä, joihin sitä käyttää. Samaten kirjasta löytyy muitakin säästövinkkejä. Lisäksi neuvotaan yrttien kasvattamisessa, papujen keittämisessä, idätyksessä ja versojen kasvattamisessa sekä kerrotaan lisää eksoottisemman kuuloisista aineksista (harissa, psyllium, Sriracha).

(Gluteenijauhoa saa esim. Ruohonjuuresta, Vegekaupoista tai ehkä joistain leipomoista myös. Kikhernejauhoa eli gram-jauhoa löytyy etnisistä kaupoista.)


Reseptit on jaoteltu salaatteihin, keittoihin, täytettyihin leipiin ja burgereihin, pääruokiin, dippeihin, kastikkeisiin ja levitteisiin, suolaisiin leivonnaisiin, aamiaisiin ja välipaloihin sekä makeisiin herkkuihin.

Ohjeet ovat neljälle, mutta kokemuksesta sanoisin, että osassa resepteistä valmis ruokamäärä on jäänyt aika pieneksi ainakin tälle fyysisesti aktiiviselle duunaripariskunnalle. Jos perheenne on isoruokainen, kannattaa ehkä puolitoistakertaistaa tai kaksinkertaistaa reseptit. Joissain resepteissä maustemäärät ovat mielestäni vähän pieniä, joten jos tykkäät mausteisesta ruoasta, lisää niitäkin. Plussaa siitä, että suurimmassa osasta ohjeita on jotain kasviproteiinia. Soijarouhetta ei onneksi ole liian monessa reseptissä.

En ole mikään keittiövirtuoosi, mutta siitä huolimatta olen saanut kaikki ruoat onnistumaan. On kiva lähteä kokeilemaan uutta reseptiä kirjasta, kun luottamus tässä vaiheessa on jo niin kova :). Menneenä viikonloppuna teimme kirjan ohjeilla Uunissa paahdettua lanttua, kirherneitä ja vihreitä papuja, Bataattifalafeleja, Kikherne-pinaatticurrya, Hummusta ja Lanttusämpylöitä. Kaikista tuli tosi hyviä!


Ehdoton suosikkini kirjassa on Viiden minuutin suklaakakku, joka valmistuu siis mikrossa! Helppoa ja taivaallisen hyvää! Sekä Seitanin perusohjetta, että Cola-seitania on meillä tehty myös lukuisia kertoja. Iisiä, nopeaa, halpaa ja hyvää kasviproteiinia :).

Kuvat kirjassa ovat upeita ja taitto selkeä. Innasen kommentit resepteihin on painettu vähän hankalasti luettavalla fontilla, joten siitä miinusta. Olen huomannut, että keittokirjan ulkoasulla on minulle suuri merkitys siihen, teenkö reseptejä oikeasti. Jos ruuista ei ole hyviä valokuvia, se laskee kokkailuintoa huomattavasti.


Onko teillä lempparikeittokirjaa?

maanantai 11. heinäkuuta 2016

Sunnuntain silmät


Sateisena sunnuntaina ehdin meikkailemaan ihan huvikseen. Meikkaillessani kuuntelen yleensä YouTube-videoita tai YleAreenan loistavaa tarjontaa. Yle Radio 1:llä on tällä hetkellä teemana Keskiajan heinäkuu, jossa aihetta lähestytään vaikka mistä eri näkökulmista. Meikatessa taisin kuunnella Matka Itämaahan -sarjaa.

Luin tässä muuten myös loistavan keskiajalle sijoittuvan romskun, nimittäin Kristiina Vuoren esikoisteoksen Näkijän tyttären. Mikäli olet teininä tai myöhemminkin ahminut Kaari Utrioita, niin suosittelen tutustumaan Kristiina Vuoreen. Minusta Vuoren henkilöhahmot olivat vähemmän kliseisiä kuin Utriolla, vaikka kirjasta tosin löytyikin esim. stereotyyppisen ilkeä äitipuoli :D.


Netflix'kin on tarjoillut vaikka mitä kivaa viime aikoina. Orange is the New Blackista tuli uusi tuotantokausi, jonka ahmaisin oitis. Kausi alkoi todella komediallisena mutta sai loppua kohden melko synkkiä sävyjä. Lontooseen sijoittuvan Marcella-dekkarisarjankin ahmaisin tuossa tuokiossa, yöunien kustannuksella. Marcellan takana on Silta-sarjan luoja Hans Rosenfeldt. Leikkaukset ja musiikki olivat tyylikkäitä, ja juonikin imaisi heti mukaansa! Välillä oli todella jänniä paikkoja ja loppuratkaisu oli yllätys ainakin minulle.


Meikissä käytin minipalettiprojektin Dior Stylish Movea ja indiekosmetiikkamerkki Meow Cosmeticsin Ideal Eyes-luomivärejä That Cat! ja Tongue Tied. Huulipuna on Clarinsin Rouge Eclat Satin Finish Age-Defying Lipstick sävyssä 07 Red Wine.

torstai 29. lokakuuta 2015

Kynnet #lukuhaasteen henkeen


..vähän kauempaa otettu kuva, kynsinauhani kun eivät kestä lähempää tarkastelua :D.

Sain viime viikonloppuna vihdoin aikaiseksi kokeilla sanomalehtimanikyyriä, jossa sanomalehdenpalaset kastellaan alkoholiin ja painetaan kynttä vasten, jotta painomuste siirtyy kynsiin. Lopputulos oli vähän sinnepäin, mutta sen verran helppo koristelutyyli, että tulee varmasti kokeiltua toistekin. Päälle vielä teemaan sopivia tarroja.

Marraskuussa starttaa toista kertaa kirjailija Karo Hämäläisen toimesta #lukuhaaste, jossa luetaan vähintään 30 sivua kirjallisuutta joka päivä.

"Joka päivä luetaan. Seuraavan päivän annosta ei voi lukea ennalta, eikä seuraavana päivänä paikata edellistä. Luettavan on oltava kaunokirjallisuutta tai kertovaa tietokirjallisuutta - opaskirjat, töihin liittyvät raportit ja oppikirjat on luettava lukuhaasteen sivumäärän päälle.

Sivut saa lukea useassa erässä. Enemmän saa lukea ja muutakin saa lukea, kunhan kolmekymmentä sivua kirjallisuutta päivässä tulee täyteen. Himolukijat voivat tehdä haasteesta progressiivisen: sivujen määrää lisätään kymmenellä päivittäin, jolloin marraskuun viimeisenä päivänä päiväannos on reilut kolmesataa sivua.

On suositeltavaa lukea kirjaa tai erityistä lukulaitetta. Painetun kirjan lukeminen on tutkitusti erilaista kuin vaikkapa tietokoneen ruudulta lukeminen. Painettua kirjaa luetaan, ei selailla. Kun lukee laitetta, jossa ei ole nettiyhteyttä, lukemisesta tulee yhtäjaksoista sen sijaan, että välillä pomppisi tarkistamaan meilejä ja kurkkaamaan Facebookista uusimmat huumorivideot."

Jos haluaa haasteen suorittamisesta hieman yhteisöllisempää, kannattaa liittyä Facebook-tapahtumasivulle, jossa jaetaan lukuvinkkejä, vapaaehtoisia lisähaasteita ja kysellään esim. kirjailijoilta, miten lukuhaaste etenee. Karo Hämäläinen lupailee myös kirja-arvontoja. Tällä hetkellä osallistujia on jo 1800, joten ryhmä lienee varsin aktiivinen!

Minä olen lukenut viime aikoina todella minimaalisesti, joten tämä haaste on todellakin paikallaan! Olen erityisesti tietokirjallisuuden ystävä, mutta enköhän ota mukaan kaunokirjallisuuttakin.

lauantai 29. elokuuta 2015

Josephine Fairley & Lorna McKay: Parfyymien salat


Minulta löytyy jo pikkuinen tuoksukirjasto, ja pakkohan se oli lukea myös tämä uusi, suomennettu parfyymikirja. Kirjan takana on Josephine Fairley, joka on kauneustoimittaja, hajuvesibloggaaja ja suklaayrittäjä. Hän on kirjoittanut monta muutakin kauneuskirjaa. Lorna McKay on perustanut yhdessä Fairleyn kanssa hajuvesiyhteisö The Perfume Societyn, luonut hajuvesiä Liz Earlelle ja toiminut kauneusalalla esim. sisäänostajana.


Kirjan alkuperäinen nimi on The Perfume Bible, mikä on mielestäni aika mahtipontinen nimi tälle kirjalle. Toisaalta aihetta käsitellään todella monesta eri näkökulmasta..

Alun perustietous esim. eri vahvuuksista, ainesosista, nopea historiakatsaus yms. eivät tarjoa juurikaan uutta vähänkään tuoksuihin perehtyneelle, mutta on hyvä ja napakka tietopaketti aloittelijalle. Kirjoittajat suhtautuvat aiheeseen kuitenkin niin intohimoisesti, että lukijankin on syytä olla varsin kiinnostunut tuoksuista..

Kirjaan on saatu myös haastatteluita kiinnostavilta tuoksualan ihmisiltä, kuten Guerlainin parfymööriltä Thierry Wasserilta ja Miller & Harris- nichemerkin Lyn Harrisilta. Jälkimmäisen haastattelu kertoo räätälöidyistä, yksilöllisistä hajuvesistä, joista en ainakaan itse tiennyt ennen tätä kirjaa juuri mitään.


Kirjassa arvostetaan ilahduttavasti historiaa ja klassikkohajuvesiä, mutta esitellään kattavasti myös niche-tuoksujen maailmaa.


Moni niche-tuoksumerkki oli minulle aivan uusi, vaikka monta tuttuakin oli joukossa! Oli mukava lukea eri merkkien taustoista :). Voisinkin piiitkästä aikaa tehdä tilauksen jollekin näytteitä myyvälle firmalle. (Näistä nettikaupoista löytyy paljon vinkkejä Tuoksufoorumilta.)


Top 100 hajuvettä -osiosta löytyy sekä sinne itsestäänselvästi kuuluvia klassikoita, että uudempia hittituoksuja ja muutama taitaa olla kirjailijoiden omia suosikkeja. Luku kannattaa lukea pienissä osissa, minua ainakin alkoi maalaileva tyyli hieman tympiä. Ote on siis analyyttisen sijaan melkoisen hekumoiva :D ! Miestentuoksut löytyvät erilliseltä listalta.


Kirjan tekijät taitavat reissata aika paljon, sillä "maailman parhaat hajuvesiliikkeet" löytyvät ympäri maailmaa. Monta kiinnostavaa liikettä vierailtavaksi esim. Pariisin tai Firenzen matkalla!


Ilman internetiä ei tuoksuharrastus olisi yhtä antoisaa, kuin se nyt voi olla! Täällä "tuoksuperiferiassa" asuva voi esim. tilata näytteitä ja tuoksuja netistä, intoilla muiden parfyymihörhöjen kanssa foorumeilla ja yhteisöissä, sekä lukea tuoksuarvioita useista laadukkaista hajuvesiblogeista.

Parfyymien salojen ulkoasu on aivan upea ja inspiroiva, tosin paikoin hieman vanhanaikainen. Suomennos on hieman kökkö ja ihmettelin joitakin suomentajan tekemiä käännösvalintoja. Hänen olisi kannattanut perehtyä aiheeseen hieman paremmin ennen hihojen käärimistä. Ehkä kannattaa lukea kirja alkuperäiskielellä, jos vain kielitaito riittää?  Kirjoitustyyli on aika naistenlehtimäinen, ja on tietysti makuasia, miellyttääkö se vai ei.

maanantai 17. elokuuta 2015

Matti Rämö - Polkupyörällä Ukrainan halki Istanbuliin


Luin jo kolmannen Matti Rämöni, tuorein hänen polkupyörämatkakirjoistaan on Polkupyörällä Ukrainan halki Istanbuliin. Aiemmin olen matkannut Rämön kanssa Jäämerelle ja Kaakkois-Aasiassa. Löysin kirjat radion äänikirjan kautta, kun hän luki itse kirjaansa Rengasrikkoja Saharassa.

Kesällä 2013 Rämö polki Helsingistä Istanbuliin Baltian, Valko-Venäjän, Ukrainan ja Transnistrian kautta. Ukrainassa hän hyppäsi Georgian lauttaan ja tie vei Mustanmeren rannikon ja vuoristosolien kautta Istanbulissa opiskelevan tyttären luokse.

Näiden lukeminen on mielestäni jotenkin todella rauhoittavaa, paikoinhan niissä toistetaan päivästä toiseen samoja matkanteon rutiineja. Mutta minä vaan rakastan lukea yhä uudestaan mantelin mutustelusta ja teltan pystytyksestä :D. Tosin matkakirjailija on tehnyt aivan valtavasti taustatyötä, sillä ne ovat paikoitellen todella informatiivisia historia- ja politiikkaselostuksineen. Rämö osaa myös kauniin maalailun, ensimmäinen matkapäivä päättyy näin: "Kun saan tavarat paikoilleen, vetäydyn sisälle vaihtamaan vaatteet ja illallistamaan. Soinen kosteus hönkii viileää ilmaa, kun käperryn makuupussiin kuuntelemaan metsänreunassa laulavaa sirittäjää. Hakkuuaukion ja tiiviin metsän yhdistelmä luo hienon kaikupohjan, jota yösirittäjä hyödyntää äänekkäästi. Nukahdan väsyneen onnellisena kesäyön syleilyyn."

Siinä missä voisin kuvitella polkupyörämatkailevani esim. Pohjoismaissa, niin Valko-Venäjälle tai Ukrainaan en ihan heti lähtisi, joten on mukava päästä edes nojatuolimatkailemaan sinne.

Yle Areenasta muuten löytyy äänikirjana Polkupyörällä Intiassa, Rengasrikkoja Saharassa sekä videomateriaalia Istanbulin reissusta, myös koko kuuden viikon reissu tiivistettynä yhdeksään minuuttiin. Verkkaisesti päivittyvä blogikin on.

Nämä kirjat ovat saaneet minut tosiaan haaveilemaan pyöräreissuista, ja itseasiassa teimmekin mieheni kanssa muutaman päivän minireissun Inkooseen tänä kesänä.

Minkälaisia matkahaaveita teillä on?

tiistai 24. maaliskuuta 2015

Alkuvuoden kosmetiikka- ja kirjasuosikkeja


Tässä postauksessa ajattelin hehkuttaa teille muutamia alkuvuoden suosikkijuttuja :).

Tangle Teezerin Aqua Splash -versio on tarkoitettu käytettäväksi märkiin hiuksiin, esim. suihkussa shampoon ja hoitoaineen levittämiseen tasaiseksi koko tukkaan. Piikit ovat todella hellävaraiset, eikä harjaan jää paljoakaan hiuksia, vaikka kärsinkin ajoittain runsaammastakin hiustenlähdöstä. Edellä mainitun käyttötarkoituksen lisäksi olen käyttänyt tätä myös jätettävien hoitotuotteiden ja muotoilumömmöjen tasaiseen levitykseen. Olen aina huolissani siitä, tuliko sitä lämpösuojaa nyt varmasti tasaisesti kaikkialle, mutta nyt sitten varmistelen tällä Aqua Splashilla :).

RVB Skinlab Diego Dalla Palma Micellar Cleansing Milk tuli miitin goodiebagissa sellaisen kokeilupakkauksen mukana. Olen tykännyt kaikista pakkauksen tuotteista, ne ovat kaikki tuntuneet jotenkin erityisen ylellisiltä, mutta eniten yllätti tämä puhdistusmaito. Tuoksu on todella miellyttävä, mieto ja pehmeä. Loistava, hellävarainen tuote meikinpoistoon, myös silmämeikki lähtee silmiä ärsyttämättä. Jos etsit luksusputsareita, niin tässä olisi sinulle yksi ehdokas!

Burt's Bees Lip Shine "Blush (020)" tuli joskus LivBoxista ja päätin ottaa tämän tehokäyttöön, kun kyseessä on kuitenkin luonnollisista ainesosista koostuva tuote. Ihana, luonnollinen sävy tämä Blush. Sanoisin tätä sellaiseksi huulivoiteen ja -kiillon välimuodoksi, joista kovasti tykkään. En kanna laukussani ollenkaan erillistä huulirasvaa, sillä Lip Shine ajaa saman asian. Tuote antaa kiiltoa, muttei sisällä mitään shimmeriä, glitteriä, helmiäistä tms. Koostumus on ohuehko, eikä ollenkaan tahmainen. Varmasti hyvä tuote myös "aikuisempaan" makuun. Pakkaus on minusta myös tosi söpö tuon pikkumehiläisen takia :). Sävyjä on esim. britti-sivuilla kuusi erilaista.

KIKO Nail Cuticle Nourishing Oil tarttui mukaan Berliinistä. Yksinään tämä geelimäisen koostumuksen omaava kynsinauhojen kosteuttaja ei minun rutikuiville kynsinauhoilleni riitä, mutta erittäin hyvä käsilaukkutuote kyseessä. Tässä on nimittäin esim. valokynille tyypillinen sivellinpää, joka on helppo pestä tai jopa desinfioida aika ajoin. En oikein tykkää niistä huopakärkisistä kynsiöljyistä, sillä niitä vaihtopäitä ei tule koskaan tarpeeksi. Tuoksu on pehmeän aprikoosinen ja tuote sisältääkin aprikoosinkiviöljyä.


Alkuvuoden kirjasuosikeista löytyy matkakirjoja! Kävin katsomassa Cheryl Strayedin kirjaan perustuvan, Reese Witherspoonin tähdittämän Wild - Villi vaellus -elokuvan muistaakseni tammikuussa, ja se teki sellaisen vaikutuksen, että kirjahan oli heti etsittävä käsiin. Kirja kolahtikin sitten vielä elokuvaakin enemmän. Cheryl on rikki äidin kuoleman ja avioeron jälkeen ja lähtee "etsimään itseään" Pacific Crest Trail -nimiselle Meksikon rajalta Kanadan rajalle kulkevalle vuoristoiselle vaellusreitille. Elokuva oli teemojen takia aika rankkaa katsottavaa, sillä Cheryl ajautui menetyksensä jälkeen sekoilemaan miesten ja huumeiden kanssa. Ehkä koska katsoin elokuvan ensin, kirja ei riipaissut ihan yhtä paljon  -tai sitten kyseisten asioiden näkeminen saa ne tuntumaan kamalammilta? Joka tapauksessa, minusta oli jotenkin todella virkistävää seurata tällaista vaikeuksien kautta parempaan huomiseen -tyyppistä tarinaa. Cheryl lähtee vaellukselle ehkä hieman turhan kevein eväin, mutta eipä se minusta olisikaan ollut yhtä kiinnostavaa luettavaa, jos kirjoittaja olisi ollut täydellisesti valmistautunut vaeltajakonkari. Ainakaan en olisi pystynyt samaistumaan häneen samalla tavalla, kuin nyt tein :D.

Näissä "tarpomiskirjoissa" minua viehättää silkan informatiivisuuden ja maisemien kuvailujen lisäksi se matkanteon rutiineista lukeminen. Joku voi kokea sen puuduttavana, mutta minusta se on jotenkin todella rentouttavaa, en ihan itsekään ymmärrä miksi :). Leirin pystytys- ja purkamisrutiineja kuvailee runsain mitoin siis myös Matti Rämö kirjassaan Polkupyörällä Jäämerelle. Rämöltä on ilmestynyt näitä pyöräilymatkakirjoja jo monen monta, joten siitä vain valitsemaan mielenkiintoisinta kohdetta! Aloitin tästä Suomen, Venäjän, Norjan ja Ruotsin maisemissa kulkevasta kirjasta, koska itsekin haaveilen kesäisistä pyöräretkistä. Ajattelin tosin ennemminkin muutamaa päivää, en koko kesää, kuten Matti Rämö. Yle Areenasta löytyy muuten myös videomateriaalia herran matkoilta.

Kaisa ja Christoffer Lekan Tour d'Europe -sarjakuvakirjassa tämä pariskunta puolestaan polkee Porvoosta Nizzaan. Kirjassa on myös "joogalöpinää", jotka itse vähän vähemmän henkisenä ihmisenä skippasin. Jälleen nautin lukea pyörämatkan iloista ja suruista, noin pitkälle matkalle kun mahtuu monenlaista tuntemusta.. Sarjakuva tosin ehkä etäännytti tässä jonkun verran, eikä matkaa päässyt ihan samalla tavalla myötäelämään.

Olisikos teillä  tältä alkuvuodelta joitain kosmetiikka- tai kirjasuosikkeja ylitse muiden?

torstai 31. heinäkuuta 2014

Kirjavinkki: Hyvän mielen vaatekaappi


"Vaatteita on liikaa. Niitä tehdään liikaa, myydään liikaa, ostetaan liikaa ja lopulta heitetään liikaa pois."

Minulla olisi vaatehamstereille ja kaoottisen vaatekomeron omaaville loistava kirjavinkki, nimittäin käsityökirjailija Rinna Saramäen Hyvän mielen vaatekaappi, joka kulkee alaotsikolla Ratkaise omat vaatepulmasi ja samalla globaalin muotiteollisuuden epäkohdat.

Itse en ole ollut viime vuosina enää niin innostunut vaatekaupoissa kiertelystä, ehkä sen on korvannut tämä kosmetiikkahulluus. Toisaalta kyllästyin jossain vaiheessa niin paljon ketjuliikkeiden huonolaatuisiin vaatteisiin, että into lopahti ihan siitäkin syystä. Vaateteollisuuden eettiset ongelmat ovat kuitenkin olleet aina silloin tällöin tapetilla ja aihe kiinnostaa jonkin verran. Keväämmällä luin Outi Moilalan Tappajafarkut - ja muita vastuuttomia vaatteita -opuksen, joka pureutuu syvemmin erityisesti kolmannen maailman maissa tapahtuvan vaatetuotannon ongelmakohtiin ja käy läpi tunnetuimpien vaatemerkkien toimintaa. Vaikka kirja on aika enimmäkseen aika masentavaa luettavaa, Outi Moilala on sitä mieltä, että vastuu asiasta on ennen kaikkea lainsäätäjillä. Vaikka kyllä kirja antaa tavalliselle kuluttajallekin hyviä vinkkejä listatessaan eettisyyttä valvovia järjestöjä (joiden nettisivuilta voi siis löytää brändilistoja) ja kehottaessaan ottamaan yhteyttä vaatefirmoihin.

Rinna Saramäenkin kirjassa selvennetään vaateteollisuuden ja muodin toimintamalleja sekä samoja teemoja kuin Moilalankin Tappajafarkuissa. Hyvän mielen vaatekaappi on kuitenkin tältä osin kevyempi lukukokemus, sillä seassa on paljon omakohtaisia kokemuksia rennommalla tyylillä kirjoitettuna sekä nasevia sarjakuvia ja kuvituksia.Välillä jopa hirnuin kirjaa lukiessani, sen verran hauskasti osasi kirjailija sanansa asettaa!

Mukana on valtavasti hyviä pointteja ja vinkkejä oman vaatekaapin hallintaan: mitä sieltä kannattaa laittaa eteenpäin, miten sitä kannattaa hallita ja hoitaa sekä mitä/miten sinne kannattaa hankkia uutta. Tämä osio on hyvin perusteellinen ja jopa pikkutarkka. Täytyy myöntää, että itseltäni ei löydy kiinnostusta vaatteisiin niin paljon, että jaksaisin lähteä kirjassa esiteltyihin projekteihin sun muihin mukaan (esim budjetointi tai Projet 333). Toki aion ottaa kirjan vinkeistä sen verran vaarin, että käyn vaatehuoneeni läpi raakaten sieltä käyttämättömät pois, jotta päällepantavan valikoiminen helpottuu. Toivottavasti innostuisin nyt Hyvän mielen vaatekaapin inspiroimana myös huoltamaan vaatteitani paremmin.

Kirjan loppuosan tietopaketti laadun tunnistamisesta, erilaisista materiaaleista ja vaatteiden huoltamisesta on nimittäin jokaiselle erittäin hyödyllinen! Kiinnitän nytkin ostoksilla huomiota kankaisiin, mutta nyt minulla on niistä enemmän tietoa. Ehkä tunnistaisin myös räikeimmät huolimattomuudet ompelutyössä paremmin?

Saramäki vaikuttaa suhtautuvan aidon innostuneesti vaatteisiin ja on ollut aiemmin omien sanojensa mukaan melkoinen vaatehamsteri. Kirjassa pohditaankin (myös henkilökohtaiselta kantilta) paljon tunneostelua ja annetaan hyviä eväitä sen hillitsemiseen.

Laitan yleensä kirjat herkästi eteenpäin luettuani ne, mutta tämän säilytän ehdottomasti, sen verran hyödyllinen tietopaketti on kyseessä!

Rinna Saramäellä on muuten myös oma blogi :).

maanantai 25. helmikuuta 2013

Helmikuun suosikit


Arvatkaa, mikä on ollut helmikuun suosikkiväri? Diorin Stylish Moveen palaamisesta se lähti, oikean alanurkan keskitumma luumu on kertakaikkisen upea yhden sävyn silmämeikissä. Muutenkin paletti on täysi kymppi, sillä luomivärit sulautuvat toisiinsa lähes maagisella tavalla. Wet 'n Wildin Petal Pusherissakin on upeita, uniikkeja sävyjä, eniten pidän toisen rivin kanervaisista sävyistä. Sololuomiväri Kittenissä on jännä, metallinen hohde.

MIYOn Mysticissä on siinäkin ovela metallinen hohde ja kaunis luumunsävy, harmi vain, että laadultaan lakka on melko onneton. Paksua ja painajaismaista levittää, kuluu nopeasti kynsien kärjistä.


MACin Mineralize Skinfinish Naturalit on kehuttu maista taivaisiin, eikä syyttä, kuten sain todeta! Enpä ole tainnut omistaa näin unelmanpehmeää ja luonnollista jälkeä tekevää puuteria aiemmin. Kiinnostuin tuotteesta, kun Kamicha kirjoitteli joskus Tuoksufoorumilla tämän sopivan myös yksinään kevyeksi meikkipohjaksi. Tuhannet kiitokset vinkistä siis! Tokihan tällaisen monitoimituotteen hankkiminen oli siis oikeutettua, vaikka entisistäkin puutereista olisi riittänyt vielä moneen käyttökertaan. Myyjä valitsi minulle sävyn Medium.


Luen melko paljon tietokirjoja, mutta nyt on tehnyt mieli harjoittaa hieman todellisuuspakoa ja tartuin siis kotimaiseen fantasiaan. Jenny Kangasvuon Sudenveri on ihmissusitarina, joka on kerännyt paljon kehuja kirjablogeissa ja lehtiarvosteluissa, sitä on jopa verrattu Aino Kallaksen Sudenmorsiameen. Tarina lumosi minut täysin, tässä oli niin monta elementtiä, jotka vetosivat minuun! En lue kovin paljon fantasiaa, mutta silloin kun siihen tartun, olen hirmuisen utelias kirjailijan luoman maailman ja sen lainalaisuuksien suhteen. Tässä romaanissa elettiin tämän päivän Suomessa ja hieman myös lähihistoriassa, sillä kyseessä on osittain myös sukutarina. Tällä kertaa ahmin tietoa Jenny Kangasvuon ihmissusien biologiasta: muutoksesta, lisääntymisestä, ikääntymisestä, laumakäyttäytymisestä jne. Kirjassa on kolme minä-kertojaa, joten välillä päästään aistimaan suomalaista luontoa sudennahoissa, melkoisen harvinainen lukukokemus siis sekin!

torstai 31. tammikuuta 2013

Tammikuun suosikit

Joskus näitä suosikit-postauksia on hankala koota, jos suosikkituotteet ovat pysyneet samoina kuukaudesta toiseen :). Siksi tällä kertaa hieman lyhyempi postaus.


Otin muutaman luomivärin tehokäyttöön, ihan koska olisi hauska jos jokunen pääsisi joskus loppumaankin. Huomasin tässä lisäksi sen hyvän puolen, että se haastaa kokeilemaan erilaisia väriyhdistelmiä ja täten voi löytää uusia lempparisilmämeikkejä. Wet 'n Wild "Vanity" -paletin hohtavan vaalean luomivärin loppuunkuluttaminen ei ole kovin haasteellista, sillä se on melko karkeajakoista sorttia, kuluu ihan silmissä. Plussaa luomivärissä on se, että tämä on mielestäni ideaali häivytykseen.  

Golden Rose "Grey Line"-viisikosta on jäljellä keskitumma kevyesti hohtava harmaa ja kaksi mustaa. Keskitumma harmaakaan ei toki ole kovin vaikea yhdisteltävä, mutta itse en ole sitä tätä ennen kovin ahkerasti käyttänyt. (Nappi on kulunut tuohon malliin ennen kosmetiikkaan "hurahtamistani", ja silloinkaan en kovin usein luomivärejä käyttänyt, vaan minulla oli vain muutama paletti, joita käytin lähinnä erityistilanteissa. Kuluneet napit olivat helmiäisvalkoinen ja hennon helmiäinen vaalea harmaa.)


Guy Delislen sarjakuvat piti lukea jo joululomalla, mutta lähinnä ne on tullut luettua nyt tammikuun puolella. Olen niin iloinen, että löysin nämä kirjablogien ansiosta. Animaattori ja sarjakuvapiirtäjä Delisle on tehnyt tällaisia omasta arjestaan kertovia albumeja, kun on ollut näissä eri maissa joko oman tai Lääkärit ilman rajoja -järjestössä työskentelevän vaimonsa työn johdosta. Suomeksi on ilmestynyt Pjongjang, Shenzhen, Merkintöjä Burmasta ja Merkintöjä Jerusalemista.

Jokainen albumi on mielestäni hengeltään hieman erilainen. Pjongjang melko ilkikurinen ja ihmettelevä, Shenzhenissä kuvataan hyvin hotelliapatiaa, yksinäisyyttä ja "orpoa oloa" vieraassa maassa. Burma on tunnelmaltaan iloisempi siinä kuvatun perhe-elämän takia. Jerusalem aiheuttaa kuvaamiensa asioiden takia itsessäni paljon ahdistusta ja kiukkua, tosin myös tiedonjanoa. Kannattaa vilkaista myös Guy Delislen omia sivuja, esim. albumeista on taustatietoa ja valokuvia noista maista. Jerusalemissa ollessaan hän kirjoitti ranskankielistä blogia, joka tosin on melko kuvapainotteinen, joten eiköhän siitä saa ranskaa taitamatonkin jotain irti.

Sellaiset suosikit tällä kertaa, katsotaan mitä helmikuu tuo tullessaan :).

maanantai 7. tammikuuta 2013

Miten voi säilyttää nuoruutensa


HelMetin asiasanahaun avulla löytyi tällainen pieni helmi: kauneudenhoito-opas vuodelta 1919! Kirjasta ei selviä alkuperäisteoksen nimi, mutta tekstistä paljastuu, että kyseessä on käännös, ehkäpä brittiläisestä teoksesta?


Minusta näitä vanhoja kauneuskirjoja ja muutenkin menneiden aikojen kauneudenhoitomenetelmistä lukiessa on kiinnostavaa vertailla ajan tuomia muutoksia tekniikoihin ja asenteisiin. Esimerkiksi tässä kirjassa painotetaan osittain aivan samoja asioita kuin tämän päivän meikkioppaissa ja naistenlehdissä: riittävää unta, liikuntaa, raitista ilmaa, terveellistä ruokavaliota ja vedenjuonnin tarpeellisuutta.

"Meidän rauhattomana aikanamme on unettomuus hyvin laajalle levinnyt ja yleinen sairaus, eikä mikään ole ajanpitkään ulkomuodolle sen vahingollisempaa. Iho menettää raikkautensa, silmät loisteensa ja koko hermosto kärsii siitä."

"Kun hermot rasittuvat, katoaa silmien kirkkaus ja huulien ja poskien kukoistava väri, mitä monenlaiset keinot kyllä voivat jonkunverran peittää, mutta eivät koskaan korvata. Nuorekas ulkomuoto vanhemmallakin iällä on terveitten elämäntapojen suoma palkinto. Raitis ilma huoneissa yöllä ja päivällä, päivittäiset kylvyt tai pyyhkeet, kohtuullisuus ruuassa ja juomassa, sopiva ruumiin liikunto ja, kuten sanottu, tarpeellinen uni ovat aivan välttämättömät."

Ennen kuin tarttuu meikkisuteihin, kannattaa siis huolehtia siitä, että perusasiat ovat kunnossa!

"Ennen kuin naiset turvautuvat kaunistuskeinoihin peittääkseen ihonsa puutteita, pitäisi heidän koettaa parantaa niiden syvempi ja varsinainen syy. Niinkauan kun se on olemassa, hyödyttää varsin vähän hieroa punaa poskiin tai peittää sairaaloista ihoa puuterilla tai juoksevalla maalilla."


Tietenkin myös kaunis ja viehkeä käytös ovat olennainen osa yleisvaikutelmaa! Kirjassa annetaan reseptejä myös mm. kuivien ja nihkeiden, hikoilevien käsien hoitoon ja kynsipuuterin valmistukseen, mutta ensin korostetaan tietenkin kauniiden kädenliikkeiden merkitystä.


Tämän päivän välillä hysteerisiksikin yltyvät alumiini-, parabeeni- ja hiusvärikeskustelut mielessä on jännä lukea kirjan varoituksia kauppojen vaarallisesta kosmetiikasta. Kirjassa neuvotaankin sekoittamaan kauneudenhoitoaineet itse, esimerkiksi hiusväriohjeita on lukuisia. Toisaalta itsekin sekoittelen hiusvärini nykyään keittiössä mm. kirjassakin mainitusta hennasta.


Myös salisyylihappo mainitaan taistelussa ihomatoja vastaan! Manteliöljykin löytyy omasta jääkaapistani ihan pelkästään ihonhoitoa varten :).

"Ihovoidetta, joka sisältää vahaa tai valaskalanrasvaa on vältettävä, sillä animaliset rasva-aineet tukkeavat ja laajentavat huokosia. Kasviöljyt kuten manteliöljy j. n. e. ovat parempia. Makeaa maitoa tai kermaa voi myöskin käyttää hyvällä menestyksellä. Erittäin vaikeissa tapauksissa on vaikuttava keino hieroa taudinalaisia paikkoja hyvin sotketulla ja vatkatulla seoksella, mikä sisältää salisyylihappoa 25 gr ja valkoista vaseliinia 25 gr."

Harmi, ettei INCI-tietouteni ole kovinkaan kummoista, olisi ollut mielenkiintoista arvioida kirjan reseptien vaikuttavuutta. Nykyäänkin toki julkaistaan erilaisia kotikosmetiikan valmistusoppaita, täytyykin tutustua johonkin sellaiseen :).


Erilaisten itsevalmistettujen seosten lisäksi kirjassa ehdotetaan hierontaa useankin kosmeettisen murheen ratkaisukeinoksi, eikä se tietenkään nykyäänkään ole mitenkään passé. 



Hajuvedet, kuten eau de cologne sisältyvät useisiin kirjan resepteihin, mutta niille omistetaan tietenkin myös ihan oma lukunsa ja tunnustetaan niiden valta.

"Oman mielihajuveden valitseminen ja käyttäminen osoittaa hienostunutta persoonallisuutta. Kuten tiedämme, ei mikään ole niin omiaan herättämään eloon muistoja, iloisia tai surumielisiä, kuin vanha tuttu tuoksu."

Meikkipussi taisi olla 1910-luvulla melko pieni, ehostuksesta on kirjassa vain muutamia mainintoja. Silmämeikki on kirjoittajan mielestä ok, huulien maalaaminen sen sijaan hyvän maun vastaista.

"Silmäripsien ja kulmakarvojen mustaaminen kiinalaisella tuschilla, pienen pensselin avulla, on vaaraton kaunistuskeino. Kulmakarvojen kasvua edistää pienellä harjalla harjaaminen aamuin ja illoin sekä pienellä vaseliinihiukkasella hierominen illoin."

"Huulien värjäämisen tuomitsee hyvä maku ja terve mieli kokonaan, sillä kalpeat ja verettömätkin huulet näyttävät paremmilta kuin keinotekoisesti maalatut."

Ulkoasuunsa voi jokainen vaikuttaa lähtökohdista huolimatta silti merkittävästi:

"Kenenkään naisen ei tarvitse nykyaikana olla ruman. Hyvällä vartalolla, hienolla hipiällä, hyvin hoidetuilla hiuksilla, käsillä ja hampailla ja maukkaalla puvulla voi sellainenkin, jota luonto on kohdellut enimmän äitipuolen tavoin, tehdä miellyttävän vaikutuksen".

tiistai 11. syyskuuta 2012

Äkkilähtö etelään

Saaren pääkaupunki Zakinthos Bohali-kukkulan linnoituksesta kuvattuna

Tein tuossa virvet ja läksin loppukesän lomallani äkkilähdöllä Kreikkaan Zakinthoksen saarelle lomailemaan. Minulla on matkoillani huono tapa juosta itseni näännyksiin, joten valitsin matkakohteen sillä perusteella, ettei siellä ollut tietojeni mukaan aivan loputtomiin nähtävää. Tarkoitus oli ennemminkin lekotella. 

Kalamakin ranta

Siihen Zakinthos tarjosikin huikeat puitteet, saari on ehkä kaunein Kreikan saarista, jossa olen käynyt. Upeita rantoja, luolia, vehreää vuoristoa, kirkasta, turkoosia vettä..

Kreikan kuvatuin ranta, "Laivahylkyranta"

Saari on tunnettu myös suojelluista valekarettikilpikonnista

..ja "Sinisistä luolista"
Lämpöä riitti, ja nähtävääkin sopivassa määrin, kuten voitte kuvista nähdä. Erityisesti turistien ja kilpikonnien yhteiselo oli mielenkiintoista. Rannoilla päivysti paikallinen suojelujärjestö, joka valisti turisteja, siivosi rantaa, merkkasi kilpikonnanpesiä ja tilastoi munia, poikasia yms. 

Lämpöä oli kuitenkin sen verran, ettei edes jaksanut oikein tehdä mitään :D. Vaikka turisin ahkerasti muiden matkalaisten kanssa, tuli tällaisella laiskottelulomalla kuitenkin kova ikävä avomiestä. Totesin, että parempi vaihtoehto olisi ollut kaupunkiloma, jos aikoo lähteä yksin matkaan. Kaupungissä riittää niin paljon katseltavaa ja kierreltävää, ettei välttämättä ehdi kaivatakaan seuraa. Ainakin itse kiertelen museoita, kauppoja ja katuja mieluummin omaan tahtiini.


Jonkin verran jakselin saaren pientä pääkaupunkiakin katsoa. Ostosmahdollisuudet olivat aika rajalliset, ehkä hyväkin niin. Pääostoskadulla näin muutaman parfymerian, ketjuliike Hondos Center oli niistä toinen. Perinteinen, iso kosmetiikkaliike tunnettuine selektiivisine merkkeineen. Hajuvesien suhteen valikoima oli mielestäni hieman parempi kuin Suomessa, monelta merkiltä oli enemmän klassikoita myynnissä. Yläkerrassa oli päivittäiskosmetiikkaa, tarvikkeita ja halpis-meikkisarjoja, joiden koluamiseen voimani eivät riittäneet. Liikkeessä oli parhaillaan -25 prosentin alennus tuoksuista, joten päädyin ostamaan miehelleni CK One Shock for himin, johon hän tykästyi näytteen perusteella. 


Apteekit olivat mukavia kosmetiikan ostospaikkoja, niissä oli myynnissä tietenkin Korresia, ja toista vastaavanoloista merkkiä, Apivitaa. Korresia oli niissä apteekeissa, joissa itse kävin, todella laaja valikoima värikosmetiikkaa myöden. Hinnat olivat joidenkin tuotteiden kohdalla paljonkin edullisemmat, joidenkin kohdalla vain muutamia euroja halvemmat. Valikoimaa sai tutkia pitkäänkin aivan rauhassa, sillä apteekeissa oli joka kerta sen verran paljon reseptiasiakkaita, että pitivät henkilökunnan kiireisenä.


Tulihan niitä kosmetiikkatuliaisiakin raahattua oliiviöljyn, viinin ja erilaisten ihanien makeiden herkkujen lisäksi (rakastan baklavaa).

Oliiviöljypuristamolta ostin "anopille" tuliaiseksi oliivisaippuan, jota paikalliset käyttävät kuulemma hiustenkin pesuun. Korresilta valitsin vain käsivoiteen, vielä lentokentälläkin oli pieni valikoima sarjaa myynnissä. Moisturising hand cream with organic Almond oil & Calendula on näppärässä 75 millin tuubissa, joka on juuri passeli käsilaukkuun.


Apivitalta valitsin tuollaisen punaviininaamion äidilleni, noita pussinaamioita oli hurja valikoima erilaisia. Itselleni ostin alkupäivinä 75 millin matkakoot putsarista ja kasvovedestä, oli mukava päästä kokeilemaan sarjaa tällä tavoin. Propolis & Citrus Cleansing gel on rasvaiselle ja sekaiholle suunnattu, mutta koska tälle ihotyypille suunnatussa kasvovedessä oli INCI-listan alkupäässä alkoholia, valitsin mieluummin normaalin ja kuivan ihon Honey & Orange Tonic lotionin. Käytin tuotteita matkalla, vaikuttivat hellävaraisilta. Apteekissa, jossa asioin, ei ollut kunnolla hintoja esillä, mutta nämä maksoivat yhteensä 10 euroa. Minusta Apivita vaikutti hintaluokaltaan suht. samanlaiselta kuin Korres.


Lentokentältä bongasin vielä uuden sarjan: kreetalaisen Olive's Secretin. Tältä edulliselta merkiltä ostin kuiville hiuksille suunnatun oliiviöljy & kamomilla -shampoon (4,80 euroa), luomuoliiviöljy & viinirypäle -hiusnaamion (6,90 e) ja luomuoliiviöljy-silmänympärysvoiteen (8,10 e), jälkimmäisen äidilleni tuliaiseksi. 

edit. Kävin juuri ostamassa uuden Seche Vite -pikakuivattajan uhkaavasti loppumassa olevan tilalle, ja nyt voi taas ostolakko alkaa vähäksi aikaa, sopiva hetki laittaa kukkaronnyörejä tiukemmalle.


Minulla oli muuten hyvin mielenkiintoista matkaluettavaa. Susan Stewartin Cosmetics & Perfumes In The Roman Word -teokseen törmäsin joskus etsiessäni hajuvesi-aiheisia kirjoja Amazonista. Se jäi mieleeni, ja tilasin sen sitten lopulta. Kirja perustuu tekijän graduun, ja sen kyllä huomaa, eikä tämä kirja ole yhtä vetävää luettavaa kuin tällaiset kirjat yleensä. Aihe jaksoi kuitenkin kiinnostaa niin paljon, että kirja piti otteessaan. Erityisesti minua kiehtoi yhteneväisyydet nykypäivään, sekä muodissa ja asenteissa, että ihan kosmetiikkatuotteiden raaka-aineissa. Tarkoitus olisi saada aikaiseksi oma postaus kirjasta, joten palaillaan aiheeseen myöhemmin.

Nykykreikkalaista kirjallisuutta etsiskellessäni törmäsin Alki Zein nuortenkirjoihin Villikissa katsoo lasin takaa ja Tämä on sotaa, Petros. Ensinmainittu sijoittuu nimeltämainitsemattomalle saarelle 30-luvulle diktaattori Metaxasin valtaannousun aikaan ja jälkimmäinen toisen maailmansodan aikaiseen Ateenaan. Kummassakin kuvataan yhteiskunnallisia oloja lapsen näkökulmasta, esim. aikuisten käytöksen muutosta kummastellen, ja kummassakin on esillä vastarintaliike. Todella kiinnostavaa ja jännittävääkin luettavaa siis!

keskiviikko 8. elokuuta 2012

Heinäkuun suosikit


Kesällä ei malttaisi millään istahtaa tietokonepöydän ääreen (meillä ei tällä hetkellä ole ehjää läppäriä) hiomaan blogipostauksia ja muokkaamaan kuvia, anteeksi siis hiljaisuus. Kännykällä kyllä luen ahkerasti muiden blogeja.

Yllä oleva Fisherman's Friend -rasia on kulkenut käsilaukussani jo pidempään, sisältäen raikkaita hajuvesinäytteitä niitä aamuja varten kun ei edes hajukaapilla ehdi käydä. Tai niitä iltapäiviä, jolloin päivän tuoksu on jo haihtunut pois. Pääasiassa raikkaita ja virkistäviä siksi, koska todennäköisesti nuo aamut ovat aikasen unenpöpperöisiä, asettelen siis toiveita, josko tuoksu auttaisi yhtään heräämään. Tällä hetkellä rasiasta löytyy Heeleyn Figuier, Sel Marin ja Verveine, Chanelin 28 La Pausa, Eau de Cologne, 31 Rue Cambon ja Sycomore, Czech & Speaken Rose, Annick Goutalin Ninfeo Mio, Honoré des Présin Sexy Angelic ja Parfum d'Empiren Eau de Gloire. Lisäksi veskassani lymyilee yksi Hannele ja Acqua di Parma Colonia.


Heinäkuun käytetyimpiä tuoksuja olivat Acorellen Jardin des Thés ja Hermèsin Un Jardin après la mousson. Teepuutarhaa käytän kölninveden tapaan, sillä se on todella haihtuvainen luonnonkosmetiikkatuoksu. Sääli, sillä rakastan sen pehmeää bergamottisuutta. Olen nyt testaillut The Different Companyn Bergamotea tuoksutapaamisissa muutaman kerran, luulen, että hankin sen jossain vaiheessa tämän korvaajaksi. Un Jardin après la mousson on uudemmista tuoksuistani ainoa, jonka pinta on vajunut edes hieman (tosin osa siitä on siirtynyt tuoksututtavalle näyteputkilossa)! Se on mielettömän hauska ja piristävä tapaus, huumorintajuisin tuoksuni. Sopii raikkaan viileän mausteisuutensa takia kesään, mutta kyllä se lunastaa paikkansa myös ankeassa loskasäässä.


Inglotin Cream Blush "84" voidemainen poskipuna on ollut nyt käytössä oikeastaan joka kerta, kun olen meikannut. Koen, että tämä pysyy hikoillessa paremmin kuin puuterimainen puna, jota tosin lisään joskus vielä tämän päälle. Sävy on mukavan neutraali, yleensä laitan jotain persikkaista sävyä tämän kaveriksi. Tämä on ihanan nopea levittää, ensin laitan sormella täplän keskelle poskea, ja alan häivyttää etusormen syrjällä.


Luin pitkästä aikaa dekkarin! Luin niitä jossain vaiheessa enemmänkin, erityisesti Anne Holtia, Sujata Masseyta, Donna Leonia ja Unni Lindelliä. Pidin etenkin Anne Holtin kirjojen yhteiskunnallisesta otteesta, mutta kyllähän nuo alkavat sarjoissaan toistaa itseään aika nopeasti. Nykyään luen eniten asiaproosaa: popularisoitua tiedettä, elämäkertoja, muistelmia, pamfletteja yms. Nekin ovat usein erittäin ahmittavia opuksia, ja usein tuntuu että totuus on tosiaan tarua ihmeellisempää.

Marja-Liisa Heinon uudehko romaani Niemisen tyttövainaan tapaus kiinnitti huomioni viime talvena siksi, koska siinä on paljon minua kiinnostavia aiheita: Tampere tapahtumapaikkana, Jatkosodan aika, kotirintaman kuvaus, lotat, vuoden 1918 sota taustalla, käpykaartilaiset, kommunistisen vastarintaliikkeen aktivistit ja heitä jahtaava Valpo, sotavankileirit. Mukaan on mahtunut vielä romantiikkaakin. Melkoinen paketti tämä noin 200-sivuinen romaani. Tampereen murteella käyty dialogi oli kirjan herkullisinta antia, antoi jännän kontrastin synkille aiheille. Itse asiassa hörähtelin useasti ääneen tätä lukiessa, romaanin loppupuolella sitten vakavoiduttiin. 


Luin myös hajuvesikirjan! Gogol ei tälle paljon pisteitä antanut, minkä kyllä ymmärsin kirjaa lukiessani. Chandler Burrin (New York Timesin hajuvesikriitikko) teksti on välillä suorastaan raivostuttavan yksityiskohtaista palaveripullia myöten, mutta kirjassa oli myös erittäin kiinnostavia ja mukaansatempaavia jaksoja. The Perfect Scent kertoo kahden hajuveden kehitysprosessista ja samalla tulee selväksi amerikkalaisen ja eurooppalaisen hajuvesiteollisuuden erot. Sarah Jessica Parkerin debyyttituoksun Lovelyn syntymistä seurataan tämän Sinkkuelämää-tähden näkökulmasta, Hermèsin Jardin sur le Nil -tuoksun matkaa ideasta valmiiksi tuoksuksi taasen tuolloin Hermèsillä in-house parfymöörinä aloittaneen Jean Claude Ellenan vinkkelistä. Kirjassa oli paljon minulle uutta asiaa hajuvesistä ja parfyymiteollisuudesta, mm. se, miten pienessä roolissa itse parfymööri on joidenkin tuoksujen kehittelyssä. Muutenkin kirja avasi kiinnostavasti tämän bisneksen toimintatapoja. Minusta Burr vaikutti aika suorapuheiselta, ja tuli tunne, että lukija saa tässä nyt tietää isojakin sisäpiirin salaisuuksia. Tiedä sitten :). Ehkäpä maailmasta löytyy paremminkin kirjoitettuja opuksia näitä tietoja tarjoamaan, mutta kyllä minä viihdyin The Perfect Scentin parissa paikoin erittäinkin hyvin.