Näytetään tekstit, joissa on tunniste ruoka. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste ruoka. Näytä kaikki tekstit

torstai 27. huhtikuuta 2017

Ajatuksia ensimmäisen vegaanivuoden jälkeen


Nyt kun olen elellyt reilun vuoden vegaaniruoalla, ajattelin summata hieman plussia ja miinuksia. Mitkä seikat vegaanielossa yllättivät positiivisesti, mitkä negatiivisesti? Käsittelen postauksessa lähinnä käytännön asioita, enkä mene eettiseen pohdintaan ja sen aiheuttamiin seurauksiin. Niitäkin tietysti on (esim. kuinka suhtautua lemmikeihin tai niiden ruokintaan).

Ravitsemusasioihin en myöskään syvenny. Ensinnäkään asiantuntemukseni ei riitä neuvomaan muita, toisekseen itselläni ei ole allergioita tai sairauksia, jotka olisivat asettaneet haasteita monipuolisen ruokavalion koostamiselle. Sen verran voisin omasta kokemuksestani sanoa, että ruokavaliomuutokset kannattanee tehdä pikkuhiljaa, jotta ruoansulatuselimistö ehtii tottua esim. palkokasveihin tai lisääntyneeseen kuidun määrään. Suosittelen muuten lämpimästi Yle Areenasta löytyvää podcast-sarjaa, jossa on perustietoa suoliston toiminnasta: Ihmeellinen suolisto. Aiheutti nimittäin melkoisia ahaa-elämyksiä allekirjoittaneelle :D.


Ehkä suurimpana plussana sanoisin rakkaan puolisoni suhtautumisen vegaaniruokaan siirtymiseen. Hän on siis sekaruokailija, mutta syömme lähes poikkeuksetta yhteiset ateriat, joskus harvoin jääkaapista löytyy ehkä leikkeleitä tai juustoa. Hänellekin oli varmaan alun kokkausinnostukseni positiivinen asia, sillä aiemmin hän vietti enemmän aikaa hellan ääressä. Nykyään hänkin kyllä kokkailee sujuvasti vegaaniruokaa. Mies innostui erityisesti sipsikaljaveganismista ja testailee mielellään uusia ja vanhoja herkkuruokia :D. Ei marmata siitä, että ravintolat on valittava sillä perusteella, etä minullekin löytyy syötävää. Miehen iho muuten tykkää siitä, että maidonkulutus laski..

Muutkin läheiset suhtautuivat asiaan hyvin ja osa jopa innostuneesti. Erityisesti anoppi on ollut ihana <3. Vahvoja mielipiteitä omaava isänikään ei alkanut vängätä, ehkä piti tällä kertaa sitten mölyt mahassaan :D. Työkavereista löytyi muutama, joiden kanssa juttelemme aiheesta jatkuvasti, vaikkeivät vegaaneja olekaan.


Alussa innostuin lukemaan laajemminkin ruoasta ja tosiaan kokeilemaan uusia tuotteita. Aiemmin ruoka ei juuri minua kiinnostanut, miltään kantilta. Nyt sekä ympäristö-, eläinoikeus-, ravitsemus- ja kulinaariset aspektit innostavat ihan uudella tavalla. En syö jatkuvasti terveys edellä, mutta ainakin tietoa asiasta löytyy nykyään ihan eri tavalla.

Toisista vegaaneista minulla oli negatiivinen kuva, joka osoittautui ainakin osittain vääräksi. Sain huomata, että meidän joukossamme on todella monenlaista porukkaa, mutta pääosin mukavaa ja helpostilähestyttävää. Oli mm. mielenkiintoista todeta, miten monella tavalla vegaaniruokavalion voi koostaa.. Toki Facebook-ryhmät ja muu some voivat olla aika riitaisia välillä, mutta toisaalta ymmärrän sitäkin nyt nyt paremmin. Koska aiheeseen liittyy niin monta eettistä ja käytännön ongelmaa, niin mielipide-eroja syntyy väistämättä..


Viime vuonna vegaanisten tuotteiden saatavuus parani eksponentiaalisesti ja kysyntäkin ilmeisesti jatkaa kasvuaan! Ihanaa, että ihmiset ovat innostuneet kasvisruoasta, vaikka vaan lisäämällä kasviksia ja kasviproteiineja sekaruokavalioon. Tähän itsekin kannustan. Olen välillä juuri se tyyppi, jonka pitää tuoda asia joka välissä esille, mutta tosiaan esim. laktoosi-intoleranteille tai muna-allergisillekin on hyötyä vaikkapa Vegaanituotteet.net -sivuston olemassaolosta.

Toisaalta, rajallisemmassa valikoimassa esim. kaupoissa ja ravintoloissa on myös hyvät puolensa, vaikka toki toivotan tervetulleeksi uudet vaihtoehdot. Ravintolassa on helppoa valita oma annos, joka on usein ainoa, minkä voin listalta syödä, tai maksimissaan valittavana on ollut ehkä neljä erilaista annosta. Ottamalla ravintoloihin etukäteen yhteyttä tai paikankin päällä saa monesti jotain purtavaa, vaikkei listalta löytyisi suoraan vegaanista vaihtoehtoa. Tämän oman aktiivisuuden vaatimuksen voi nähdä joko positiivisena tai negatiivisena, itselläni se riippuu hieman tilanteesta.. Älypuhelimen avulla etsin netistä sitten paikan, jolla on valmiiksi vegaanitarjontaa, mikäli minulla ei ole energiaa keskustella sen kummemmin henkilökunnan kanssa. Somesta saa hyviä vinkkejä ruokapaikoista ja uusista vegaanisista tuotteista. Toisaalta, some-hypetys aiheuttaa joskus sen, että kaupan hyllyt ammottavat tyhjyttään sen kiinnostavan uutuustuotteen kohdalla :D.

Ensimmäinen vegaanivuosi on ollut täynnä oppimista.. olen saanut huomata, että eläinperäisiä tuotteita voi olla yllättävissäkin tuotteissa. Vegaanituotteet.net -sivusto auki puhelimessa olisi ollut muutamankin kerran syytä shopata esim. currytahnaa tai nuudeleita. Sivustolta voi myös opiskella eläinperäisistä aineosista lisää. En myöskään ollut tietoinen kaakkoisaasialaisen keittiön saloista, vaikka olen ollut kasvissyöjä koko aikuisikäni. Opin vasta nyt, että siellä käytetään yleisesti kalakastiketta ruoanvalmistuksessa, joten esim. thaimaalaisissa ravintoloissa kannattaa tentata tarjoilijalta myös kasvisruoilta kuulostavien annosten sisältöä tarkemmin.


Ulkomailla en ole vielä vegaanina ollut. Täytyy kyllä myöntää, että jatkossa matkakohteen valintaan saattaa vaikuttaa paikan ravintolatarjonta. Tai sitten täytyy varata sellainen majoitus, missä on ruoanlaittomahdollisuus. Kotimaanmatkailussa jeesaa jälleen älypuhelin, mutta fakta on se, että jossain syrjäisen paikan idyllisessä kahvilassa ei välttämättä ole vegaanille muuta kuin mustaa kahvia, mehua tai limua tarjolla. Puikkojäätelöitä on muuten ainakin vielä toistaiseksi vain muutama erilainen. Alkaa kyllä Tofulinen Päärynä tulla jo korvista ulos :D.

Yksi viime kesän pyöräretkien parhaiten mieleen jääneistä ruokamuistoista oli Lappeenrannasta ostettujen Arnoldsin Tipu-donitsien ahmiminen tihkusateessa hiekkatiellä keskellä metsää, jossain Venäjän rajan kupeessa. Donitsit maistuivat siinä tilanteessa erityisen hyvältä!

Kylään, juhliin tai erilaisiin tilaisuuksiin mennessä täytyy nähdä hieman vaivaa, jotta saa jotain purtavaa. Monet ratkaisevat asian niin, että joko syövät ennen tilaisuuteen menoa tai sitten vievät mukanaan jotain, mitä voivat itsekin syödä. Joskus joutuu ruokavalionsa kanssa tahtomattaan huomion keskipisteeksi, kun muut huomaavat neuvottelusi paikan henkilökunnan kanssa. Joskus harvoin saattaa jokin tilaisuus jäädä kokonaan väliinkin vegaanisen ruokavalion takia, esim. jos isäntäpari suhtautuu nihkeästi kasvisvaihtoehdon järjestämiseen.


Vegaanisen kosmetiikan saatavuus paranee sekin koko ajan, mutta jotkin yksittäiset tuotteet ovat vähän kiven alla, esim. hiusvärit, hajuvedet, ripsivärit.. Värikosmetiikassa saa olla tarkkana mehiläistuotteiden ja karmiinin suhteen, mutta pienellä vaivannäöllä huulipunia, poskipunia ja luomivärejä löytyy kyllä. Indie-firmoilta (kuten Sugarpilliltä) löytyy myös rävämpiä sävyjä. Marketista saa ihan hyvin esim. shampoita ja vartalovoiteita, mutta kasvojen ihonhoitotuotteita tai meikkejä sitten rajatummin. Helsingissä sitten taas on jo ihan hyvät shoppailumahdollisuudet ja esim. Heluna Shopissa ja Vegekaupassa on pelkästään vegaanista kosmetiikkaa myynnissä.

Vegaani ei käytä myöskään eläinperäisiä vaatteita tai asusteita, kuten villaa, silkkiä tai nahkaa. Itse olen ollut vasta niin vähän aikaa vegaanina, että pärjäilen pitkään entuudestaan omistamillani villasukilla ja asusteilla. Suosin myöskin second handia (esim. Emmy-verkkokauppa on loistava!) Tässäkin asiassa auttaa kenkiä ja laukkuja myyvä Heluna Shop. Ja some tietysti! Facebook on täynnä erilaisia ryhmiä, joista voi hakea vertaistukea ja käytännön vinkkejä. Vegaaniliitto on listannut niitä sivuilleen.

Vaikka varsinkin netissä törmää pahemman luokan vegaanipoliiseihin, itse tosiaan kannustan vaikka vain kasvisruoan lisäämiseen. Ei kannata antaa täydellisyyteen pyrkimisen uuvuuttaa ja lannistaa. Jos sinulla on vaikkapa jokin harrastus, jossa käytetään eläinperäisistä tuotteista käytettyjä välineitä, joita on mahdoton korvata vegaanisilla vastineilla, elä vaikkapa sitten kaikilla muilla elämän osa-alueilla vegaanisesti. Minusta vegaanisesta elämäntavasta ei kannattaisi luoda liian vaikeasti saavutettavaa kuvaa, mutta toisaalta haluan tuoda sen esiin, että tässä sekasyöjien maailmassa törmää myös haastaviin tilanteisiin.

Huomioittehan muuten lukiessani postausta, että nämä olivat vain minun ajatuksiani ja kokemuksiani, enkä tietenkään edustanut tässä vegaaneja noin yleisesti.

torstai 22. joulukuuta 2016

TwistBen vegaanisen joulukalenterin luukut 18.-22.


Vihdoin kalenterista tuli herkkua, nimittäin Helsingin Suklaatehdas oy:n Goodio-raakasuklaata, makuna 56 % Coffee. Tämä tuli sunnuntain luukusta ja otin tämän seuraavana päivänä mukaan töihin maanantaita pehmentämään. En ole mikään kulinaristi, mutta hyväähän tämä oli, kahvin ja suklaan yhdistelmä toimii aina. Hintansa puolesta (4,90€/48 g) nämä eivät ole mitään jokapäiväistä herkkua, mutta toisaalta näissä on laadukkaat luomuraaka-aineet, eikä mitään ylimääräisiä, teollisia lisäaineita. Makeuttajana on kookospalmusokeri.

Apeironilta tuli toinenkin tuote, nimittäin kovettumavoide. Taas tarpeellinen tuote, nimittäin tämän hetkinen jalkavoiteeni on ihan onnetonta lirua. Ei tämäkään mitään jankkia ole, mutta toivottavasti tehoaa kuiviin käpäliin paremmin. Hinta 9,90€/30 ml.

Luin Spalta tuli aiemmin hiusharjan puhdistaja, nyt pikkuinen spapyyhe, eli tutummin kasvopyyhe. Luin Spa on kotimainen yritys, joka myy pääasiassa pyyhkeitä. Niiden kerrotaan olevan erityisen pehmeitä ja imukykyisiä. Pyyhe on erityisen paksu ja pehmeä, kuin jotain fleecen ja perinteisen froteepyyhkeen väliltä. Kahden kappaleen pakkaus näitä spapyyhkeitä maksaa 12 € eli luukun arvo on 6 €.

Kalenterin eka meikkituotekin paljastui, nimittäin Leaping Bunny -sertifioidun Lauren Brooke Cosmetiquesin Pressed Eyeshadow Duo sävyssä Chestnut/Vanilla. Ruskeassa riittää pigmenttiä, mutta vaalea sävy on todella kova koostumukseltaan ja melko hailakka. Duon hinta on 14,90 €.

Myös S.W. Basicsilta löytyy Leaping Bunny. Ilmeisesti sarjan tuotteiden luomulaatuiset ainesosalistat ovat todella simppeleitä, niin tämänkin Creamin: sheavoita, kookosöljyä ja oliiviöljyä. TwistBen verkkokaupassa tätä myydään kasvovoiteena. Ihoni tuntuu ajoittain melko kuivalta tähän vuodenaikaan, joten aion kokeilla tätä kasvoille, vaikka aika tuhdilta tavaralta tuntuukin. Täysikokoinen 86 gramman purkki maksaa 36,90 €. Luukusta tuli 22 gramman purkki eli luukun arvo on noin 9,40 €.

Luomiväri oli pieni pettymys, mutta muut luukut miellyttivät kovasti!

sunnuntai 18. joulukuuta 2016

TwistBen "vegaanisen" joulukalenterin luukut 12.-17.


Nyt en muista enää ihan tarkkaa järjestystä, että mikä tuote oli missäkin luukussa, mutta aloitetaan siis tästä epävegaanisesta luukusta, jossa oli lappilaisen Arctic Warriorsin superfood-shotteja. Otin kuvaan vain vegaaniset, eli Puolustaja-geelishotin, jossa on kasviglyserolia, nokkosta, väinönputkea ja pohjoista maariantuoksuheinää. Pöpöille huutia, sanoo pakkaus. Taistelija-geelishotissa on kasviglyserolia, nokkosta ja ruusujuurta, tämä lupaa k(r)opalle kestävyyttä. Näiden 4 gramman shottien hinta on 1,80 € kolmannen, hunajaa sisältävän 1,90€. Tuotetta ei tule TwistBen verkkokaupassa esiin, jos klikkaa vegaanisuodattimen päälle, joten en tiedä mikä moka tässä on käynyt. Ei varmaan kuulosta isolta jutulta ei-vegaaneille, mutta minusta jos jotain myydään vegaanisena, sen pitää myös olla vegaanista. Mur. Muuten Arctic Warriorsin tuotteet vaikuttavat kiinnostavilta. Voihan noita yrttejä keräillä ja kuivattaa itsekin, mutta minulla ei ainakaan riitä käpy sellaiseen. Mies tuntee olonsa tällä hetkellä vähän kipeäksi, joten annan shotit hänelle.

Tuo hauskannäköinen, kuppikakun näköinen asia on Rabbit Maman öljysaippua. Tätä taasen ei tule verkkokaupassa vegaanisuodatimella esiin, mutta en kyllä keksi, mikä ainesosista olisi epävegaaninen: Olea Europae (Virgin Olive) Oil, Cocos nucifera (Coconut butter), Prunus Amygdalus dulcis (sweet Almond oil), Vitis Vinifera (Grapeseed) Oil, Aqua, Natrium Hydroxide, Tocopherol, Essential oil, Mica mineral colour, Titanium oxide. Saippuoiden tarjoushinta on 5 €. Nämä kuluvat nopeasti, joten käyttöä on. Kovin kauaa tuo saippua ei kyllä noin kivan näköisenä varmaan pysy :D.

Myös Flow Kosmetiikalta tuli taasen saippuaa, tällä kertaa Kanerva Parranajo/sheivaussaippua. Minulla sattuu jo olemaan tämä ja on kyllä hyvä, muodostaa sopivasti vaahtoa ja liukkautta iholle sheivausta varten. Erinomainen tuote, jos haluaa minimoida pakkausjätettä. Tuoksu on hieman makea ja yrttinen. Hinta 10,50 €.

BalmBalmilta tuli Indulge Bath & Shower Oil minikoossa. Tästä riittää pariin kylpyyn tai tuotetta voi käyttää tuoksuöljynä. Sisältää ylang ylangin, patsulin ja salvian eteerisiä öljyjä. Tykkään tuoksusta, mutta veikkaan, että moni muu saattaisi nyrpistää nenää tälle. Tarjoushinta tällä hetkellä 4,90€.

Apeiron on saksalainen "ayurvediseen tietämykseen perustuva sarja". Käsivoide tuoksuu miedon sitruksiselle, imeytyy kohtuuajassa, mutta sen sisältämät öljyt kyllä tuntee käsissä. Oikein hyvältä vaikuttaa ja käsivoiteita kuluu aina. Apeiron ei sarjana kyllä kiinnosta yhtään, mitä nyt tuolta TwistBen sivuilta tutkailin. Käsivoiteen hinta on 8,90 €.

Helsinki Wildfoodsilta tuli aiemmin nokkos-yrttiöljy, tällä kertaa Mustikkarouhe koivusokerilla, joka sisältää siis mustikan kuitua, mustikkajauhetta, koivusokeria ja minttua. Tätä voi käyttää esim. puuron, jogurtin tai smoothien seassa, korkeintaan 2-3 tl päivässä. 70 gramman pussi maksaa 7,90 €. Aiemmin kalenterista tulleen puolukkajauheen tavoin kätevä tuote mukaan töihin, missä voin käyttää tätä pikakaurapuuron kanssa. Pussi on uudelleensuljettava.

On tämä kyllä vähän ituhippikalenteri, ja nyt sanon tämän pienellä itseironialla :D.

Laitan koko kalenterin availtuani TwistBelle palautetta, katsotaan nyt ensin mitä muista luukuista paljastuu.

sunnuntai 11. joulukuuta 2016

TwistBen vegaanisen joulukalenterin luukut 7.-11.


Viimeksi luukkuja esitellessäni toivoin jotain syötävää ja sitähän sitten tuli :)!


Heti seuraavasta luukusta paljastui Helsinki Wildfoodsin Nokkosyrttiöljy. Öljy on kylmäpuristettua extra virgin -oliiviöljyä, nokkosen lisäksi seassa on mäkimeiramia, timjamia ja valkosipulia. 250 millin pullo maksaa TwistBellä 8,90 €. Kiva saada salaatinkastikkeeksi tällainen valmiiksi maustettu öljy :).

Seuraavanakin päivänä paketissa oli öljyä, nimittäin Ekovistan Risiiniöljyä. Tätä voi käyttää iholle, hiuksille, kasvoille. Verkkokaupan sivuilla kerrotaan näin: "Suuren proteiinipitoisuutensa ansiosta risiiniöljyä on perinteisesti käytetty hiusten, ripsien, kynsien ja jopa parran ja viiksien vahvistamiseen. Säännöllisesti käytettynä öljy tuuheuttaa ja pidentää ripsiä luonnollisesti! Erittäin ravinnerikas risiiniöljy sisältää proteiinin lisäksi myös paljon erilaisia rasvahappoja ja E-vitamiinia, jotka parantavat kosteuden säilymistä ihossa, ovat apuna ihon hapensaannissa ja parantavat ihon hiussuoniston verenkiertoa. Ihonhoidossa öljy onkin tarkoitettu nimenomaan kuivan ja ärtyneen ihon hoitoon." Hinta on 10,90 € / 50 ml. Monikäyttötuote on tervetullut. Saas nähdä, jaksaisinko kokeilla tuota ripsiin, mutta ainakin kuiville käsille ja kynsinauhoille aion testata!

Ja vihdoin sitä herkkua, nimittäin SunSpeltin Spelttilakupatukka! Namun hinta on 1,50 €. Erittäin hyvää, ostan lisää jos näen jossain. Mukavan rouhea koostumus!

Arctic Powerin Berriesin Puolukkajauhe pääsee mukaan töihin kaurapuuron kaveriksi! Siellä on kätevä pitää tällaisia kuivatuotteita, jotka eivät mene heti pilalle. 30 gramman purkki maksaa 6,50 €.

Tänään tuli lisää Rabbit Mamaa, tällä kertaa shampoota. Toisin kuin hoitista, shampoota tässä taloudessa kuluu. Testaan ensin itse, mutta jos tämä on liiankin hellävarainen, mies käyttänee putelin loppuun :). Tai siveltimillekin tätä voisi tietysti kokeilla.. 250 millin pullon hinta on 18,90 €.

perjantai 2. joulukuuta 2016

Minä ehkä vahingossa kalliin vegaanisen joulukalenterin..


Nyt kävi näin, että veronpalautuspäivänä sorruin tähän TwistBe -verkkokaupan (myös kivijalka Helsingissä) vegaaniseen, kauniisti itse paketoituun joulukalenteriin. Tyyrishän tämä oli. Mutta kun.. olin jo hyväksynyt sen faktan, että me vegaanit saamme olla ihan ilman moisia hemmottelukalentereita.. niin menin sitten näkemään tämän TwistBen verkkosivuilla.. kun olen ehkä muutenkin halunnut tutustua TwistBen valikoimaan..

Kalenterissa on 230 euron arvosta tavaraa ja eiliseen asti hinta oli 149 euroa, tällä hetkellä siitä pyydetään arvonsa verran. Ehkä muutaman päivän päästä hinta laskee taas, kuka tietää?

Kalenteri sisältää sekä kosmetiikkaa, että syötävää.

No sitten jännitettiin Postin kanssa. Heillä on Facebook-sivujen kiukkuisesta asiakaspalautetulvasta päätellen toimitusvaikeuksia nyt pakettienkin kanssa, niin eihän tämä ehtinyt joulukuun ensimmäiseksi. Mutta sainpahan sitten tänään avata kaksi luukkua!


Hyvältähän tämä vaikuttaa! Ekassa luukussa oli suomalaisen Flow Kosmetiikan Tyrni Palsami, joka on paksua balmia huuliin, iholle, kynsinauhoille ja kynsille tai pakkasvoiteena. Sisältää mm. sheavoita, kasviöljyjä, auringonkukkavahaa ja ruusunmarjasiemenuutetta. Tuoksu on hyvin mieto. Tervetullut purkki, sillä yöhuulirasvani vetelee juuri viimeisiään ja tykkään laittaa yöksi huulille juuri tällaista paksua jankkia. Pakkauskoko on 30 ml, hinta TwistBellä 14,90 €.

Minua hieman nauratti tämä tokan luukun Sun Speltin Spelttikuitulisä Mustikka, sillä vegaanina sitä kuitua tulee todella runsaasti ihan väistämättä, ellei nyt ihan jollain ranskanleivällä elä. Toisaalta olen ahkera smoothieiden ryystäjä, joten kyllä tämä käytettyä tulee. Pussi sisältää siis spelttilesettä ja mustikkajauhetta. Hinta on 7,90 €.

On tämä kyllä ollut ihmeellinen vuosi vegaanituotteiden kannalta. Tammikuussa aloin vegaaniksi, ja tänä aikana on tullut vaikka mitä tuottaita vegaanisena versiona!

Kuulostipas tämä ihan TwistBen mainospostaukselta. No, ihan heidän tietämättään tulee tätä verkkokauppaa kehuttua :).

tiistai 29. marraskuuta 2016

Paras keittokirja!


Olen lukenut tänä vuonna (aloin siis vegaaniksi vuoden alussa) jonkun verran aiheeseen liittyviä kirjoja, enimmäkseen eläinoikeuksia koskevia, mutta myös poliittisemmin ruokaa käsitteleviä. Lukulistalla on vielä ainakin Taru Anttosen ja Jukka Vornasen Lihansyöjien maa sekä Hanna Partasen Puurot ja vellit sekaisin - miksi syömisestä tuli niin vaikeaa?

Paras ruokakirja on kuitenkin ehdottomasti ollut Chocochili-bloggaajan, Elina Innasen, Vegaanin keittiössä, joka onkin suosittu kirja! Oma kappaleeni on nimittäin jo neljäs painos. Häneltä on ilmestynyt myös Viiden tähden vegaani -kirja, johon en ole vielä ehtinyt tutustua. Innanen pitää muuten Turussa Vegekauppaa ja Vegekaupan verkkokauppaa, joista voi ostaa signeeratut kappaleet, jos haluaa :). Vegekaupasta saa myös vegaanista kosmetiikkaa ;).

Hieman kirjaa ostaessani epäilytti, tulisiko resepteistä kokattua, mutta varsinkin pääruokia on kokeiltu jo monen monta, eikä epäonnistuttu kertaakaan! Innasella on kausiruokafilosofia, joten itsekin olen yrittänyt valita reseptejä, joissa on kauden kasviksia. Suurimpaan osaan resepteistä löytyy ainekset perusruokakaupoista, poikkeuksena mm. seitaniin tarvittava gluteenijauho ja kikhernejauho. Varsinkin jos (ostaa etnisistä ruokakaupoista,) liottaa ja keittää pavut, linssit ja kikherneet itse, tulee monista ruuista todella edullisia. Vaikka eivätpä ne tölkkipavutkaan kalliita ole..

Kirjan lopussa on ainesosahakemisto, joten jos sinulla on iso määrä jotain kasvista, hakemistosta voi etsiä reseptejä, joihin sitä käyttää. Samaten kirjasta löytyy muitakin säästövinkkejä. Lisäksi neuvotaan yrttien kasvattamisessa, papujen keittämisessä, idätyksessä ja versojen kasvattamisessa sekä kerrotaan lisää eksoottisemman kuuloisista aineksista (harissa, psyllium, Sriracha).

(Gluteenijauhoa saa esim. Ruohonjuuresta, Vegekaupoista tai ehkä joistain leipomoista myös. Kikhernejauhoa eli gram-jauhoa löytyy etnisistä kaupoista.)


Reseptit on jaoteltu salaatteihin, keittoihin, täytettyihin leipiin ja burgereihin, pääruokiin, dippeihin, kastikkeisiin ja levitteisiin, suolaisiin leivonnaisiin, aamiaisiin ja välipaloihin sekä makeisiin herkkuihin.

Ohjeet ovat neljälle, mutta kokemuksesta sanoisin, että osassa resepteistä valmis ruokamäärä on jäänyt aika pieneksi ainakin tälle fyysisesti aktiiviselle duunaripariskunnalle. Jos perheenne on isoruokainen, kannattaa ehkä puolitoistakertaistaa tai kaksinkertaistaa reseptit. Joissain resepteissä maustemäärät ovat mielestäni vähän pieniä, joten jos tykkäät mausteisesta ruoasta, lisää niitäkin. Plussaa siitä, että suurimmassa osasta ohjeita on jotain kasviproteiinia. Soijarouhetta ei onneksi ole liian monessa reseptissä.

En ole mikään keittiövirtuoosi, mutta siitä huolimatta olen saanut kaikki ruoat onnistumaan. On kiva lähteä kokeilemaan uutta reseptiä kirjasta, kun luottamus tässä vaiheessa on jo niin kova :). Menneenä viikonloppuna teimme kirjan ohjeilla Uunissa paahdettua lanttua, kirherneitä ja vihreitä papuja, Bataattifalafeleja, Kikherne-pinaatticurrya, Hummusta ja Lanttusämpylöitä. Kaikista tuli tosi hyviä!


Ehdoton suosikkini kirjassa on Viiden minuutin suklaakakku, joka valmistuu siis mikrossa! Helppoa ja taivaallisen hyvää! Sekä Seitanin perusohjetta, että Cola-seitania on meillä tehty myös lukuisia kertoja. Iisiä, nopeaa, halpaa ja hyvää kasviproteiinia :).

Kuvat kirjassa ovat upeita ja taitto selkeä. Innasen kommentit resepteihin on painettu vähän hankalasti luettavalla fontilla, joten siitä miinusta. Olen huomannut, että keittokirjan ulkoasulla on minulle suuri merkitys siihen, teenkö reseptejä oikeasti. Jos ruuista ei ole hyviä valokuvia, se laskee kokkailuintoa huomattavasti.


Onko teillä lempparikeittokirjaa?

tiistai 20. syyskuuta 2016

#Pielismiitti


Dazzling Glow -blogin Maria ja Neiti Minttukihara -blogin Nella järjestivät Marian kotona Joensuun seudulla, Pielisjoen rannalla pienen, rennon miitin kosmetiikkabloggaajille.

En ollut käynyt Joensuussa koskaan aiemmin, joten lähdin riemusta kiljuen mukaan. Junamatkat kestivät nelisen tuntia suuntaansa (plus vaihdevaurioiden aiheuttama puolen tunnin viivästys), mutta oli se sen arvoista. Sitä paitsi menomatkallla höpöttelin hauskojen MissAria -blogin Tarun ja Kynsipöllö kosmetiikkapuussa -blogin Hannan kanssa. Monilla oli aikainen herätys, joten meno oli päivän aikana välillä melko hysteeristä :D. Mutta olipa ihanaa nauraa ihan vatsalihakset arkoina :) !

kynsilakkoja kynsilakkojen säilytys nail polish nail polish display

Miittien järjestäminen on hieman harventunut, mikä on sääli, sillä on aivan mahtavaa päästä viettämään aikaa samanhenkisten ihmisten kanssa. Hyvin harva tuttavapiiristäni jaksaa jauhaa kosmetiikasta niin yksityiskohtaisesti kuin muut kauneusbloggaajat. Ensi kuussa olen lähdössä risteilemään "kollegojen" kanssa ja uskon, että juttua purkeista ja purnukoista riittää koko reissun ajan! (Toki miittien järjestäminen on työlästä, joten ymmärrän, ettei niitä ole alvariinsa.)

glitter glitterkakku glitter cake
vegaaninen kakku raw cake
vegan party vegaaniset tarjottavat vegan candy Härkis

Tarjolla oli mm. glitterkakkua! Syötävä glitter oli hommattu Confetti-leivontatarvikekaupasta ja se on kuulemma valmistettu merilevästä, mikäli joku kiinnostui :). Myös minulle löytyi hyvin syötävää, mm. Härkistä, karkkia ja Greenstreetin raakakakkuja.

Raakakakut miittiin lahjoitti Greenstreet Joensuu. Raakakakuissa käytetään laadukkaita ja terveellisiä raaka-aineita, mutta ne eivät kyllä maistu "liian terveellisiltä" :D. Ne ovat luonnostaan vegaanisia ja gluteenittomia. Pääsimme maistelemana kolmea eri makua: Minttusuklaa, Mangositruuna ja Puolukkakinuski. Oma lempparini oli kirpeänmakea Puolukkakinuski! Täältä löytyy Greenstreetin kakkujen ostopaikat ympäri Suomen.

beauty quizz

Nella ja Maria olivat keksineet ohjelmanumeroksi hauskan kisan, jossa piti tunnistaa erilaisia kosmetiikkatuotteita tuoksun ja ihotuntuman perusteella. Vaihtoehtoja annettiin kolme. Kaikki pärjäsivät testissä hyvin, mutta voiton vei kuvassa keskittyvä Dixi-blogin Helena. Ensimmäisellä kierroksella tosin tuli tasapeli Blinger Shimmer -blogin Miran kanssa. Toisella kierroksella piti tunnistaa kynsilakkoja. Palkintona oli eleven.fi -verkkokaupan lahjoittama Ritualsin tuotepakkaus.

Olen muuten tehnyt aiemmin vegaanitapaamisessa papujen sokkotunnistusvisan :D. Yllättävän kinkkisiä nämä molemmat!

itsetehty käsikuorinta DIY hand scrub

Seuraavaksi siirryimme keittiöön, jossa saimme tehdä käsikuorinnat itse tuoreista vadelmista, sokerista ja oliiviöljystä! Kuvassa käsiä kuorii Mizz Annie. Itse laitoin liian vähän sokeria, mutta kuorinta pehmensi käsiä ihanasti silti :). DIY-kosmetiikkaa tulee tehtyä todella harvoin, kun kaapit pursuavat purkkeja, mutta ovathan nämä kuorinnat ylellisiä!

Loppuilta meni jutustelun, napostelun ja talon kissan, Elviksen, ihastelussa. Elvis piti kovasti tuliaiseksi saamastaan leluhiirestä :). Pahoittelen, että unohdin ikuistaa Elviksen, mutta häneen pääsee tutustumaan Marian blogissa.

Pielisjoki

Maria ystävällisesti majoitti minut ja Annien. Seuraavana aamuna pääsin Marian kyydillä kaupunkiin ja ehdin tutustua siihen jalkaisin muutaman tunnin ajan ennen junan lähtöä. Sunnuntaiaamuna oli erittäin hiljaista, liikkeellä oli vain lenkkeilijöitä ja koiran ulkoiluttajia. Mitkään kahvilat tms. eivät olleet auki. Käppäilin kaunista joen rantaa pitkin nautiskellen maisemista ja rauhasta. Sain hyviä reittivinkkejä Annielta, kiitoksia niistä :).

Pielisjoki jokimaisema

Joensuu vaikutti pieneltä ja kompaktilta kaupungilta.

Kasvitieteelliset puutarhat ovat vakkarikäyntikohteitani kaupungissa kuin kaupungissa, joten olisi ollut mahtava päästä käymään Botaniassa, mutta ehkä jollain toisella kertaa sitten. Siellä on erikoisuutena trooppisella osastolla lentelevät perhoset! Botania olisi siis auennut vasta pari tuntia junani lähdön jälkeen.

Pielisjoki jokimaisema rantapuisto
käsityöpuoti käsityökauppa

Toinen kiinnostava paikka olisi ollut Taitokortteli, jossa on kahvila ja käsityöläisten puoteja. Ikkunashoppailemaan sentään pääsin, ja sehän on edullista puuhaa se :D.

sculpture wolf susi

Torilla istuskeli sunnuntaiaamuna vain tämä kaveri. Kyseessä on Henna Onnelan ja Eija Hännisen Susi kosiomatkalla -teos.

Ehkäpä ensi kerralla satumme mieheni kanssa Joensuuhun pyörämatkalla :).

Kiitoksia vielä miitin järjestäjille ja osallistujille hauskasta seurasta!

Sponsoreina olivat Greenstreetin lisäksi eleven.fi ja Bona Valere.

maanantai 21. maaliskuuta 2016

Mitä se oikein syö?



Itselleni vegaaniruoka tuntui joskus todella omituiselta käsitteeltä ja kuvittelin, etten koskaan pystyisi siihen. Hieman vaivannäköä se vaatiikin omalla kohdallani esim. siinä mielessä, että eväät on muistettava tehdä töihin (ennen saatoin hakea viereisen talon ruokalasta sämpylän tms.). Joka kahvilasta tai ravintolasta ei välttämättä suoraan löydy mitään syötävää.

Toisaalta on ollut todella hauskaa tutustua kaikenlaisiin uusiin raaka-aineisiin. Olen sekä herkutellut, että yrittänyt jonkun verran kiinnittää huomiota terveellisyyteen. Tosin jälkimmäisen suhteen menen ihan mutu-tuntumalla, en käytä mitään laskureita tms. Täältä voi käydä lukemassa lisäinfoa ruokavalion koostamisesta.

Some on siitä mahtava, että uutuustuotteista kiirii sana hyvin nopeaan. Nyt esimerkiksi kohkataan Arnoldsin vegaanisista pääsiäisdonitseista :D.

Ajattelin väsätä tällaisen ruokapostauksen, jossa on muutamia ruokia, joita olen viime aikoina syönyt ihan näyttääkseni joitain esimerkkejä. Tietysti netti on pullollaan ruokablogeja ja Instagramista voi selailla ruokakuvia myös. Myös YouTubesta löytyy "What I Eat in a Day" -videoita vaikka kuinka.

Mielikuvitukseni ruokien suhteen on surkea, mutta googlaan ahkerasti reseptejä ;).

Vehnänalkioissa on paljon vitamiineja, kivennäisaineita, kuituja ja proteiinia.
Kuvat ovat puhelinkuvia, joihin olen editorilla laittanut saman tien annosten sisällöt, kun ne vielä muistin :D. Aluksi aamu- ja välipaloja.


Olemme tehneet viime aikoina melko usein itse sämpylöitä. Taikinan sekaan on helppo laittaa esim. erilaisia siemeniä, näissä taisi olla hampunsiemeniä. Itse tehdyt sämpylät vaan menevät hirmuista vauhtia, paljon nopeampaan kuin joku ruisleipäpussi :D.

Kaikki margariinit eivät muuten ole vegaanille sopivia D-vitamiinin takia, mutta täysin kasviperäiset margariinit on listattu Vegaanituotteet-sivustolle.


Hummus on uusi lempparini. Itse en ole vielä tehnyt, mutta Lidlistä on tullut kannettua sitä useita purkkeja. Jos se on sinullekin uusi tuttavuus, niin suosittelen lämpimästi tuota Lidlin versiota!

Hieman viikonloppunaposteltavia, ruisnachoja hummuksella.
Kaikki alkoholijuomat eivät suinkaan ole vegaanisia, mutta tässä apuna ovat Vegaanituotteet ja Barnivore -sivustot.


Härkäpapu on täysjyväviljan, herneen ja hampunsiemenien lisäksi kotimainen proteiininlähde, joten yritän käyttää jonkun verran sitä. Myös kvinoaa saisi muuten kotimaisena, ilmeisesti ainakin Ruohonjuuressa myydään.


Aika vähän on nyt tullut salaatteja tehtyä. Jonkun verran olen tehnyt coleslaw'ta ja muita raastesalaatteja.


Noita erilaisia tahnoja on kiva kokeilla ja tehdä itsekin. Vegaaninen juusto on kallista, joten tahnat käyvät vaihtoehtoisiksi leivänpäällisiksi perinteiselle juustovoileivälle. Ja tietysti muihinkin ruokiin.


Keittoja on myös tullut syötyä yllättävän paljon, en niistä ennen niin välittänyt. Tämä tomaatti-papusoppa oli älyttömän hyvää, lisäksi ihastuin minestronekeittoon.

Hedelmiä menee aika paljon myös, nyt ei vaan sattunut yhtään hedelmäsalaatin kuvaa mukaan :).

Hyvin olen näillä pöperöillä jaksanut fyysistä työtä. Iltapäivällä olo on jotenkin pirteämpi, toisaalta ehkä olen vaan ylipäätään syönyt nyt monipuolisemmin ja enemmän kuin ennen. Hauskaa, miten "rajoitus" ruokavalioon voikaan tällä tavalla innostaa ja monipuolistaa!

perjantai 11. maaliskuuta 2016

Stylish Move + Petal Pusher


Pahoittelen blogihiljaisuutta, viime aikoina ei ole tämä pöytäkone pahemmin vetänyt puoleensa. Jämähdän todella helposti netin syövereihin surffailemaan, joten välillä valitsen olla avaamatta konetta ollenkaan.

Toisekseen mielessä pyörii päällimmäisenä tällä hetkellä muut asiat kuin kosmetiikka. Kyllä juu, ruoka edelleen! On aika hauskaa, miten moni asia on alkanut kiinnostaa, nyt kun ruokaa on tullut mietittyä enemmän. Siihen liittyy niin monta kiinnostavaa näkökulmaa: ihmisen kehityshistoria, terveys ja ravitsemus, ympäristö, ruoan tuotanto, eläinten hyvinvointi, eri ruokakulttuurit, uudet maut ja erikoistuotteet sekä tietysti itse ruoanlaitto ja reseptit.

Tällä viikolla on tullut erityisesti seurattua maanviljelijöiden tilannetta tämän päiväisen traktorimarssin takia. Aion ehdottomasti skarpata kotimaisten tuotteiden suosimisessa. Onneksi kotimaisiakin proteiininlähteitä löytyy kasvissyöjällekin (härkäpapu, herne, täysjyvävilja) ja onneksi olen juuresten ystävä :D.


Meikki on viime sunnuntailta, jolloin kävimme katsomassa 50-luvulle sijoittuvan Carolin. Yleensä rakastan tällaisia menneisyyteen sijoittuvia draamoja, mutta tarina ja päähenkilöt olivat jotenkin niin etäännytettyjä, että katsojana olin melko välinpitämätön heidän suhteensa. Onneksi puvustus ja lavastus sentään olivat kohdallaan.

Ai niin, jos sinullakin on samantyyppinen leffa- ja tv-maku, suosittelen uutta sota-aikaan sijoittuvaa brittidraamaa: Home Fires eli suomeksi Kotilieden lämpöä. Eka jakso löytyy vielä kuuden päivän ajan Yle Areenasta.

Meikissä siis yhdistetty Diorin Stylish Move -paletti Wet n Wildin Petal Pusheriin, kummastakin löytyy samanhenkisiä violetteja, vaaleanpunaisia ja kanervaisia sävyjä.

No huh, tulipa sillisalaattipostaus :D!

torstai 11. helmikuuta 2016

Mielessä pyörii vain ruoka..


Aaa, pahoittelut radiohiljaisuudesta, päähäni ei mahdu tällä hetkellä paljoa muuta, kuin RUOKAA, RUOKAA, RUOKAA! Olen tässä siis aloitellut vegaanista syömistä ja aihe pyörii mielessä koko ajan. Käyn ostelemassa kaikenlaisia vegaanisia erikoisjuttuja, nykyään kun hyvin varustelluista marketeista löytyy jo tosi monelle jutulle vegaaninen vaihtoehto! Markkinoille tuli juuri esim. vegaanista rahkaa! Osa kokeiluista on enemmän, toiset vähemmän onnistuneita. Olen käynyt myös erikoiskaupoissa ostoksilla ja tilannut ruokaa netistä ja ruokapiiristä. Kokkaillut tuttuja ruokia vegaanisina versioina ja kokeillut uusia. Maistellut kaikkea uutta ja jännää, kuten hernejauhosta tehtyjä lettuja, ravintohiivahiutaleita, seitania, kikhernemunakasta, laittanut levää smoothieen.. Ei, pelkkiä terveysruokia en todellakaan ole syönyt, sillä mässäily onnistuu oikein hyvin myös. Kokeiltu on mm. hamppareita seitanpihveillä, laskiaispullia ja runebergintorttua..

Eettinen puoli askarruttaa myös, sillä myös vegaaniruoasta voi tehdä eettisesti arveluttavia valintoja. Aivoni meinaavat nyrjähtää, kun mietin kookospähkinöitä kerääviä apinoita. Ja kaikki sisältää sademetsien kannalta tuhoisaa palmuöljyä! Elintarvikejätit testaavat eläinkokeilla! Kuuppaani kaihertaa myös se, onko järkevää vältellä hyönteistuotteita sisältäviä elintarvikkeita, kun hyönteisiä ja jyrsijöitä kuolee kuitenkin esim. sadonkorjuussa ja ruoan varastoinnin yhteydessä. Coca-Colaa nyt ei ainakaan voi ostaa, sillä yhtiö tapattaa AY-aktiiveja kolmansissa maissa. Ja niin edelleen ja niin edelleen. Tieto TODELLAKIN lisää tuskaa. Katsellessani herttaisia eläinvideoita en voi olla ajattelematta kyseisten yksilöiden vähemmän onnekkaita lajitovereita, jotka joutuvat elämään ilman mahdollisuutta lajityypilliseen käyttäytymiseen.

Joten ei, ei todellakaan tee enää mieli esim. juustoa, nyt kun tiedän mitä sen tuottaminen vaatii. Sitä paitsi sain tilalle vaikka mitä mahtavia makuja, joita kasvikset ja kasveista valmistetut tuotteet tarjoavat. Ajattelen myös niin, että vegaanisen ruoan kysynnän lisääntyessä kasvaa luonnollisesti myös tarjonta ja tietoisuus asiasta esim. ravintola-alalla, jolloin elo ilman eläintuotteita on taas hitusen helpompaa.

sunnuntai 24. tammikuuta 2016

Iho-ongelmista uuteen ruokavalioon?


Tällä viikolla vietin talvilomaani mukavan leppoisasti, tiedossa oli mm. kampaajakäynti ja vähän blogiin liittyvää ohjelmaa sekä sukulointia. Mistä olen erityisen iloinen on se, että olen mietiskellyt ja ottanut asioista selvää ruokaan liittyen. Olen ollut viime vuosina tyyppi, joka ärsyyntyy jatkuvasta ruokapuheesta.. töllö on täynnä ruokaohjelmia ja jokaisella tuntuu olevan jokin erityinen ruokavalio, jonka ilosanomaa halutaan sitten jakaa muillekin (todellakin, ruoka tuntuu olevan joillekin uusi uskonto). Olen skipannut blogeista yleensä ruokapostaukset ja lehdistä kaikki ruoka- ja terveysjutut. Mutta nyt sitten kirjottelen tässä postausta, jonka olisin itsekin jättänyt väliin vielä jokin aika sitten :D.

(Tosin, kirjoitinhan minä viime kuun puolella Satokausikalenterista, joka kyllä aiheutti minullekin pientä orastavaa kiinnostusta ruoanlaittoa kohtaan. Lähinnä se tosin sai testailemaan uusia hedelmiä, mitä tietysti voi nauttia ihan ilman erityistä valmistusta.)

Kävin viime viikon viikonloppuna kosmetologilla, jolta satuin kysäisemään suun ja nenän ympärillä olevasta jatkuvasta punoituksesta. Minulla on tuota punoitusta todella usein, enkä ole ajatellut siitä sen kummempaa, koska minulla ei oikeastaan lyhyitä jaksoja lukuunottamatta ole koskaan ollut täydellisen tasaisen väristä ihoa. Mutta kosmetologilla tajusin, etteivät ne kaikki voi olla finniarpia, koska minulla on finnejä ja valkopäitä kuitenkin suhteellisen vähän nykyään, yleensä muutama tiettyyn aikaan kuukaudesta. Kosmetologi ei sitten osannut ehdottaa muuta, kuin miettimään ruokavaliotani, eli syönkö suuria määriä esim. soijaa, maitotuotteita, viljaa tai sokeria? No, minähän syön noita kaikkia paitsi soijaa, ja paljon.

Asiaa pohdittiin myös toisten bloggaajien kanssa, ja useampikin ehdotti, että minullakin voisi olla suunympärysihottuma eli perioraalidermatiitti eli POD. Linkki vie Duodecimin artikkeliin, lisäksi aiheesta ovat postanneet esim. Mustaa kajalia- ja Juille's -blogien pitäjät. No, POD ei ole tämän postauksen aihe, mutta se oli suurin syy, miksi lähdin koko ruokavalioasiaa pohtimaan.

Olen todella kiitollinen kosmetologille, että ehdotti asiaa, koska vaikka mikään ruoassa ei tuota punoitusta olisikaan ollut aiheuttamassa, niin se sai minut pohtimaan aihetta. Ja niin minun oli syytäkin tehdä, koska olen syönyt ihan miten sattuu. Lähdin saman tien vähentämään maitoa ruuistani, koska se tuntui loogisimmalta miedosta laktoosi-intoleranssistani johtuen (ei diagnosoitu, mutta vatsani ei kestä suuria määriä maitotuotteita kerralla/saman päivän aikana). Olen ollut lakto-ovo-vegetaristi yli 15 vuotta, ja joskus kymmenisen vuotta sitten on elämässäni ollut jakso, jolloin söin lähes täysin vegaanisesti. Ihan silkasta mukavuudenhalusta se sitten jäi, koska varsinkin kodin ulkopuolella kyseinen ruokavalio ei ole/ainakaan silloin ei ollut mikään helppo. En kyllä toisaalta ole koskaan ollut mikään kovin intohimoinen ruoanlaittaja lyhyitä innostuskausia lukuunottamatta.

Lomallani olenkin lueskellut ravitsemusasioita, katsellut YouTubesta videoita aiheesta (etenkin Unnatural Vegan -kanavalla on mielenkiintoista eettistä pohdintaa), katsonut karjatalouden ympäristövaikutuksista kertovan Cowspiracy-dokumentin Netflixistä, lukenut Elina Lappalaisen Syötäväksi kasvatetut -kirjaa.. Mitä enemmän tietoa tulee, sitä vahvemmin alan kallistua vegaaniruokavalion kannalle, mutta varma en vielä ole. Totuus on se, että olen melko laiska ja mukavuudenhaluinen ihminen.. Ainakin olen jo alkanut väsäillä maidottomia ja munattomia sapuskoja kotona, toki nyt kaapeissa olevan eläinperäiset tuotteet käytetään loppuun eikä heitetä roskiin. Nyt on toisaalta paljon helpompaa toteuttaa kyseistä ruokavaliota kuin kymmenisen vuotta sitten, netissä on hyviä sivustoja kulutusvalintoja helpottamaan ja kaupan on vaikka mitä korvikejuustoa, -maitoa ja jopa -lihaa. Asun pääkaupunkiseudun kupeessa, joten minulla on pääsy erikoiskauppoihin, mutta marketistakin löytyy vaikka mitä vaihtoehtoja.

Olen helposti innostuvaista tyyppiä, ja olen aloittanut lukuisia harrastuksia intoa puhkuen, mutta kiinnostus on lopahtanut pian. Toisaalta jotkut jutut ovat jääneet pidemmäksikin aikaa elämääni, kuten nyt vaikka kosmetiikka tai geokätköily. Uudessa ruokavaliossa alkuinnostus on toisaalta hyvä asia, sillä ottaa aikansa hankkia tietoa ja kehitellä uusia vakkariruokia. Eniten mietityttää asiaan liittyvä sosiaalinen paine ihan kaikilta tahoilta. Nykyään harvemmin enää lakto-ovo-vegetaristin valintoja kukaan tulee kyseenalaistamaan, mutta maito ja munat voivat olla toinen juttu. Minun ei varmaankaan pitäisi liikaa miettiä, millä nimikkeellä itseäni kutsun ja mitä muut minusta ajattelevat kun teen sitä tai tätä. Silti ajattelin edetä rauhassa. Kotona ei paineita ole, mies on tainnut olla vain iloinen, kun minäkin välillä vaivaudun tekemään ruokaa :D. (Syömme siis yhteisiä ruokia, vaikka mies on sekasyöjä.) Toisaalta, ainakin teen sitten jatkossa näiden uusien tietojen pohjalta tietoisempia valintoja ja minulla on parempaa tietoa ravitsemuksesta, tuli minusta sitten vegaania tai ei.

Hieman kyllä itseänikin huvittaa, että kaikki lähti pienestä punoituksesta..

Oletteko te tehneet ruokavaliomuutoksia viime aikoina, mitkä asiat olivat vaikuttimina?

tiistai 17. marraskuuta 2015

Viikonloppu


Viime viikonloppuun mahtui monenlaista.. vaikka ohjelmana oli karkkia ja kosmetiikkaa, täytyy varmaan mainita, että uutiset toki järkyttivät minuakin, enkä oikein pystynyt ajattelemaan niitä kuivin silmin.

Perjantaina sain ystäviltäni pyytämäni Lontoon-tuliaisen, nimittäin Lushin Princess Cottongrass -tuoksun ja tapaaminen jatkui heidän kanssaan sovitusta myöhäisestä lounaasta puolille öin..

Olin tosiaan pyytänyt heitä piipahtamaan Lushilla, jos sellainen sattuisi ohikulkiessa silmään ja tuomaan minulle Princessin ja Dad's Gardenin. Jälkimmäistä ei ollut ollut kyseisessä liikkeessä myynnissä, mutta ainakin Cottongrass oli loisto-ostos, vaikka olikin sokkona tehty! INCI-lista sisältää mm. mänty- ja neroliöljyä, nokkosuutetta ja orvonkinlehtiabsoluuttia.. tuoksua on todella vaikea kuvailla, se on ehdottomasti vihreä, mutta ei metsäisellä eikä yrttisellä tavalla. Ehkä tuoksussa on hitunen ruohomaisuutta. Ihanan pehmeä ja rauhoittava tuoksu! Sopii nimestään huolimatta myös miehille oikein hyvin. Outoa, ettei tätä ruotsalaisesta sadusta inspiraationsa saanutta tuoksua myydä Suomessa.. Princess Cottongrass miellyttäisi varmasti maanläheisistä ja hillityistä tuoksuista pitäviä.

Sadun alkuperäinen nimi on muuten Sagan om älgtjuren Skutt och lilla prinsessan Tuvstarr, täällä luettelo erilaisista suomennoksista. Suomeksi prinsessa on siis saanut mm. nimet Niittyvilla, Vilukko, Saraheinä ja Keltasara :).


Lauantaina otin sitten suunnan Lahteen kohti Bona Valeren pikkujouluja! Bona Valere maahantuo virolaista (luonnon)kosmetiikkaa ja heidän merkeistään minulle aiemmin tuttu on ihana Signe Seebid. Harhailtuani tovin ihan väärällä suunnalla pelmahdin liikkeeseen sisään ja pian alkoikin kynttiläpaja :D. Jokainen sai valmistaa itse haluamansa värisen ja tuoksuisen soijavahakynttilän lasipurkkiin ja vieläpä koristella sen! Homma oli aika helppoa, ihan hyvin voisi kotonakin tehdä. Omistaja Cathy oli tilannut tarvikkeet täältä. Omasta kynttilästäni tuli vihreä ja tiputtelin siihen bergamottiöljytippoja, tosin en ilmeisesti tarpeeksi, sillä tuoksu ei ole kovin voimakas. Tässä blogissa seikkaperäisempi kuvaus kynttilänvalmistuksesta.


Illan toinen ohjelmanumero oli tarttolaisen Ontic Mineralsin esittely, jonka hoiti merkin edustaja, meikkaaja Gretel Persidski. Ontic tulee lähiaikoina myyntiin myös Bona Valeren verkkokauppaan.

Olin itse asiassa törmännyt merkkiin tämän vuoden kesällä Pärnun matkalla, mutta paikallisessa I.L.U.-liikkeessä oli juuri telineen kohdalla kauhea valaistus, eikä myyjätytöistäkään ollut paljon apua tuotteisiin tutustumisessa, joten se sitten jäi.


Gretel kertoi tuttuja perusasioita mineraalimeikeistä, kuten että ne levitetään tiiviillä kabukilla, ovat iholle hoitavia ja mukautuvat jonkin verran ihon sävyyn. Hän demonstroi meikkien käyttöä Bona Valeren Cathylle ja miitin järjestäneelle Saralle. Pohja näytti kyllä upealta molemmilla naisilla. Itse asiassa Cathylle Gretel laittoi toiselle puolen kasvoja pohjaksi Onticin aurinkopuuteria! Molemmat ihastelivat sitä, kuinka meikkipohja ei ollenkaan tunnu kasvoilla.

Erityisen hyvät "myyntipuheet" Gretel piti Onticin mineral veileistä, valikoimista löytyy matta ja hohtava riisipuuteri sekä kullanhohtoinen viimeistelypuuteri. Tummien silmänalusten peittämiseen käytettiin myös viimeistelypuuteria, joka itse asiassa toimi suht hyvin. Silmämeikinpohjustajaksi suositeltiin mattaista riisipuuteria, mitä täytyy ehdottomasti kokeilla, sillä minulla on ollut viime aikoina suuria ongelmia luomivärien pysyvyyden suhteen. Kivipuuteri luomivaossa luomivärinpohjustajan päällä ei ole oikein toiminut, mutta esim. Fyrinnaen Fluff kyllä jotenkuten.


Saran upea Lumikki-look! Onticin tuotteet ovat ilmeisesti huulipunia lukuunottamatta vegaanisia. Kiitos vielä Saralle ja siskolleen Sinille, kun olivat mukana järjestämässä näitä kivoja pikkujouluja!


Kotiinviemisiksi saimme tietenkin itsetekemämme kynttilät, muutaman Signe Seebidin tuotteen, Ontic Mineralsin aurinkopuuterin ja Lushin kiinteän parfyymin. Tuo aurinkopuuteri "B04 Regards from Africa" on tosi jännä, viileä ja hieman punertava sävy, joka kuitenkin näyttää iholla tosi hyvältä! Täytyypä väsätä meikkipostausta, jahka olen kotona valoisaan aikaan..


Sunnuntaina pääsin sitten kauan odottamilleni Lakritsi- ja salmiakkifestivaaleille Wanhaan satamaan! Salmiakki nimittäin on minun "suklaani". Tyyriihkön kympin sisäänpääsymaksun edestä maistiaisia oli onneksi tarjolla yllin kyllin! Varsinkin isommilla yrityksillä oli anteliaat kulhot täynnä namia, joita tytärpuoleni näki pienempien lasten kauhovan kaksin käsin :D. Itse yritin maistella kaikessa rauhassa, mutta silti poistuin lyhyen, mutta tehokkaan visiitin jälkeen suht pahoinvoivana.. Onneksi runsas vedenjuonti auttoi.


Paikalla oli muutamia korumyyjiä, joista etenkin tämän Hiekkakakku-merkin korut ihastuttivat. Minikorvapuusteja! Jos nämä alkoivat kiinnostaa, niin niitä löytyy seuraavaksi näköjään Kaapelin joulu- ja Vanhan joulutori -myyjäisistä.


Tarjolla oli myös islantilaisia karkkeja, ostin kolme pussia! Mies osti hieman fudgea. Anopille ostin lakritsijauhetta ruuanlaittoon, ja itselleni tanskalaisia passionhedelmällä ja valkosuklaalla päällystettyjä lakritseja sekä ruotsalaisia, ihanan suolaisia salmiakkirahoja. Halvan sokerittomat lakut osoittautuivat maistiaisten perusteella hyviksi, joten kotiin lähti pussillinen niitäkin. Fudget ja rahat on jo tuhottu ;).

Mukavan sunnuntaipäivän päätteeksi menimme vielä ex tempore elokuviin katsomaan The Walkin, josta en tiennyt paljoakaan etukäteen, muuta kuin sen olevan superjännittävä ja melko kehuttu. No, elokuva kertoo todellisuuteen perustuvan tarinan Philippe Petit -nimisen ranskalaismiehen unelmasta kävellä New Yorkin WTC-tornien väliin viritetyllä vaijerilla. Elokuva on ohjelmistossa myös 3D-versiona, mutta minusta se oli ihan kaksiulotteisenakin tarpeeksi jännä! En siis tiennyt Petit'n tarinaa etukäteen, joten ei ollut hajuakaan, miten hommassa käy.